25.3.2019

Ei kait taas sitä Westiä?

Kyllä vain. Tiedän olevani neulojana ennalta-arvattava niin värien kuin suunnittelijankin suhteen. Taas olisi Westiä tarjolla ja vieläpä sähäkän neutraaleissa sävyissä pikkiriikkisellä väriläiskällä maustettuna.


En elä tynnyrissä, niin kuin voisi luulla. Tiedän toki muitakin taitavia ja upeita neulesuunnittelijoita, mutta jostain syystä Westistä on tullut minulle kerrassaan ylittämätön. Pidän kaikista hänen malleistaan - jopa niistä hulluimmista, joille arkisen ihmisen on hankala keksiä arkista käyttöä. Olen kuullut, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Ilmeisesti se on totta, sillä minä olen harmaa ja enimmäkseen hapan naisihminen, jonka elämään ei todellakaan kuulu tupsuja, tasseleita, neonvärejä tai voimakasta kuvausmeikkiä. Mutta rakastan sitä kaikkea Stephen Westissä - niiden omaan makuhermooni osuvien neulemallien lisäksi. Yritän tällä kaikella ehkä vähän kömpelösti pahoitella sitä, etten ole poikkeamassa hyväksi havaitulta tieltä.


Malli: Vertices Unite, suunnittelija Stephen West. Jos innostuit, niin ohje löytyy Ravelrystä (klik).
Langat: Madelinetosh Tosh Light kahdessa eri sävyssä Black Sea ja Trip Wire. PrimroseYarns Co Adelaide samoin kahdessa eri sävyssä London Goth ja Dark Cavern. Tuo vihreä on Louhittaren Luolan silkkisekoite Ympystä sävyssä Öljypuu. En ole punninnut, vaan elänyt kuin pellossa, kun kyseessä ei ole testineule.
Puikkoset ohjeen mukaan.
Mitään en muuttanut, kaikki tein kiltisti, niin kuin Stephen neuvoi.

Tämä kuvissa näkyvä Vertices Unite on peräti viidestoista valmis kaula-asia, jonka olen neulonut Westin ohjeella. Kävin oikein laskemassa Ravelryssä. Että on siinä yhdelle perheelle kangasta kaulaan kiedottavaksi. Olen haaveillut tästä huivista pitkään, mutta jotenkin sen neulominen on vain jäänyt. Iso kiitos Jonnalle/@nurjajonna :lle, jonka Vertices Unite -KAL tuli kohdallani kreivin aikaan. Oli intoa ja mahiksia harrastaa pitkän, kuivan talvikauden jälkeen. Jonnan KAL sai sitä paitsi mukaansa niin valtaisan joukon neulojia ja vaikutti niin hauskalta, että todennäköisesti siitä olisi ollut muutoinkin mahdoton jäädä pois. On ollut todella mukava seurata IG:ssa, miten erilaisia versioita kanssaneulojat ovatkaan saaneet mallista aikaan.


Vertices Unite ei ole Westin tuoreimpia malleja, mutta luulisin, että yksi niitä tunnetuimpia se on. Ohje on taattua Westiä; se on yhtä aikaa simppeli, mutta nerokas. Juju on rakenteessa ja siinä, miten eri värien ja pintojen yhdistelmistä muotoutuu mielenkiintoinen ja kaunis kokonaisuus. Isokokoisena osaan arvostaa myös huivin massiivista kokoa. Minulla on ollut koko alkuvuoden musta kausi päällänsä ja ehkäpä siksi huiviini valikoitui aika lailla tummia sävyjä. Vaikka aluksi arvelin neulovani musta-harmaan huivin, kanttini ei kestänyt loppuun asti, vaan nappasin matkaan yhden kokovihreän vyyhdin. Tämä on minulle tyypillinen tapa neuloa. Valitsen langat ja värit toki etukäteen, mutta matkan varrella saattaa tapahtua kaikenlaista, kun näen, miten jälki alkaa muotoutua.


Huivin valmistumisen jälkeen olen koettanut purkaa kesken olevien neuleiden kasaani. Päätin, että Westejä ei neulota, ennen kuin viime vuonna aloitettu Magnolia -sweater on kokonaan valmis ja eräs lähestulkoon muumioitunut briossihuivi on edennyt vähintään 15 senttiä. Kuvittelin, että se saa vauhtia puikkohini, mutta vaikutus ei ole ollut toivotunlainen. Tahmeaa on ja tylsänlaista. Ja ilmeisesti vierotusoireitakin on, sillä olen nostanut langat syrjään jo kolmea uutta Westin mallia varten.

