Minulla oli messuneuleena Soile Pyhänniskan suunnittelma Nappikukka -huivi, jonka ohje löytyy jokin aika sitten julkaistusta Taitolehden joulunumerosta. Lehden kuvissa näkyvä huivi oli ihasteltavana messuilla Taitolehden osastolla yhdessä muiden joulunumeron mallien kanssa. Olen testineulonut Nappikukkani viime talvena ja siksi tuntuu vähän nihkeältä yrittää muistaa, liittyikö prosessiin mitään kommervenkkejä. Ei tainnut liittyä. Paitsi se, etten oikeastaan erityisemmin välitä briossin neulomisesta ja toisekseen välitän vielä vähemmän nypyköiden neulomisesta. Ihmisen on kuitenkin aina välillä hyvä harrastaa itsensä kehittämistä ja harjoittaa sinnikkyyden jaloa taitoa - laskettakoon briossin neulominen sitten vaikka sellaiseksi. Ja briossi näyttää valmiina upealta, joten maali on houkuttava ja kaikki mahdollinen vaiva sen eteen kannattaa nähdä.
Malli: Nappikukka, suunnittelija Soile Pyhänniska. Ohje on julkaistu TAITO Joulun neulelehdessä. Ohjeen Ravelry -sivu löytyy täältä (klik).
Langat: Neuloin omani Madelinetosh Tosh Merino Lightista, joka on yksi ikiaikaisista suosikkilangoistani. Sävyinä tässä ovat Simply Greige (vaalea) ja Black Sea (tumma). Molempia tarvitaan kaksi vyyhtiä, vaikkakin lankaa kyllä jää jonkin verran yli.
Puikkoset ohjeen mukaan.
Nappikukka saattaa näyttää vaativalta, mutta jos briossin perusotteet ovat hallinnassa, sen neulominen on lastenleikkiä. Jos minulta sujuu, sujuu se muillakin. Mallikuvion oppii ulkoa nopeasti eikä sen jälkeen tarvitse huolehtia muusta kuin lisäyksistä, jotta huivi kasvaisi muotoonsa. Varsinainen äksöni tapahtuu loppumetreillä, kun pitkin huivia kasvaneet kukkavarret aukeavat kukinnoiksi. Nypykkäreunus kruunaa koko komeuden.
Minulla on ollut ilo seurata suunnittelija Pyhänniskan suunnitteluprosessia - tai paremminkin sen käynnistymistä - lähituntumasta. Olen istunut Soilen vieressä pitkiä kotimatkoja, kun olemme palanneet Tampereen messuilta tai Jyväskylän neulefestivaaleilta tai milloin mistäkin riennoista pohjoista kohti. On hämmästyttävää, että kun itse potee reissujen jälkivaikutuksena lähinnä koomaa, vieressä oleva ihminen pystyy pulppumaan loputtomasti ideoita. Parhaimmillaan uusi neulemalli on ollut jo puikoilla ja hyvällä alulla, kun Oulu on siintänyt horisontissa. Nappikukan tausta ulottuu mielestäni kesään 2018, jolloin istuimme molemmat Jyväskylän festivaaleilla Melanie Bergin huivikurssilla. Soile taisi kiinnostua siellä erään Melanien huivin mallista tai tavasta, jolla suunnittelija asetteli sen hartioilleen ja pulppuaminen alkoi heti kurssilla. Se jatkui kotimatkalla ja luulen, että huivin idea oli aika valmis hänen saapuessaan kotiin. Kun omat aivot eivät toimi ihan samankaltaisella volyymilla, kuin Soilella ja muilla suunnittelijoilla, niin en voi kun ihmetellä ja ihastella heidän taitojaan. Niin, ja neuloa! Se onneksi luonnistaa minultakin.
Tampereen messuille olin viritellyt ennakkoon löyhän hankesuunnitelman. Listalla oli yhdet paitalangat, lankaa uutta testineuletta varten sekä Succaplokin puinen puikkomitta. Testineulelankoja lukuun ottamatta ostokseni näkyvät alla. Aika hyvin pysyin kurissa, vai mitä? Hillitsin itseni jopa Tampereen uusimmassa lankakaupassa, Nurjassa, jonne ehdimme messujatkoilemaan pariksi tunniksi ennen junan lähtöä. Sinne jäi kuumottelemaan niin upean sävyistä Nurjan naisten värjäämää lankaa, että sille on pakko kehitellä talven mittaan jokin isompi projekti. Paita ehkä?
Kotimatkalla Ouluun Soile neuloi pipon ja minä neuloin väärin. Tuliaiskassista löytyi myös flunssa, jota täällä nyt ihmetellään.