30.7.2019

Bubbles

Olen jo pitkään haaveillut kuplapaidasta. Ja kyllä vain, siinä se nyt komeilee!


On ollut kovin vaikea päättää, minkälainen kuplapaidan pitäisi olla. Välillä olen innostunut väri-iloittelusta, jossa jokainen kuplaraita olisi eri väriä. Välillä olen miettinyt, että kuplat voisi feidata rivi riviltä tummasta vaaleaan tai päinvastoin. Ja entäs itse lanka? Tehdäkkö speckle -langoilla ja merinoilla vai selvästi nyt pinnalla olevilla rouheammilla herkuilla? Kuplat jyrkällä kontrastilla päävärin kanssa vai vähemmän jyrkällä? Vaihtoehtoja ja mielen liikeitä on riittänyt ihan tarpeeksi. Pitkällisen makustelun jälkeen vihdoin ymmärsin, että haluan paitani Kässäkerho Pom Pomin Donegal tweedistä. Oli mielestäni näppärä ajatus neuloa kuplapaita langasta, jossa itsessään jo olisi tweednyppyä ja nypykkää. Siitä se sitten lähti. Ei tarvinnut kuin odotella Jyväskylän neulefestareita, josta olin päättänyt lankani ostaa. Olin vähän polleana, että minulla on oikein ASIAA festareille eikä vain epämääräistä ex tempore fiilistelen lankoja -tyyppistä kurittomuutta työlistalla, kuten yleensä. Jyväskylässä rynnistin suorinta reittiä Pom Pomin kojulle ja hyvä niin, sillä haluamaani sävyä jäi käyntini jälkeen enää yksi vyyhti. Kerrankin oli onni myötä, asia hoidettu ja sain keskittyä kurittomuuksiin.


Malli: The Bubble Sweater, suunnittelija Stephen West (Takaisin ruotuun! Menikin monta ohjetta muilta suunnittelijoilta tässä välissä, mutta eiköhän tämä taas tästä ajaudu uomiinsa). Kuplapaita löytyy Ravelrystä täältä (klik).
Langat: Päävärinä Kässäkerho Pom Pomin Donegal Tweed DK, sävyssä Hiekka. Menekki oli jonkin verran yli neljä vyyhtiä. Tuo musta kuplalanka on Walk Collectionin Cozy Merinoa eli ihan fingering -vahvuutta, mutta neulasin sen kaksinkertaisena. Sävy on Embers ja sekin on festareilta hankittu Pom Pomin kaveriksi. Näitä löytyy Titityystä. Pikkunöttönen jäi tätäkin lankaa.
Puikkoset ohjeen mukaan paitsi että neuloin ohjetta pienemmällä puikolle kaula-aukon resorin sekä jokusen kuplarivin. Joissakin kuvissa kaula-aukon edustan kuplat pullottivat kummasti, ja halusin siksi napata siitä liian väljyyden pois pienemmällä puikkokoolla.
Koko on M, mutta olisi taitanut S olla ihan hyvä myös.

Minulle tulee näin kesäkeleillä yleensä jokin värihulluus. Joka kesä olen virkannut tai neulonut tämänkin blogin kymmenvuotisen uran aikana jotain aivan älytöntä väriörvellystä. Kaikki viritelmät eivät tosin ole selvinneet maaliin asti ja valmiiksi vaatekappaleiksi, sillä hulluus menee yleensä jossain vaiheessa ohi. Jopa kesken projektin, jolloin tekele haudataan nolona ja vähin äänin pimeimmän kaapin pohjille. Tänä kesänä olen koettanut pitää varani, niinpä kuplalangaksikin valikoitui tiukka musta jokusella oranssinkeltaisella väritipalla höystettynä. Ette usko, kuinka tyytyväinen olin itseeni!


Paidan neulominen itsessään oli helppo rasti. Dk -vahvuisella langalla työ etenee joutuisasti ja kun minulla sattui tähän saumaan vielä edestakainen junamatka pääkaupunkiin, tuntui että matkaprojektiksi mukaan ottamani paita sai junatuntien aikana suorastaan lentävän lähdön. Minulla ja ystävälläni Sannalla oli yhteinen Kuplapaita KAL. Ostimme molemmat lankamme festeiltä ja aloitimme omat paitamme suurin piirtein samoihin aikoihin. KALista oli kovasti iloa, sillä olimme molemmat hivenen epätietoisia siitä, mikä koko paidasta kannattaisi neuloa ja saimme spekuloida asiaa yhdessä. Paidassa kuplakaarroke neulotaan yhden koon -taktiikalla ja eri kokoihin erottelu tapahtuu vasta viimeisen kuplarivin jälkeen. Ohjeen mukaan minun senttini solahtivat S - ja M -kokojen väliin. Neuloin pitkään pähkäiltyäni M -koon ohjeen mukaisilla puikoilla, mutta kavensin vartalo-osasta heti hihojen erottamisen jälkeen kolme kertaa kaksi silmukkaa molempien kainaloiden alta. Olen vartalokappaleen leveyteen ja mittaan todella tyytyväinen. Hihojen kohdalla minulle olisi riittänyt pienempikin koko. Jos olisin ollut fiksu, olisin voinut tehdä kainalon alle tulevia silmukoita vähemmän, kuin mitä ohjeessa käskettiin, mutta mennä posotin niin kuin Stephen ohjeessaan neuvoi. Joka tapauksessa tilanne ennen kostustusta oli se, että hihat näyttivät aika laajoilta, mutta kostutuksen jälkeen väljyys asettui mystisesti niin, ettei vaiva enää kiusannut. Kaula-aukon resori on neulottu käänteellä, hihojen suut ja helma eivät.


Niin, se joka kesäinen värihulluus. Ja se, kuinka olinkaan tyytyväinen itseeni... Voi pojat ja tytöt, kun tietäisitte. Kuplapaidan jälkeen värimopo karkasi ja nyt ollaan todella oudoilla vesillä. Katsotaan nyt, miten käy. Ehtiikö työ valmiiksi, ennen kuin järki palaa päähän ja homma kosahtaa siihen?

4 kommenttia:

  1. Upea kupla paita ja värit on todella ihanat. Nyt iski sit fiilis, että minäkin haluan tuollaisen paidan :)
    Ihanaa alkanutta elokuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa elokuuta myös sinulle! Ehdit hyvin neuloa tälle kuulle vielänoman kuplapaidan.:)

      Poista
  2. Tosi hyvän näköinen! Kuplissa olevat värit tuovat juuri sopivasti elävyyttä paitaan.
    Kiitos muuten taas kerran mahtavasta blogipostauksesta, kiva kun jaksat kirjoittaa näitä. Nautin todellakin tekstiesi lukemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, lämmittävästä kommentistasi! Eihän tämä bloggaaaminen niin tiivistä ole kuin parhaimpina päivinäni, mutta vielä yritetään jaksaa. Sen verran harvoin kun postaa, niin ei voi sanoa, että kävisi raskaaksi.;) Mukavaa loppukesää sinulle!

      Poista