2.3.2019

Pääasioita

Hyvää maaliskuuta kaikille. Hiljaiselosta huolimatta neulemeininkini on ollut aivan kelvollista tasoa. Olen saanut yhden testineuleen valmiiksi ja liittynyt @nurjajonnan emännöimään Vertices Unite -huiviKAListeluun. Tällä kertaa on kuitenkin tarkoitus sanoa sananen pipoista, joita on putkahtanut maailmaan tässä postausten välissä peräti kolme.


Ensimmäinen piponen liittyy tammikuiseen Helsingin -reissuuni, jonka aikana ehdin hätäisesti pyörähtää Snurren uusituissa tiloissa. Ostin kaksi palleroista Cardiff Cashmere Brushmere -lankaa, josta tikuttelin peruspipon Snurresta saamieni puikko- ja silmukkamääräsuositusten mukaisesti. Minulla on jo ennestään samasta langasta neulottu harmaa pipo ja halusin samanlaisen mustana, sillä sellainen minulta puuttui. Vahva suositus tälle langalle. Kashmir on tottakait pehmoista ja ihanaa, mutta minulle on ollut joltisenlainen yllätys sen huikea lämpöominaisuus. Pipossa ei ole langan lisäksi mitään erikoista, mutta yksinkertaisimmat asiat ovatkin yleensa parhaita. 60 silmukkaa, vitosen puikot ja kaksi palleroista rehellisen mustaa kashmir-lankaa. Pipo näkyy tuossa ylimmässä kuvassa keskellä.


Kaksi muuta piposta löytyvät Stephen Westin Hiberknitting -talvikokoelmasta, jonka tiimoilta KAListeltiin koko helmikuun mitalla HipHipBarbaKnitin Ravelry -ryhmässä ja IG:ssa. En ole hirmuinen kalistelija, joten olen hiukan hämmästellyt nykyistä intoani. Kyseessä on tottakait sattuma ja tarve; pipoille on tässä taloudessa aina kysyntää. Ihan aluperäinen tarkoitus oli neuloa Westin kokoelmasta pusero, mutta jemmoistani ei löytynyt riittävästi sopivaa lankaa ja hyppäsin siksi suoraan pipo-osastolle. Ensiksi valmistui tuossa ylhäällä näkyvä Hiberknitting Hat, jossa on samaa pintatekstuuria kuin aiemmin testineulomassani tuubikaulurissa. Langatkin ovat kyseisen kaulurin jämiä eli SkeinQueenin Crush DK (harmaa) sekä Onionin vanhan roosan sävyinen silkkimohair. Tulos vivahtaa vaaleanpunaiseen vain vähän ja itse asiassa se näyttää äkkiseltään enemmänkin beigeltä. Käytin vitosen puikkoja myös tässä.


Palleropiposen nimi on Snow Flurries Hat ja siihen käytin Ruukin kehräämön ihanaista alpakkalankaa sekä tumman harmaata Dropsin Nepalia. Jostain syystä Dropsin Nepalia on edelleen kokoelmissani, vaikka en varmaan ole hankkinut sitä vuosikausiin ja hyvänä peruslankana sitä on kuitenkin tullut aika ajoin neulottua. Ihmeellisen riittoisaa tai itsestään sikiävää tavaraa. Pipo itse on jotenkin todella hauska. Joskus aiemmin neulomani Raxtur on malliltaan paljolti samantyppinen, neulospinta vain vaihtuu. Juttu ovat tietysti nuo palleroiset, joita oli koukuttava neuloa. Tupsua en laittanut, sillä juuri nyt tuntuu pipon suunnittelijan tyylimantran vastaisesti, että vähemmän on enemmän. Resoriosuus on neulottu 3,5 millisillä ja pääkoppa nelosilla.


Lähiviikkojen neulesuunnitelmat liittyvät jo aloitettuihin ja keskeneräisiin projekteihin. Josko saisin hillittyä itseäni sen verran, että saisin ainakin pari isompaa työtä valmiiksi, ennen kuin uudet houkutukset hyppäävät puikoille. Yritän edelleen pärjätä pitkälti kaappilangoillani, vaikka en minä missään lakossa ole. Esimerkiksi viikko sitten ostaa pamautin ison kassillisen Lett-Lopia, koska yksi paikallisista lankakaupoista päätti laittaa pillit pussiin ja möi siksi varastojaan alella. Siellä on siis jo yksi kaarrokepaita ensi talveksi neulomista vaille valmiina.