2.3.2019

Pääasioita

Hyvää maaliskuuta kaikille. Hiljaiselosta huolimatta neulemeininkini on ollut aivan kelvollista tasoa. Olen saanut yhden testineuleen valmiiksi ja liittynyt @nurjajonnan emännöimään Vertices Unite -huiviKAListeluun. Tällä kertaa on kuitenkin tarkoitus sanoa sananen pipoista, joita on putkahtanut maailmaan tässä postausten välissä peräti kolme.


Ensimmäinen piponen liittyy tammikuiseen Helsingin -reissuuni, jonka aikana ehdin hätäisesti pyörähtää Snurren uusituissa tiloissa. Ostin kaksi palleroista Cardiff Cashmere Brushmere -lankaa, josta tikuttelin peruspipon Snurresta saamieni puikko- ja silmukkamääräsuositusten mukaisesti. Minulla on jo ennestään samasta langasta neulottu harmaa pipo ja halusin samanlaisen mustana, sillä sellainen minulta puuttui. Vahva suositus tälle langalle. Kashmir on tottakait pehmoista ja ihanaa, mutta minulle on ollut joltisenlainen yllätys sen huikea lämpöominaisuus. Pipossa ei ole langan lisäksi mitään erikoista, mutta yksinkertaisimmat asiat ovatkin yleensa parhaita. 60 silmukkaa, vitosen puikot ja kaksi palleroista rehellisen mustaa kashmir-lankaa. Pipo näkyy tuossa ylimmässä kuvassa keskellä.


Kaksi muuta piposta löytyvät Stephen Westin Hiberknitting -talvikokoelmasta, jonka tiimoilta KAListeltiin koko helmikuun mitalla HipHipBarbaKnitin Ravelry -ryhmässä ja IG:ssa. En ole hirmuinen kalistelija, joten olen hiukan hämmästellyt nykyistä intoani. Kyseessä on tottakait sattuma ja tarve; pipoille on tässä taloudessa aina kysyntää. Ihan aluperäinen tarkoitus oli neuloa Westin kokoelmasta pusero, mutta jemmoistani ei löytynyt riittävästi sopivaa lankaa ja hyppäsin siksi suoraan pipo-osastolle. Ensiksi valmistui tuossa ylhäällä näkyvä Hiberknitting Hat, jossa on samaa pintatekstuuria kuin aiemmin testineulomassani tuubikaulurissa. Langatkin ovat kyseisen kaulurin jämiä eli SkeinQueenin Crush DK (harmaa) sekä Onionin vanhan roosan sävyinen silkkimohair. Tulos vivahtaa vaaleanpunaiseen vain vähän ja itse asiassa se näyttää äkkiseltään enemmänkin beigeltä. Käytin vitosen puikkoja myös tässä.


Palleropiposen nimi on Snow Flurries Hat ja siihen käytin Ruukin kehräämön ihanaista alpakkalankaa sekä tumman harmaata Dropsin Nepalia. Jostain syystä Dropsin Nepalia on edelleen kokoelmissani, vaikka en varmaan ole hankkinut sitä vuosikausiin ja hyvänä peruslankana sitä on kuitenkin tullut aika ajoin neulottua. Ihmeellisen riittoisaa tai itsestään sikiävää tavaraa. Pipo itse on jotenkin todella hauska. Joskus aiemmin neulomani Raxtur on malliltaan paljolti samantyppinen, neulospinta vain vaihtuu. Juttu ovat tietysti nuo palleroiset, joita oli koukuttava neuloa. Tupsua en laittanut, sillä juuri nyt tuntuu pipon suunnittelijan tyylimantran vastaisesti, että vähemmän on enemmän. Resoriosuus on neulottu 3,5 millisillä ja pääkoppa nelosilla.


Lähiviikkojen neulesuunnitelmat liittyvät jo aloitettuihin ja keskeneräisiin projekteihin. Josko saisin hillittyä itseäni sen verran, että saisin ainakin pari isompaa työtä valmiiksi, ennen kuin uudet houkutukset hyppäävät puikoille. Yritän edelleen pärjätä pitkälti kaappilangoillani, vaikka en minä missään lakossa ole. Esimerkiksi viikko sitten ostaa pamautin ison kassillisen Lett-Lopia, koska yksi paikallisista lankakaupoista päätti laittaa pillit pussiin ja möi siksi varastojaan alella. Siellä on siis jo yksi kaarrokepaita ensi talveksi neulomista vaille valmiina.

8 kommenttia:

  1. Iik, miten ihana palloropipo! <3
    Tuon voisin ilolla pistää itsekin puikoille... Pitää vaan suunnitella (siihen saattaa mennä tovi jos toinenkin, kuten muihinkin vaiheisiin), millä ja minkä värisillä langoilla ja minkä kokoisilla puikoilla, ja etenkin: miten saisin sovellettua tuon omaan suureen päähäni sopivaksi? Minusta tuntuu, että suurin osa pipo- tai päähinemalleista on tehty pienipäisille. Ehkä se johtuu vaan siitä, että omani on normaalia suurempi. ;-) Tuossakin ohjeessa näyttää olevan vaan yksi koko (51 cm, vaikka näyttää mahtuvan 57-senttiseen kuuppaan). Oma päänympärykseni tainnee olla ohjeessa olevan mallin päätä vielä pari senttiä isompi. En siis tahdo ottaa käyttöön venytys-metodia (ja ikävästi kiristävää pipoa), vaan joudun säätämään langanvahvuuden ja suuremman silmukkamäärän kanssa. Ei ole helppoa heinänteko. ;-)
    Kiitos, kun siis esittelit palleropiposi! Täältä löytää aina ihanaa inspiraatiota... <3
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari! Rohkaisen kokeilemaan tätä mallia, sillä en ole ihan kaikista pienipäisin itsekkään eikä palleropipo tunnu lainkaan tiukalta. Korvilla tuleva osa on joustinta, ja palleroneulos on aika lailla joustavaa. Pipo tehdään lisäksi päälaelta alaspäin, joten pystyt sovittelemaan sitä työn edetessä. Minusta myssystä oli tulossa liian väljä ja vaihdoin siksi pienemmät puikot resoriin, vaikka ohje ei sitä edellytä. Joten puikot vain suihkimaan! Se on nopea projekti!

      Poista
  2. Kiitos rohkaisusta! Piti vielä sanomani, että Sinun palleropipokuviesi vuoksi ihastuin malliin. Jos olisin nähnyt vain alkuperäisen pipon isoine tupsuineen, olisin todennäköisesti sivuuttanut ohjeen. Vähemmän on itselleni enemmän.
    Sari

    VastaaPoista
  3. Mikähän kauppa se mahtaa olla, ettei olisi hovihankkijani...
    Tiedätkö ketään, jolla olisi tarvetta Toikan kangaspuille tai nypläystyynylle, noin muuten.
    Itse en ole des katsonut käsitöihin, ellei sukkia-asioita lasketa.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä kiinnostuneita. Minullakin on käsityöala supistunut lähes pelkästään neulomuksiin, ompelukonekin raukka pölyyntyy.

      Poista
  4. Se on joku pipotauti. Tammikuussa tuli neulottua neljä pipoa. Tulispa vielä lapastauti, sitä tarvittaisiin :D

    VastaaPoista