28.12.2018

Viimeistä viedään

Jos ei nyt aivan ihmeelliseksi elo mene, niin tässä olisi tämän vuoden viimeinen valmis neuleeni.


Ajatelkaas, miten kiharaisen huomion tein aivoituksistani: kun viimeksi haikailin Kettu-paidasta mekkoa, niin nyt sitten mekko-ohje lyheni käsissäni paidaksi. Tai se mitään "nyt" ollut; näin tämän ohjeen heti paitana. Itse asiassa olisin halunnut vieläkin lyhyemmän, mutta kun peijakas nämä neuleet tuppaavat olemaan eri mittaisia ennen ja jälkeen viimestelyn. Tämäkin veijari nappasi sellaiset seitsemisen senttiä lisää mittaa kostutuksen, alustalle asettelun ja kuivumisen aikana. Neulojan tehtäväksi jäi toivoa parasta ja hämmästyä. Mutta eihän tämä toki ole hullumpi näinkään.


Tämä, kuten edellisen postauksen Kettu-paitakin, on aloitettu jo kesällä. Malli on tavattoman suosittu; valmiita Lotta-mekkoja tupsahteli - ja tupsahtelee edelleen - silmille tuon tuosta ja varsin pian sitä huomasi olevansa aika aseeton sen edessä. Oma oli saatava. Pääsin seuraamaan Soilen Lotta-mekkoa Jyväskylän festareilla oikein lähituntumassa ja vakuutuin hänen lankavalinnastaan. Titityystä lähti mukaan kolme vyyhtiä The Uncommon Threadin Everyday Sportia ja paita rupesi tekeytymään mukavaa vauhtia. Kunnes loppui loma, alkoivat työt ja neuleaika puristui minimiin. Työt ensin ja sitten huvi, niinhän se menee.


Malli: Lotta, suunnittelija Marie Greene. Ohje julkaistiin alunperin Laine Magazinessa (numero 5) ja löytyy nyttemmin maksullisena myös Ravelrystä (klik)
Lanka: The Uncommon Thread Everyday Sport, vajaa kolme vyyhtiä. Valmis paita painaa 278 g.
Puikkoset just niinkuin ohje sanoo.

En ole tehnyt mekkomitan hylkäämisen lisäksi ohjeeseen muita muutoksia. Tai olen. Kuulostaa kummalliselta, mutta yritän selittää lyhyesti. Jälkikäteen ajateltuna minun ei olisi pitänyt tehdä mitään muutoksia, mutta ennen neuleurakkaan ryhtymistä kuulin pariltakin eri taholta, että ohjeessa on jotain häikkää silmukkamäärän osalta ja että ohjetta seuraamalla selän yläosan pintaneulekuvion viivoitus ei mene symmetrisesti, kuten sen kuvien perusteella pitäisi mennä. Ajattelin siis olla kerrankin kaukaa viisas ja muuttelin silmukkamäärää selän takakappaleen osalta siten, että kuvio menisi fiksusti. Kun pääsin siihen kohtaan työtä, jossa koko totuus kuvion symmetrisyydestä paljastui, huomasin olevani muutoksistani huolimatta juuri siinä tilanteessa, josta minua oli varoitettu. Kuvio ei toistunut peilikuvana (kyse on selän pystyviivakuviosta; niiden tulisi toistua lyhyt-pitkä-lyhyt-pitkä-lyhyt jne.). Koska ohjeen sivuilta ei löytynyt errataa juuri tähän liittyen, totesin, että ilman muutoksia kuvio olisi mennyt kohdallani oikein. Mutta hätäkös tässä, ratkaisin tilanteen säveltämällä selkäosaan itselleni ihan uuden rytmin viivakuvion osalta enkä ryhtynyt purkuhommiin. Suosittelen siis lämpimästi ohjeen noudattamista. Kaula-aukkoa tikkasin kiinni ehkäpä hivenen ohjetta pidemmältä matkalta, ettei mene kumarrellessa ns. höpön puolelle.


Olen vielä kahden vaiheilla, koostaakko perinteistä neulevuosi 2018 -katsausta vaiko eikö. Näppituntuman mukaan vuosi on ollut puserovoittoinen, mutta kokonaisuutena niukahko. Vuoteen on sisältynyt useitakin yksittäisiä pätkiä, jolloin harrastus on ollut vallan hunningolla eikä neulomiseen ole ollut mahdollisuutta siinä määrin, kuin mitä mieli olisi ollut. Tässä vaiheessa vanhaa vuotta sitä on tulevan suhteen yleensä kovin toiveikas; toivotaan, että ensi vuosi olisi oikein lankaisa meille kaikille. Että opittaisiin jokin uusi tekniikka tai ylittäisimme itsemme jokin haasteen muodossa. Minä taisin mennä Instalivessä lupaamaan @nurjajonnalle, että neulon sukat. Yhdet sukat. Blogiani pidempään seuranneet ymmärtänevät, että se tarkoittaa haastetta isolla H:lla. Siihen liittyen voisinkin kysyä teiltä viisaammilta, että mikä on paras - tai siis kestävin - sukkalanka just nyt? Sehän se mun sukkaongelman todellinen ydin on; tympäisee neuloa jotain, joka on heti rikki. Haastetta on siis myös asennepuolella!

