26.1.2019

Horroskauluri

Otetaan heti perään toinen testineule, jos sallitte. Tämäkin jo aikaa sitten valmistunut.


Stephen West julkaisi männäperjantaina oikein virallisesti Hiberknitting -talvikokoelmansa, joka pitää sisällään kuusi aika mellevää neulemallia. En ole vielä hankkinut, mutta harkinnassa on. Tämä kuvissa näkyvä kaula-asia on yksi noista kuudesta mallista ja se on tikuteltu syksyllä. Älkää antako lumen hämätä; valokuvaus on hoidettu vasta nyt vuodenvaihteessa. Westin kokoelman nimi sopii omaan tilanteeseeni vallan mainiosti. Neulehommat ovat olleet melkoisessa horroksessa tämän kaulurin jälkeen. Älkää ymmärtäkö väärin - kauluriprojektissa ei ollut mitään, mikä olisi hyydyttänyt mojoni. Elämä vain joskus on sellaista, ettei sinne meinaa mahtua puikkoakaan väliin. Olen kyllä yrittänyt: puikoilla on ollut jo kuukausitolkulla testineule Pyhänniskan Soilelle ja kiitän Luojaani, ettei sillä varsinaisesti ole ollut kiire. Yhden lapsen paidan olen sentäs saanut valmiiksi.


Kauluri - voiko tätä edes nimittää kauluriksi? - oli mukavaa neulottavaa. Vaikka en missään langanostolakossa olekaan, olen jo hyvän aikaa koetellut katsastaa kaapeistani lankaa uusiin projekteihin ennen uusien vyyhtien hankkimista. Noin niin kuin ensi hätään, muka. Tämmöinen kauluri on siitä kiva varsinkin monivärisenä, että jo pienilläkin lankamäärillä saa nättiä aikaiseksi. Olen käyttänyt tähän aiemmista neuleistani ylijääneitä lankoja. Joukossa on korkkaamaton vyyhti SkeinQueenin CrushDK:ta, jota neuloin vuosi sitten toiseen testineuleeseen. Tuossa omaa silmääni kovasti miellyttävässä kirjoneuleosassa sekä raidallisessa pätkässä on esimerkiksi Textures Unite -huivissa käytettyjen merinosinkkujen jämiä, Louhittaren Luolan Väiskiä sekä Onionin silkkimohairia muutamassa eri värissä. Raidoista huomaa, että lankaa on pitänyt toisen loppuessa vaihtaa, mutta haitanneeko tuo mitään. Tummin osa on suomenlampaan villaa, veikkaisin Vanhalan lammastilan villoja. Ohje on dk-vahvuiselle ja siihen tiheyteen pyrin sotkiessani noita ohuempia lankoja yhteen. Suomenlammas oli sitten tiheydeltään ihan jotain muuta, mutta aika hyvin se kostutuksessa ja silottelussa tokeni. Koetin viimeistelyvaiheessa pingottaa rinkulaan lisää mittaa, sillä en kestä ollenkaan sellaisia kaulureita, joihin kuristuu. Happi on hyvä asia.


Malli: Hiberknitting Cowl, suunnittelija Stephen West. Ravelrystä löytyypä täältä (klik).
Langat: Sekalainen joukko vaikka ja mitä, yhteensä 386 g.
Puikkoset 3,75 mm.

Neule lähtee liikkeelle pintaneuleella, joka näkyy tuossa minun tuubihuivissani vaaleanharmaana. Osio nappasi aika lailla koko vyyhdin dk-vahvuista lankaa. Sen jälkeen seuraa kirjoneuleosuus, joka tässä huivissa on toteutettu kuudella eri sävyllä. Käytännössä lankaa on enemmän, koska käytin mohairia ja fingering-vahvuisia lankoja yhdessä. Kolmannella osuudella neulotaan nurjia ja oikeita silmukoita kahdella eri sävyllä ja tuloksena on jälleen erilaista pintaa. Loppu lasketellaan raidottamalla, mutta sielläkään suunnittelija ei ole tyytynyt pelkkään oikean sileään, vaan on hakenut runsaampaa tekstuuria nurjilla silmukoilla ja erilaisilla lankapohjilla. Minulla on sielläkin kaverina mohairia.


Melkein tekisi mieleni neuloa toinen Tukuwoolista ja mohairista. Suomenlampaan rouheus tuntuu mukavalta tuossa huivissa noiden "heppoisempien" pohjien tukena ja se tuo mielestäni mukavasti ryhtiä kokonaisuuteen. Neulejonossa alkaa vain kevättä kohden olla sen verran ruuhkaa, että taitaa Tukuwoolit säästyä muihin projekteihin. Aijai, että olen innoissani, sillä tällä hetkellä näyttää mukavasti silltä, että jatkossa saattaisin jopa ehtiä neulomaan entiseen malliin. Se olisikin jotain se!

