2.3.2019

Pääasioita

Hyvää maaliskuuta kaikille. Hiljaiselosta huolimatta neulemeininkini on ollut aivan kelvollista tasoa. Olen saanut yhden testineuleen valmiiksi ja liittynyt @nurjajonnan emännöimään Vertices Unite -huiviKAListeluun. Tällä kertaa on kuitenkin tarkoitus sanoa sananen pipoista, joita on putkahtanut maailmaan tässä postausten välissä peräti kolme.


Ensimmäinen piponen liittyy tammikuiseen Helsingin -reissuuni, jonka aikana ehdin hätäisesti pyörähtää Snurren uusituissa tiloissa. Ostin kaksi palleroista Cardiff Cashmere Brushmere -lankaa, josta tikuttelin peruspipon Snurresta saamieni puikko- ja silmukkamääräsuositusten mukaisesti. Minulla on jo ennestään samasta langasta neulottu harmaa pipo ja halusin samanlaisen mustana, sillä sellainen minulta puuttui. Vahva suositus tälle langalle. Kashmir on tottakait pehmoista ja ihanaa, mutta minulle on ollut joltisenlainen yllätys sen huikea lämpöominaisuus. Pipossa ei ole langan lisäksi mitään erikoista, mutta yksinkertaisimmat asiat ovatkin yleensa parhaita. 60 silmukkaa, vitosen puikot ja kaksi palleroista rehellisen mustaa kashmir-lankaa. Pipo näkyy tuossa ylimmässä kuvassa keskellä.


Kaksi muuta piposta löytyvät Stephen Westin Hiberknitting -talvikokoelmasta, jonka tiimoilta KAListeltiin koko helmikuun mitalla HipHipBarbaKnitin Ravelry -ryhmässä ja IG:ssa. En ole hirmuinen kalistelija, joten olen hiukan hämmästellyt nykyistä intoani. Kyseessä on tottakait sattuma ja tarve; pipoille on tässä taloudessa aina kysyntää. Ihan aluperäinen tarkoitus oli neuloa Westin kokoelmasta pusero, mutta jemmoistani ei löytynyt riittävästi sopivaa lankaa ja hyppäsin siksi suoraan pipo-osastolle. Ensiksi valmistui tuossa ylhäällä näkyvä Hiberknitting Hat, jossa on samaa pintatekstuuria kuin aiemmin testineulomassani tuubikaulurissa. Langatkin ovat kyseisen kaulurin jämiä eli SkeinQueenin Crush DK (harmaa) sekä Onionin vanhan roosan sävyinen silkkimohair. Tulos vivahtaa vaaleanpunaiseen vain vähän ja itse asiassa se näyttää äkkiseltään enemmänkin beigeltä. Käytin vitosen puikkoja myös tässä.


Palleropiposen nimi on Snow Flurries Hat ja siihen käytin Ruukin kehräämön ihanaista alpakkalankaa sekä tumman harmaata Dropsin Nepalia. Jostain syystä Dropsin Nepalia on edelleen kokoelmissani, vaikka en varmaan ole hankkinut sitä vuosikausiin ja hyvänä peruslankana sitä on kuitenkin tullut aika ajoin neulottua. Ihmeellisen riittoisaa tai itsestään sikiävää tavaraa. Pipo itse on jotenkin todella hauska. Joskus aiemmin neulomani Raxtur on malliltaan paljolti samantyppinen, neulospinta vain vaihtuu. Juttu ovat tietysti nuo palleroiset, joita oli koukuttava neuloa. Tupsua en laittanut, sillä juuri nyt tuntuu pipon suunnittelijan tyylimantran vastaisesti, että vähemmän on enemmän. Resoriosuus on neulottu 3,5 millisillä ja pääkoppa nelosilla.


Lähiviikkojen neulesuunnitelmat liittyvät jo aloitettuihin ja keskeneräisiin projekteihin. Josko saisin hillittyä itseäni sen verran, että saisin ainakin pari isompaa työtä valmiiksi, ennen kuin uudet houkutukset hyppäävät puikoille. Yritän edelleen pärjätä pitkälti kaappilangoillani, vaikka en minä missään lakossa ole. Esimerkiksi viikko sitten ostaa pamautin ison kassillisen Lett-Lopia, koska yksi paikallisista lankakaupoista päätti laittaa pillit pussiin ja möi siksi varastojaan alella. Siellä on siis jo yksi kaarrokepaita ensi talveksi neulomista vaille valmiina.