Mutta hei, Onnellista ja mitä parasta pian alkavaa uutta vuotta teille kaikille! Tavataan silloin!

6.12.2018

Kettu!

Tänne meidän perukoille on laskeutunut lumi. Sitä ihmettä piti käydä ihan esittelemässä uudenkarhealle villapaidalle, joka putosi puikoilta parahiksi näille jo hitusen talvisemmille keleille.


Ravelryn tietojen mukaan paita on aloitettu jo elokuussa. Se oli pitkään neulomatta työkiireiden ja muiden projektien takia, mutta näköjään sitä tulee valmista vähemmälläkin paahtamisella. Muistikuvani paidan alkuvaiheista ovat jo hieman hämärän peitossa, mutta sellainen aavistus minulla on, että ajatus eskaloitui toiminnaksi ennen kaikkea tuon kuvissakin hehkuvan oranssin värin takia. Se on minun silmiini ihan täydellinen kettu. Oikeastihan väri on Louhittaren Luolan värjäysvelho Tuulian "Eiku" eli hupsis, vahinkoväri, jota näin jossain Luolan kesäisessä neulemöötissä ja se oli menoa se. Lankaa oli tarjolla kolme vyyhtiä ja minä tyttö ostin ne kaikki. Langan värin takia malliakaan ei tarvinnut kauaa miettiä. Tiesin Soilen tulossa olevasta Kettu Kuningatar -ohjeesta eikä minun tarvinnut muuta kuin hiukan odottaa, että ohje ehtisi kaupoille asti.


Malli: Kettu Kuningatar, suunnittelija Soile Pyhänniska. Osto-ohje ja tarkempia tietoja Ravelryssa täällä.
Langat ovat vaaleita kukkaisia lukuunottamatta kaikki Louhittaren Luolan lankoja. Eiku on Louhitar kakkosta, samoin kettujen värinä oleva Munakoiso. Tuo vihreäkin saattaa olla samaa, mutta langan vyöte on ystävälläni Helillä, jonka kanssa hankimme kyseisen vyyhdin kahteen pekkaan. Ja muistan kyllä, Heli, että oma osuuteni on edelleen maksamatta, kääk. Oranssia Eikua jäi se kuuluisa golf-pallollinen ja ei, en ole punninnut. Minusta on äärimmäisen vapauttavaa olla punnitsematta ja mittaamatta ja laskematta silmukoita, silloin kun en testineulo. Kukkaset on neulottu jostain nöttösestä, joka kaapista nyt sattui käteen osumaan. Veikkaisin, että kyseessä saattaa olla peräti pyhäinhäväistys, sillä siinä saattoi jopa olla jotain vahvikemuovia joukossa, kun taas kaikki muut langat ovat ihan oikeaa ja aitoa suomenlammasta.
Puikkoset ohjeen mukaan.


Paitaan löytyy vain yksi koko, mutta meidän oululaisten neulojien kokemuksen mukaan kyseessä on maaginen taikakoko. Olemme kutakuinkin jokainen kokeilleet Soilen originaalia Kettu-paitaa erinäisissä neulemööteissä ja paita on sopinut jokaiselle. Minä olen M-koon naisia, numeroina 38/40, ja kuten kuvista näkyy, väljyyttä on ainakin minulle sopivasti. En tehnyt minkäänlaisia muokkauksia, tosin olisin neulonut paidan mekkomittaan, jos ja kun minulla olisi ollut enemmän lankaa. Minusta tämä olisi huisin hieno myös mekkona.


Ainoa kysymysmerkki liittyy väritykseen. Paidasta oli kuvioiden osalta tulossa alunperin kovin eri värinen, mutta vanha suosikkini, harmaa, käyttäytyi oranssin kanssa omituisesti. Se ei yksinkertaisesti erottunut pohjaväristä kunnolla. Mieheni oli ikävällä tavalla oikeassa, kun hän luonnehti oranssilla pohjalla lepääviä harmaita kettuja "mustelmiksi". Purkuun meni ja sävelet samalla uusiksi. Nyt jälkikäteen valmista paitaa katsellessa tuntuu, että ketut olisi voinut neuloa luonnonmustalla, lehdet hiekansävyisellä beigellä ja kukkaset valkoisella. Että miten sitä tulikin riehannuttua irroittelemaan väreillä tällä tavalla? Pidän paidasta toki kovasti, mutta aina välillä käy mielessä, että olisiko siitä saanut toisilla väreillä vieläkin enemmän itsensä näköisen. Että onko se nyt jotenkin retro? Toisaalta voi pohtia, haitanneeko se, jos ihmisellä on joku munakoiso-lime-akselilla liikkuva paituli kaikkien niiden harmaiden, musta-valkoisten ja hiekanväristen joukossa. Että ehkä minä selviän tästä.