20.1.2019

Deco Drape

Viime kesänä tuli testineulottua kovin mieluinen huivi. Enkä tarkoita nyt pelkästään lopputulosta, sillä jo neuleprosessi itsessään tarjosi tavallista enemmän sydämentykytystä.


Huivin ohje kuuluu alunperin Stephen Westin kesän 2018 Yarn a Long -pakettiin, jossa kolmen kuukauden ajan paketin ostajille lähetettiin Westin upouusi huiviohje ja juuri sitä varten valikoidut langat. Yksi setti per kuukausi. Tämä minun neulomani huivi oli heinäkuun ohje, nimeltänsä Deco Drape, ja neuloin sen kuin hurmiossa noin viikossa. Nyt, puoli vuotta ohjeen "ilmestymisen" jälkeen, se on saatavissa kaikille halukkaille Ravelryn kautta.

Malli: Deco Drape, suunnittelija Stephen West. Löytyypi Ravelrystä täältä.
Langat: Louhittaren Luolan Luonnotar, kolme vyyhtiä väreissä Savu, Koivu ja Lyijy. Painoa yhteensä 261 g.
Puikkoset 4,0 mm.

En useinkaan pysty tarttumaan testineulemahdollisuuksiin minulle tiukkojen aikataulujen takia, mutta tämän huivin kohdalla kaikki oli toisin. Olin lomalla ja kerrankin suorastaan joutilas. Ja hyvä niin, sillä minun annettiin ymmärtää, että kiire oli. Olin juuri hankkinut Louhittaren Luolan möötistä kolme vyyhtiä lankaa ilman sen kummempia suunnitelmia ja päätin käyttää ne ihanuudet tähän. Pääsin siis aloittamaan heti ohjeen saatuani ilman lankakauppakierrosta verkossa.


Olen hidas neuloja. Testineulonnassa se tarkoittaa sitä, etten useinkaan ehdi nopeampien testaajien vauhtiin ja hoksauttamaan ohjeen mahdollisista virheistä. Suunta meinaa olla paremminkin toisinpäin; meille hitaammille tiedotetaan vauhtineulojien löydöistä, jotta osataan varautua eikä spämmätä turhaan jo raportoiduista asioista. Tämän kesäkuisen projektin kanssa taisin kuitenkin yllättää kaikki, sillä huomasin olevani ohjeessa loppusuoralla jo parissa hassussa päivässä. Kävi ilmi, että suunnittelija ei ollut vielä päättänyt ihan loppuun saakka huivin lopullista kokoa ja että sitä piti pohtia. Paljonko olet käyttänyt lankaa? Paljonko sinulla on lankaa jäljellä? Mikä on huivin korkeus nyt? Voitko neuloa vielä X määrän toistoja? Paljonko lankaa meni yhteen kierrokseen? Entä toistoihin? Paljonko sinulla on nyt lankaa jäljellä? jne. Sähköposteja sinkoili parhaimmillaan useita päivässä. Enhän minä sitä oikeasti voi tietää, mutta kuvittelisin, että kyse oli optimaalisen koon etsimisestä tietylle, ohjeessa annettavalle lankamäärälle. Oli miten oli, minulle tuli kuitenkin tunne, että testaamisellani oli tavanomaista suurempaa merkitystä tai ainakin vähintään kiirus - ja se siivitti puikkoihin entistä enemmän vauhtia. Elin muutaman päivän täydellisessä neulekuplassa ja jännitin, minkälaiseen lopputulokseen tässä oikein päädytään. Voi pojat, jos testineulonta olisi aina yhtä jännittävää! Tai ehkä se onkin, mutta minä en hitaana vain aiemmin ole päässyt loikkaamaan etujoukkoihin mukaan.


Kun valmis ohje vihdoin tuli, piti tietysti verrata. Minun testihuiviini jäi loppupeleissä muutama toisto enemmän kuin mitä nyt myytävässä ohjeessa on eli sen koko on jonkin verran ohjeen kokoa isompi. Ei paljoa, mutta selvästi. Minun huivini on piiitkä ja sitä on nautinto kieputella itsensä ympärille, sillä huivin muoto tuntuu sallivan vaikka minkälaista asettelua. Suosittelen tutustumaan; minä olen tainnut pitää tänä syksynä ja talvena vain tätä yhtä huivia. Osansa on tietysti huivin väreilläkin - tulin kerrankin valinneeksi sävyt, joihin en koskaan kyllästy. Ei mitään specklejä ja väriraitoja, vaan ehtaa asiaa koko huivi. Täydellistä kerrassaan!


Vaikka viime päivät paukkupakkasineen ovat olleet luonnossa läkähdyttävän kauniita, niin kyllä kesäkuvatkin näyttävät mukavilta, eikös?