12 kommenttia:

  1. Iik, miten ihana palloropipo! <3
    Tuon voisin ilolla pistää itsekin puikoille... Pitää vaan suunnitella (siihen saattaa mennä tovi jos toinenkin, kuten muihinkin vaiheisiin), millä ja minkä värisillä langoilla ja minkä kokoisilla puikoilla, ja etenkin: miten saisin sovellettua tuon omaan suureen päähäni sopivaksi? Minusta tuntuu, että suurin osa pipo- tai päähinemalleista on tehty pienipäisille. Ehkä se johtuu vaan siitä, että omani on normaalia suurempi. ;-) Tuossakin ohjeessa näyttää olevan vaan yksi koko (51 cm, vaikka näyttää mahtuvan 57-senttiseen kuuppaan). Oma päänympärykseni tainnee olla ohjeessa olevan mallin päätä vielä pari senttiä isompi. En siis tahdo ottaa käyttöön venytys-metodia (ja ikävästi kiristävää pipoa), vaan joudun säätämään langanvahvuuden ja suuremman silmukkamäärän kanssa. Ei ole helppoa heinänteko. ;-)
    Kiitos, kun siis esittelit palleropiposi! Täältä löytää aina ihanaa inspiraatiota... <3
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari! Rohkaisen kokeilemaan tätä mallia, sillä en ole ihan kaikista pienipäisin itsekkään eikä palleropipo tunnu lainkaan tiukalta. Korvilla tuleva osa on joustinta, ja palleroneulos on aika lailla joustavaa. Pipo tehdään lisäksi päälaelta alaspäin, joten pystyt sovittelemaan sitä työn edetessä. Minusta myssystä oli tulossa liian väljä ja vaihdoin siksi pienemmät puikot resoriin, vaikka ohje ei sitä edellytä. Joten puikot vain suihkimaan! Se on nopea projekti!

      Poista
  2. Kiitos rohkaisusta! Piti vielä sanomani, että Sinun palleropipokuviesi vuoksi ihastuin malliin. Jos olisin nähnyt vain alkuperäisen pipon isoine tupsuineen, olisin todennäköisesti sivuuttanut ohjeen. Vähemmän on itselleni enemmän.
    Sari

    VastaaPoista
  3. Mikähän kauppa se mahtaa olla, ettei olisi hovihankkijani...
    Tiedätkö ketään, jolla olisi tarvetta Toikan kangaspuille tai nypläystyynylle, noin muuten.
    Itse en ole des katsonut käsitöihin, ellei sukkia-asioita lasketa.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä kiinnostuneita. Minullakin on käsityöala supistunut lähes pelkästään neulomuksiin, ompelukonekin raukka pölyyntyy.

      Poista
  4. Se on joku pipotauti. Tammikuussa tuli neulottua neljä pipoa. Tulispa vielä lapastauti, sitä tarvittaisiin :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos kivasta blogistasi. Nautin kovasti kirjoituksistasi, niitä on hauska lukea. Olen myös ottanut paljon vaikutteita ja ostanut mm. pari Stephen Westin mallia...

