28.12.2018

Viimeistä viedään

Jos ei nyt aivan ihmeelliseksi elo mene, niin tässä olisi tämän vuoden viimeinen valmis neuleeni.


Ajatelkaas, miten kiharaisen huomion tein aivoituksistani: kun viimeksi haikailin Kettu-paidasta mekkoa, niin nyt sitten mekko-ohje lyheni käsissäni paidaksi. Tai se mitään "nyt" ollut; näin tämän ohjeen heti paitana. Itse asiassa olisin halunnut vieläkin lyhyemmän, mutta kun peijakas nämä neuleet tuppaavat olemaan eri mittaisia ennen ja jälkeen viimestelyn. Tämäkin veijari nappasi sellaiset seitsemisen senttiä lisää mittaa kostutuksen, alustalle asettelun ja kuivumisen aikana. Neulojan tehtäväksi jäi toivoa parasta ja hämmästyä. Mutta eihän tämä toki ole hullumpi näinkään.


Tämä, kuten edellisen postauksen Kettu-paitakin, on aloitettu jo kesällä. Malli on tavattoman suosittu; valmiita Lotta-mekkoja tupsahteli - ja tupsahtelee edelleen - silmille tuon tuosta ja varsin pian sitä huomasi olevansa aika aseeton sen edessä. Oma oli saatava. Pääsin seuraamaan Soilen Lotta-mekkoa Jyväskylän festareilla oikein lähituntumassa ja vakuutuin hänen lankavalinnastaan. Titityystä lähti mukaan kolme vyyhtiä The Uncommon Threadin Everyday Sportia ja paita rupesi tekeytymään mukavaa vauhtia. Kunnes loppui loma, alkoivat työt ja neuleaika puristui minimiin. Työt ensin ja sitten huvi, niinhän se menee.


Malli: Lotta, suunnittelija Marie Greene. Ohje julkaistiin alunperin Laine Magazinessa (numero 5) ja löytyy nyttemmin maksullisena myös Ravelrystä (klik)
Lanka: The Uncommon Thread Everyday Sport, vajaa kolme vyyhtiä. Valmis paita painaa 278 g.
Puikkoset just niinkuin ohje sanoo.

En ole tehnyt mekkomitan hylkäämisen lisäksi ohjeeseen muita muutoksia. Tai olen. Kuulostaa kummalliselta, mutta yritän selittää lyhyesti. Jälkikäteen ajateltuna minun ei olisi pitänyt tehdä mitään muutoksia, mutta ennen neuleurakkaan ryhtymistä kuulin pariltakin eri taholta, että ohjeessa on jotain häikkää silmukkamäärän osalta ja että ohjetta seuraamalla selän yläosan pintaneulekuvion viivoitus ei mene symmetrisesti, kuten sen kuvien perusteella pitäisi mennä. Ajattelin siis olla kerrankin kaukaa viisas ja muuttelin silmukkamäärää selän takakappaleen osalta siten, että kuvio menisi fiksusti. Kun pääsin siihen kohtaan työtä, jossa koko totuus kuvion symmetrisyydestä paljastui, huomasin olevani muutoksistani huolimatta juuri siinä tilanteessa, josta minua oli varoitettu. Kuvio ei toistunut peilikuvana (kyse on selän pystyviivakuviosta; niiden tulisi toistua lyhyt-pitkä-lyhyt-pitkä-lyhyt jne.). Koska ohjeen sivuilta ei löytynyt errataa juuri tähän liittyen, totesin, että ilman muutoksia kuvio olisi mennyt kohdallani oikein. Mutta hätäkös tässä, ratkaisin tilanteen säveltämällä selkäosaan itselleni ihan uuden rytmin viivakuvion osalta enkä ryhtynyt purkuhommiin. Suosittelen siis lämpimästi ohjeen noudattamista. Kaula-aukkoa tikkasin kiinni ehkäpä hivenen ohjetta pidemmältä matkalta, ettei mene kumarrellessa ns. höpön puolelle.


Olen vielä kahden vaiheilla, koostaakko perinteistä neulevuosi 2018 -katsausta vaiko eikö. Näppituntuman mukaan vuosi on ollut puserovoittoinen, mutta kokonaisuutena niukahko. Vuoteen on sisältynyt useitakin yksittäisiä pätkiä, jolloin harrastus on ollut vallan hunningolla eikä neulomiseen ole ollut mahdollisuutta siinä määrin, kuin mitä mieli olisi ollut. Tässä vaiheessa vanhaa vuotta sitä on tulevan suhteen yleensä kovin toiveikas; toivotaan, että ensi vuosi olisi oikein lankaisa meille kaikille. Että opittaisiin jokin uusi tekniikka tai ylittäisimme itsemme jokin haasteen muodossa. Minä taisin mennä Instalivessä lupaamaan @nurjajonnalle, että neulon sukat. Yhdet sukat. Blogiani pidempään seuranneet ymmärtänevät, että se tarkoittaa haastetta isolla H:lla. Siihen liittyen voisinkin kysyä teiltä viisaammilta, että mikä on paras - tai siis kestävin - sukkalanka just nyt? Sehän se mun sukkaongelman todellinen ydin on; tympäisee neuloa jotain, joka on heti rikki. Haastetta on siis myös asennepuolella!

Mutta hei, Onnellista ja mitä parasta pian alkavaa uutta vuotta teille kaikille! Tavataan silloin!

8 kommenttia:

  1. Hirviän vaikea sukkakysymys. Se on niin käyttäjästäkin kiinni! Mä olen eläessäni saanut kolmet sukat puhki, kun mies saa sukat puhki kolmella käytöllä ulkokengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi, taidan kuulua miehesi kanssa samaan heimoon. Pelkään, että askellukseni on jotenkin raskas, olen mikä-lie-kanta-astuja, jolla sukka joutuu koville. Mutta nyt yritetään silti!

      Poista
  2. Lotta toimii hienosti myös paitana! Omassa mekossani olen huomannut jo monta kohtaa, joiden toivoisin olevan toisin. Ja ei, en ole tenhyt asialle mitään. Muistelen, että pitkän helman neulominen ei ollut niitä jännittävimpiä neulehetkiä :D Mutta että sukat, herra siunaa ja varjele....Regia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Regiaa mulla onkin joku Arne ja Carlos -versio. Jos tammikuussa aloittelisi, niin ehkä jo joulukuussa olisi valmista...

      Poista
  3. Mulla ainakin Tukuwool sock on kestänyt huippuhyvin, neulominen on kyllä hitusen raskaampaa käsille kuin merinolankojen neulominen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukuwooliakin löytyy! Mullahan onkin täällä suorastaan loistelias sukkalankatilanne! Kiitos vinkistä!

      Poista
  4. Louhittaren Luolan väinämöinen on mielestäni paras sukklanka. Värejä riittä, tarjolla 3 vahvuutta. Kestää käyttöä ja koneellista villapesua. Palmikot ja pintaneuleet erottuvat hyvin. Myös Lanitiumilla on hyviä sukkalankoja
    Teollisista langoista zitronin, regian, stepin ja opalin langat ovat hyviä.
    kopmar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Väiskiä ja Regiaa olen kuullut kehuttavan, mutta erityisesti minua ilahduttavat nuo Lanitiumin kehut. Mulla on ollut yksi sukkapari puikoilla varmaan pari, jos ei kolmekin vuotta, ja ne ovat juurikin tuosta langasta. Fiksuinta olisi varmaan pistellä se pari loppuun. Mä laitan tämän luettelon muistiin. Heti rikkimenevä sukka ei ole se eniten motivoiva, jos ja kun sukkia haluaa neuloa myös jatkossa.

      Poista