23.11.2018

Still

Olisiko tarvetta piposuositukselle? Täältä vahva peukku Neulistin Still -pipolle. En keksi siitä mitään moitittavaa, paitsi sen, että piposta pitää sen valmistumisen jälkeen taistella. Ottajia on jonoksi asti.


Kuten yllä olevasta kuvasta käy ilmi, olen itsekin kirjaimellisesti "suu auki" hämmästyksestä. Sujuva ja helppo neule, valmis tuote istuu ja lisäksi pipossa tärkeä korkeusasia on  - ainakin meikäläisen päähän - jetsulleen. Siis neuleprojekti, jossa ei tarvinnut säätää ollenkaan ja ah, että olin sellaisen tarpeessa.


Malli: Still, suunnittelija Anna Johanna eli Neulisti blogista Missä neuloimme kerran. Ohje löytyypi Ravelrystä täältä.
Langat: Edellisestä huiviprojekista yli jäänyt Manos del Uruguay Fino, sävyssä Rosewater sekä Onionin silkkimohair neulottuna yhteen. Mohairin sävy on harmaaseen taittava vaaleanpunainen Douce Rosa.
Puikkoset ohjeen mukaan.
Koko on peräti large. Neuloin itseäni ajatellen, mutta valitettavasti large -koko toimii vallan mainiosti myös paksuhiuksisen yläaste-ikäisen päässä. 


Tästä projektista jäi niin hyvä fiilis, että pipotuttaisi edelleen. Koetan silti hillitä itseäni, sillä keskeneräisiä on kertynyt kiitettävästi. Kettu Kuningatar -paita on puolikasta hihaa vaille valmis eikä Lotta-paitakaan vaatisi juuri muuta kuin neulojan ryhtilikettä. Lisäksi minulla on työn alla todella kuumottava testineule, mutta se vaatii sen verran kovaa keskittymistä ja kaavioiden tarkkaa seuraamista, että sitä ei voi juurikaan maustaa Yle Areenan dekkarisarjoilla. Helpoille pikkuprojekteille ja välitöille olisi siis tarvetta. Mutta ainakin nuo kaksi paitaa on saatava valmiiksi ennen kuin virittelen uusia juttuja puikoille! Se on päätetty.

18.11.2018

Tampereen messut päivässä

Pääsylippu saatu messuilta blogipostausta vastaan.

Ylös 04.40, kyyti valmiina pihassa 05.30 ja sitten juna-asemalle. Tampereen kädentaitomessujen ensimmäisenä aamuna on syytä olla ajoissa liikkeellä, jos meinaa ehtiä huudeille, ennen kuin lanka loppuu. Ja varsinkin, jos meinaa hoitaa koko messupaletin yhdessä päivässä. Silloin ei aikailla, nääs.

Tämä hurmaava lapaspari löytyi Sanna Vatasen BÄÄ! -lankalaboratoriosta. Voi, mitä kaikkea ihanaa siellä olikaan! Täytynee vinkata joulupukille Sannan uudesta BÄÄ -kirjasta. Kuten lapasesta näkyy, ideana on koristella suomenlampaan villaa kirjonnoin. Vanha juttu, moderni toteutus. Tykkään!

Miten selvitä Tampereen messuista yhdessä päivässä?

Ei mitenkään, on ainoa oikea vastaus. Mutta jos päivällä on selvittävä - syystä tai toisesta - kotiläksyt on tehtävä erityisellä huolella. Messuorganisaatio on onneksi tehnyt sen homman helpoksi. Suomen Kädentaidot - verkkosivuilta osiosta Kävijälle löytyy lähes kaikki tarvittava: luettelo näytteilleasettajista, vinkkejä onnistuneeseen messuvierailuun sekä ah, niin selkeä tulostettava karttapohja, että siihen sopii merkitä suosikinsa ja must-kohteensa etukäteen. Kun on täällä omilla paikallisilla kädentaitomessuilla tottunut siihen, että koko alue on otettavissa haltuun jopa alle tunnin kierroksella, Tampereen messut on äkkinäiselle järisyttävä kokemus. Neljä hallia, käsittämätön määrä toinen toistaan upeampia näytteilleasettajia ja kohtuullinen väen tungos vaativat hyvät kengät, nesteytystä ja jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä haluaa nähdä. Ja jos välttämättä haluaa koluta läpi koko messualueen, on varauduttava vähintään kahteen päivään. Etukäteen kannattaa tarkistaa myös bussien kulku keskustan ja messualueen välillä sekä parkkipaikkatilanne. Tälle vuodelle messuille vievän bussivuoron linja oli keskustan alueella hieman entisestä poikkeava katutöiden takia.

