6.12.2018

Kettu!

Tänne meidän perukoille on laskeutunut lumi. Sitä ihmettä piti käydä ihan esittelemässä uudenkarhealle villapaidalle, joka putosi puikoilta parahiksi näille jo hitusen talvisemmille keleille.


Ravelryn tietojen mukaan paita on aloitettu jo elokuussa. Se oli pitkään neulomatta työkiireiden ja muiden projektien takia, mutta näköjään sitä tulee valmista vähemmälläkin paahtamisella. Muistikuvani paidan alkuvaiheista ovat jo hieman hämärän peitossa, mutta sellainen aavistus minulla on, että ajatus eskaloitui toiminnaksi ennen kaikkea tuon kuvissakin hehkuvan oranssin värin takia. Se on minun silmiini ihan täydellinen kettu. Oikeastihan väri on Louhittaren Luolan värjäysvelho Tuulian "Eiku" eli hupsis, vahinkoväri, jota näin jossain Luolan kesäisessä neulemöötissä ja se oli menoa se. Lankaa oli tarjolla kolme vyyhtiä ja minä tyttö ostin ne kaikki. Langan värin takia malliakaan ei tarvinnut kauaa miettiä. Tiesin Soilen tulossa olevasta Kettu Kuningatar -ohjeesta eikä minun tarvinnut muuta kuin hiukan odottaa, että ohje ehtisi kaupoille asti.


Malli: Kettu Kuningatar, suunnittelija Soile Pyhänniska. Osto-ohje ja tarkempia tietoja Ravelryssa täällä.
Langat ovat vaaleita kukkaisia lukuunottamatta kaikki Louhittaren Luolan lankoja. Eiku on Louhitar kakkosta, samoin kettujen värinä oleva Munakoiso. Tuo vihreäkin saattaa olla samaa, mutta langan vyöte on ystävälläni Helillä, jonka kanssa hankimme kyseisen vyyhdin kahteen pekkaan. Ja muistan kyllä, Heli, että oma osuuteni on edelleen maksamatta, kääk. Oranssia Eikua jäi se kuuluisa golf-pallollinen ja ei, en ole punninnut. Minusta on äärimmäisen vapauttavaa olla punnitsematta ja mittaamatta ja laskematta silmukoita, silloin kun en testineulo. Kukkaset on neulottu jostain nöttösestä, joka kaapista nyt sattui käteen osumaan. Veikkaisin, että kyseessä saattaa olla peräti pyhäinhäväistys, sillä siinä saattoi jopa olla jotain vahvikemuovia joukossa, kun taas kaikki muut langat ovat ihan oikeaa ja aitoa suomenlammasta.
Puikkoset ohjeen mukaan.


Paitaan löytyy vain yksi koko, mutta meidän oululaisten neulojien kokemuksen mukaan kyseessä on maaginen taikakoko. Olemme kutakuinkin jokainen kokeilleet Soilen originaalia Kettu-paitaa erinäisissä neulemööteissä ja paita on sopinut jokaiselle. Minä olen M-koon naisia, numeroina 38/40, ja kuten kuvista näkyy, väljyyttä on ainakin minulle sopivasti. En tehnyt minkäänlaisia muokkauksia, tosin olisin neulonut paidan mekkomittaan, jos ja kun minulla olisi ollut enemmän lankaa. Minusta tämä olisi huisin hieno myös mekkona.


Ainoa kysymysmerkki liittyy väritykseen. Paidasta oli kuvioiden osalta tulossa alunperin kovin eri värinen, mutta vanha suosikkini, harmaa, käyttäytyi oranssin kanssa omituisesti. Se ei yksinkertaisesti erottunut pohjaväristä kunnolla. Mieheni oli ikävällä tavalla oikeassa, kun hän luonnehti oranssilla pohjalla lepääviä harmaita kettuja "mustelmiksi". Purkuun meni ja sävelet samalla uusiksi. Nyt jälkikäteen valmista paitaa katsellessa tuntuu, että ketut olisi voinut neuloa luonnonmustalla, lehdet hiekansävyisellä beigellä ja kukkaset valkoisella. Että miten sitä tulikin riehannuttua irroittelemaan väreillä tällä tavalla? Pidän paidasta toki kovasti, mutta aina välillä käy mielessä, että olisiko siitä saanut toisilla väreillä vieläkin enemmän itsensä näköisen. Että onko se nyt jotenkin retro? Toisaalta voi pohtia, haitanneeko se, jos ihmisellä on joku munakoiso-lime-akselilla liikkuva paituli kaikkien niiden harmaiden, musta-valkoisten ja hiekanväristen joukossa. Että ehkä minä selviän tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti