5.2.2019

Seilori -paita

Kävi niin onnellisesti, että joulupukki toi minulle vyyhdillisen lankaa. Se samainen joulupukki oli vielä joulunkin jälkeen anteliaalla tuulella, sillä hän oli erehtynyt katsastamaan omaa lankavarantoaan "sillä silmällä". Lankaa oli - yllätys - liikaa ja lisäksi se oli vääränlaista. Ystävällisesti hän siivosi jemmoistaan vielä kaksi vyyhtiä minulle, jolla arvatenkin on omaa lankaa aivan liian vähän.


Rehellisesti on tunnustettava, että omakin lankaomaisuuteni on mietityttänyt viime aikoina. Minua ei riso niinkään langan määrä sinänsä, vaan se, että minun lankani on aina vääränlaista. Projektien aloituksista on tullut tuskastuttavia, kun uuden langan ostamisesta on tullut huonon omatunnon asia ja vanha lanka on, noh, vanhaa lankaa. Ja aina väärän väristä. Olenkin viritellyt mielessäni kummaprojekti -sarjaa, jossa valitsen kaapistani mitä mystisempiä outolankoja tai langan loppuja ja kehittelen niille käyttöä. Ja jos sitä ei löydy, niin tuossa naapurissa on päiväkoti, jossa varmasti arvostetaan ilmaisia askartelu- ja käsityötarpeita. Yhtään en siis minäkään halunnut kaappeihini lisää täytettä odottelemaan mystistä joskus saapuvaa inspiraatiota, vaan päätin laittaa Soile-pukin ihanuudet puikoille ja justiinsa. Kolmesta lahjavyyhdistä ei kuitenkaan yksin ollut vielä siihen, mitä tuumailin. Arkeologisten kaappikaivausten tuloksena löysin lankapussukoistani yhden luonnonvalkoisen Väiski DK:n ja se oli sitten sitä myöten selvä. Tuloksena on paita henkilölle, jolle joululankojen värit sopivat kuin nenä naamaan ja enemmänkin.


Ohje: Sailor Pullover, suunnittelija Isabell Kraemer. Maksullinen ohje Ravelryssä (klik)
Langat ylhäältä alas: Qing Fibre Big Merino DK (sävy Hummingbirds), SandnesGarn Konfetti (sävy 1012), Louhittaren Luolan Väinämöinen DK (sävy valkoinen) ja Qing Fibre Big Merino DK (sävy Shusui). Hihoissa lisäksi valkoisen Väiskin loputtua hätäpäissään ostettua Oona - nimistä outolankaa.
Puikkoset ohjeen mukaiset neloset ja resoreissa puolta pykälää pienemmät.
Muutoksia? Malliin kuuluu tasku. Tässä sitä ei ole, koska lapsi aikoi pärjätä ilman.


Koomistahan tässä on se, että Väiski loppui kesken. Eikä minulla tietenkään ollut mitään sellaista valkoista lankaa, joka olisi toiminut paidassa Väiskin korvikkeena. Väiskiä en siihen hätään löytänyt, vaan päädyin nappaamaan jotain aivan outoa tavaraa lähilankakaupasta. Valitsin tietysti puhtaanvalkoisen vyyhdin, kun Väiski on luonnonvalkoista. Eron näette ylläolevassa kuvassa. Outolankaa on raidoitettu sinisävyisen langan kanssa hihoissa. Sitä totta kait myös jäi eli minulla on jälleen uusi nöttönen vanhan jämälankakokoelmani jatkoksi. Niin se vitsi? Se on tietysti se, että kun kostutin valmiin paidan, merino ns. venähti ja paita on nyt lapselle hiukan väljä. Siinä on sitä kuuluisaa "kasvun varaa" juuri sen verran, että ilman lisälankaa olisi pärjätty. Väiskin osuuden olisi tuossa vyötäröllä voinut jättää lyhyemmäksi, jolloin lankaa olisi riittänyt hihoihin enemmän. Mutta tää on tätä. Ja meneepä paituli sitten vielä ensi talvenakin. Ja ehkä seuraavanakin. Mitä näitä paitoja nyt joka talvelle neulomaan...


Lapsi kuitenkin hyväksyi paidan, mikä ei ole aina niinkään varmaa. Tällä tarinalla on siis kaunis loppu. Laskujeni mukaan jäin myös aavistuksen verran voitolle kaappilankojeni suhteen: vyyhdillinen Väiskiä vaihtui siellä pikkunöttöseen. Liput salkoon!