Lentävän lapasen porukka sen tietää. Neulominen, jos mikä, karkaa helposti lapasesta.

Minulla on ollut tapana haluta Tampereen messuilta erityisesti lankaa. Yhden päivän startegia toimii mainiosti, jos intohimonsa kohteet pystyy jotenkin järkevästi rajaamaan. Tai niin luulin; tänä vuonna tuli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että yksi päivä ei riitä enää edes siihen lankaan. En osaa sanoa, oliko lankamyyjiä paikalla enemmän kuin ennen, johtuiko kokemus lankamyyjien ehkä aiempaa laajemmasta levittäytymisestä messualueelle vai onko oma askel päässyt mystisesti hyytymään, mutta jokin oli toisin. Ainakin ruuhkaa vaikutti olevan aiempia kertoja enemmän jo perjantaina. Ulkomaiset lankamyyjät toki olivat uutuus ja teimme jo junassa päätöksen siitä, että aloitamme kierroksemme E-hallin perimmäiseen nurkkaan sijoitetuista ulkomaisista esillepanijoista. Minulle ennen neulomattomia tuttavuuksia olivat esimerkiksi puolalainen Martin´s Lab, ruotsalainen Dandelion Yarns sekä tanskalainen G-uld. Suurinta ruuhka näytti olevan G-uldin hyllyillä. G-uldin edustama rouheahko luonnonmukaisuus oli muutoinkin langoissa hyvin esillä - sitä ei puuttunut kotimaisiltakaan myyjiltä, joilla oli tarjolla omien tilojen lähilankaa sekä muita villatuotteita ja tottakait suomenvillaa löytyi myös esim. TukuWoolina ja Kässäkerho PomPomin Suomana. Myös erilaisia kierrätystuotteita löytyi; minulla jäivät mieleen esimerkiksi Ekolikan kojulta löytyneet suloiset huovutetut kinttaat, joiden materiaalina oli käytetty vanhoja villavaatteita.

Vasemmalla kuvaa Ekolikan kinttaista. Muistin hetkessä, että tämmöisiin olisi materiaa omastakin takaa. Nyt vain kaavan etsintään! Oikealla Kerttuvillan käsittämättömän hienoja taidonnäytteitä, eri kokoisia kudottuja villashaaleja ja -peitteitä. 

Messuilla tuli koettua jonkinasteinen nostalgiatrippi, josta on kiittäminen perinteikästä kotimaista lankavalmistajaa, Novitaa. Novita oli koonnut E-hallin lavalle muotinäytöksen omista vanhoista neuleistaan ja tunnustan, että olisin voinut katsella niitä enemmänkin. Aikanaan kun tarjolla ei juurikaan ollut muuta, Novitan ohjelehdet kuluivat käsissä. Aika moni lavalla pyörähtänyt neule näyttikin kovin tutulta. Piti ihan tarkistaa Novitan perustamisvuosi, joka nettitietojen perusteella menee niinkin kauas kuin 1928. Novitalla on siis kymmenen vuoden päästä isot pirskeet tiedossa.