    Sitä vain en ymmärrä, miten sinulla (ja nähtävästi kaikilla aktiivisesti neulovilla) on niin isot lankavarastot! Itse olen pyrkinyt ostamaan lankaa vain tiettyyn projektiin, en siis osta lankaa varastoon.
    Mutta kun katson kaikkia Westin malleja, joita olet kutonut, huomaan, että pitäisi olla niitä lankoja ja langanloppuja. Ei tuolta kaupoista löydykään sitten sopivan värisiä Hedgehogeja ja Madelinetosheja ja muita (karmean kalliita) lankoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, että vastaus ja kaikki on viipynyt. Mutta kiitos kovasti kommentista, se hieman kaihertaa mieltäni. Mietin, olisiko tässä laajemminkin kirjoittamisen paikka vai riittääkö lyhyt kommentointi tässä.. Minä olen ensinnäkin vanha ihminen ja olen neulonut käytännössä koko ikäni. Joihinkin Westin malleihin olen upottanut käsittämättömän vanhoja lankoja ja kaiken maailman kasvivärjäyskokeiluja edelliseltä vuosisadalta. Näistä todella vanhoista langoista haluaisin eroon ja olen parhaillaan poistamassa niitä kaapeistani. Toisaalta aika usein käy niin, että sitä lankaa jää yli. Varsinkin monivärisistä huiveistä jää; joskus niihin ei tarvitse kuin ripsauksen jotain väriä. Ihailen sinua ja itsehillintääsi suuresti, koska pystyt ostamaan lankaa vain tiettyjä projekteja varten. Sillä surullinen tosi asia lienee se, että me kaikki, joilla suuret varastot on, myös hankimme lankaa aika tavalla. Minä hankin lankaa vain harvoin tiettyä projektia varten. Minä olen fiilisostaja eikä minulla usein ole haisuakaan, mihin lankaa tulen käyttämään. Olen kuitenkin tähän ikään oppinut aika varmaksi makuni suhteen ja hajanaisetkin lankavalinnat sopivat usein yhteen. Siksi niitä mukavia yhdistelmiä kaapeista löytyy. Ostan suurimman osan langastani messuilta/festivaaleilta/matkkoilta - koska lempilankojani ei myydä täällä pohjoisessa. Siksi tuo kerralla paljon ostaminen on tavallaan myös järkevää, sillä varsinkin noiden nimeämiesi käsinvärjättyjen kohdalla nettikaupan kuva ei anna koko totuutta sävyistä eivätkä edes saman värjäyserän vyyhdit ole keskenään samanlaisia. Ja kyllä kalliita ne ovat, mutta neulominen on käytännössä ainoa rahaa vievä harrastukseni ja olen niitä onnekkaita ihmisiä, joilla on - ainakin toistaiseksi - säännöllinen työpaikka. Mutta vastaus lyhyesti: öhöm, sitä lankaa on tullut ostettua. Itsekurini on tässä asiassa heikohko.

      Poista
    2. Voi ei, pahoitin mielesi. Ei se ollut tarkoitus.
      Kun luin kommenttini nyt uudelleen, niin myönnettävä on, että ehkä siinä oli sellaista oman hännän nostoa (*häpeää*). Mutta tarkoitus oli myös vilpittömästi ihailla sitä, että joku pystyy ostamaan lankoja varastoon ilman sen suurempia suunnitelmia.
      Itselläni on suorastaan neuroottinen asenne lankavarastoihin. Varsinkin virheostokset pitää mahdollisimman nopeasti saada käyttöön, ja jokainen ilman suunnitelmaa oleva lankakerä suorastaan huutaa huomiotani. Itse asiassa yllättävän moni neuleprojektini on lähtenyt liikkeelle siitä, että jostain virheostoksista pitää päästä eroon tai lankaa on jäänyt yli. Ja mitä kalliimpi lanka, sitä nopeammin sille on löydettävä käyttöä.
      Eli ei tässä ole kohdallani kyse mistään mahtavasta itsekurista, pikemminkin saituudesta.

      Poista
    3. Ei, anonyymi ystäväni, et pahoittanut mieltäni, kaikki on hyvin!:) Massiivinen lankavarasto on jotain ihanaa olla olemassa, mutta toisaalta se aiheuttaa hetkittäin ahdistusta. Ahdistusta nimenomaan tilan puutteen takia ja ehkä myös sen, että lankamakukin näyttää muuttuvan. Siksi tapasi neuloa pian pois on viisas. Minulla on kaapissa (tai oli, olen juuri harventanut ankarasti) vanhaa, joskus fiksulta hankinnalta vaikuttanutta lankaa, joka ei ole puhunut vuosiin minulle. Sellainen langan kaapissa seisottaminen on kallista hommaa. Mutta juu, minä en yleensä kärsi nurkkiin kerääntyvistä lankapalleroista.

      Poista