Säpäkkä messuvisiitti ei tietenkään estä ostoksia eikä erinäisten järkilankojen hankkimista (huom. opin messuilla uuden käsitteen Neulistilta, kiitos siitä!). Tunnustan, että harrastukseen saattaa joskus liittyä myös järjetöntä stashin kasvatusta. Kohdallani sitä saattaisi olla tämän hetkinen lähes maanisiin mittasuhteisiin kasvanut mohairlangan himo. Sain suitsittua itseni aika hyvin ja selvisin Martin´s Labin, Dandelion Yarnsin ja rouva SilmuSolmun mohairvyyhdeillä. Silmusolmun musta mohair on jotain niin läkähdyttävää, että sitä lienee pakko saada myöhemmin lisää. Paitalangoiksi hankin Kässäkerho PomPomin Suoma sinkkua sekä G-uldin villoja. Lisäksi mukaan tarttui muutama yksittäinen vyyhti pipolangoiksi tai olemassa olevien lankojen kavereiksi esimerkiksi huiviprojekteja varten. Minulla oli lähtiessä tavoitteena hankkia Suomaa sekä rouva Silmusolmun värjäämää merinoa sävyssä Savusauna. Savusaunaa en löytänyt perjantai-iltapäivänä enää paitamäärää haluamassani pohjassa. Tiedä sitten, olisiko sitä löytynyt lisää kysymällä, mutta kojulla kävi sellainen kuhina, että päätin tyytyä kohtalooni.

Nämä lankaherkut löytyivät Titityyn, Snurren ja PomPomin osastoilta.

Taito-lehden ständiä koristi lehden lukijoille tuttu yhteiskirjonta-aihe Salainen puutarha. Ihan mielettömän hieno! Tapettina tuommoinen, kiitos! Seinää en saanut mukaan, mutta lohdutukseksi ostin Taito-lehden ihanan pinssin Koska itse tehty on ihanin. Messuilta löytyi tuttuun tapaan myös kokonainen Taito-kuja ja ihan ehdoton suokkari oli Ylä-Savon taidon osastolta löytynyt Ilotulitus -matto. 

Jaa, että väsyttikö päivän jälkeen? Oulun junassa nuokkui kaksi kovin onnellista, mutta vähäpuheista neulojaa. Kooma ei varmaankaan ollut kaukana. En voi kehua, että neljän tunnin kotimatkalla olisi juurikaan neulottu tai tehty muutakaan viisasta. Paitsi että Soile sai tietysti ideoita tuleviin projekteihinsa. Hän on niitä ihmisiä, joilla aivot tuntuvat raksuttavan lankaa unessakin.

Siinä sitä olisi työmaata tuleville kuukausille. Vasemmalla Onni-herran vaativan katseen alla kaksi tulevaa villapaitaa, ylempi PomPomin Suomasta ja alempi G-uldin uusiseelantilaista villaa. Tuo väri oli jotain kerrassaan ohittamatonta. Oikealla on mohairia ja merinoa. Ostopaikat Martin´s lab, SkeinQueen, rouva SilmuSolmu sekä PomPom. Kovasti on vaikeuksia malttaa neuloa ne kolme keskeneräistä paitaa saatikka Westin pojan mysteerineule loppuun ennen näiden korkkaamista.

Nyt, kun messuhumusta on selvitty ja ajatukset kaiken sen tohinan jälkeen ovat vähän kirkastuneet, olen miettinyt, josko sitä ensi vuonna siirtyisi yhden päivän kiitäjästä kahden päivän herkuttelijoiden kerhoon. Muiden messusaalista somessa seuratessa huomaa, miten paljon mukavaa jäi väliin ja näkemättä. Tottahan se on, että etukäteen kierroksensa karttaan ruksaamalla sitä tulee valittua kohteita, joista jotakin jo etukäteen jotakin tietää ja tai kuullut kiinnostavia huhupuheita. Kiireessä poikkeamia tulee vähän ja mahdollisuudet löytää itselleen kokonaan uusia, kiinnostavia yrittäjiä ja tuotteita kapenevat. Että jos jonakin vuonna kiertäisi sittenkin enemmän ja ihan rauhassa? Makustelisi hankintojaan?

Ja näinhän siinä kävi. Onni päätti ojentaa auttavan tassunsa ja vähän hampaitakin. Jos ei emäntä ehdi aloitella näitä ihan heti, niin hänellä on riittämiin aikaa. Suomat piti pistää kissalta piiloon. Mitä kissanminttua ne PomPomin tytöt niihin oikein laittavat?

Kiitos erityisesti Soilelle, Sannalle, Hannalle, Tiinalle ja Marialle erinomaisesta seurasta! Ja kiitos myös Tampereen Messuille jälleen kerran komeasta kattauksesta. Kyllä siellä ihmisen kelpaa!