14.8.2018

Kumma kesä ja neule

En oikein tiedä, mitä tästä pian päättyvästä vuodenajasta pitäisi ajatella noin niin kuin harrastuksen kannalta. Yleensä neulon lomalla kuin vimmattu, ja vaikkei aina niin valmista tulekaan, niin jotain kuitenkin. Ja ideoita, niitä on loman jälkeen pää ja muistivihkot täynnä. Tälle kesälle tuntuu, etten ole saanut aikaiseksi mitään. En kerrassaan. Pääkin on kuin se kuuluisa tabula rasa. Viikosta toiseen olen vellonut kummallisessa neulemasennuksen alhossa, jossa oikein mikään ei ole ottanut kipinää eikä huvittanut. Ainoa kesälomalla valmistunut työni on testineule, josta aion postata paremmin vasta tammikuussa. Tämä kuvissa näkyvä huivi on tuoretta tavaraa, tosin enimmäkseen loman puolella neulottu sekin.


Minulle tulee aina silloin tällöin kummallisia värihurahduksia. Tämän kesän hurahduksessa aloitin Westknitsin Parachutey-topin oikein kukertavan kirjavalla combolla, jossa pääosaa näytteli Petrichor Yarnsin upea mintun värinen mohair. Kaksi senttiä ennen maalia totesin väriterapian tehneen tehtävänsä ja hurahdus oli ohi. Parachutey meni purkuun heti Jyväskylän neulefestareiden jälkeen ja ryhdyin kaivelemaan maltillisemman värisiä lankakeriä. Halusin kokeilla festareilta ostettua Uschititan vyyhtiä ja tottakait poltella samalla vanhoja lankalaatikkojen jämiä. Vaikka Uschitita osoittautui miellyttäväksi kokemukseksi, neulelamaannus jatkui ja joka ikisen raidan jälkeen oli olo, ettei tästä mitään tule. Mohair takertui helteestä nihkeään ihoon, paksu huivi läkähdytti alleen enkä tietenkään ollut tyytyväinen valitsemiini väreihin. Värihurahduskaan ei tainnut olla kokonaan ohi, sillä valmiista neuleesta löytyy kerrassaan epäilyttäviä värejä, kuten sinistä, jösses sentään. Ja persikkaa. Pinkit specklet nielen jo mukisematta, sen verran olen joko taantunut tai kehittynyt. Miten päin vain.


Koska olen täysin jämähtänyt, neuloin tietysti Westknitsiä. En voi sille mitään, sen pojan mallit nyt vain jotenkin puhuttelevat minua keskimääräistä enemmän. Ihastuin tähän huiviohjeeseen jo vuosi sitten, jolloin ohje julkaistiin kesän 2017 Yarn A Long -klubin osana. Keskellä lamaannustani toivoin, että neuleinto palaisi projektin myötä ja ehkä siinä hiukan niin kävikin. Jopa kuolettavan tylsä neulottava, Laine-lehden Lotta-mekkokin on saanut viime päivinä lisää mittaa, ja Neulovan Nartun Kettupaita lähtee puikoille heti, kunhan pääsisin kylille ostamaan oikean kokoiset puikot. Se malli jopa jo kutkuttelee, minkä tulkitsen hyväksi enteeksi.


Malli: Stripified, suunnittelija Stephen West. Ohjeen Ravelry-sivun löydät täältä. Minun huivini on se ohjeen suurempi koko.
Puikkoset olivat 4,0, koska kolmosen ja nelosen väliset puikot (kaikki!) ovat kiinni keskeneräisissä muissa neuleissa.
Langat: Ehkä helpointa, että katsot listan Ravelryn projektisivultani. Sen löydät täältä.


Saas nyt sitten nähdä, löytyykö se mojo vaiko ei. Tarvetta sille kyllä olisi, sillä väittävät talven olevan tulossa. Sitä odotellessa tyydyn fiilistelmään tätä "helleneulettani", jonka luen puhtaasti työvoitoksi. Kannattaa näemmä yrittää pusertaa silloinkin, kun ei niin huvita. Muutama kierros silloin, toinen tällöin, ja sitten sitä eräänä päivänä huomaa väsänneensä ihan kelpo huivin. Oiskohan se sitten se Lotta vaiko Kettu?

12 kommenttia:

  1. Tiedän toistavani itteäni, mutta sulla ja Steppellä synkkaa ja hyvin. Ja vaikka siellä onkin persikkaa ja ties mitä arveluttavia värejä niin on se kyllä komia! Sitten vaan Ketun häntä kainaloon ;D

    ps. Funeral doomista on nyt edistytty venäläiseen blackend death metalliin (tai joku semmonen, se oli jo aika hapokasta.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhan joutuisaa heviä. Hyvä kun olen ehtinyt vasta alkuun sen funeral doomin kanssa ja nyt pitäisi jo uutta genreä ruveta omaksumaan:D

      Poista
  2. Voi miten IHANA!!!
    Olisikohan tuo huivi ostettavissa, ja jos niin millä hinnalla?!
    Jos vastailet tähän blogiisi mulle, niin laitan yhteystietoni mikäli huivi on kaupan
    t.heppahöpö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani, mutta tämän huivin pidän itse. Sen verran kuumia hellemuistoja siihen liittyy, että olisi kurja erota.:)

      Poista
  3. Se on näköjään hellekesä kaatanut useammankin neulojan ojaan! Hienosti kuitenkin sinnitelty. Mulla taitaa olla jotenkin käynyt tuuri, kun käpälähien määrää on jaettu. Pystyin nääs neulomaan pahimpien helteiden yli ongelmitta pitkäkuituista villaa. Ei takunnut, mutta olihan se lämmintä sylissään pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkäkuituista villaa! Olet ihan sissi.:D

      Poista
  4. Lupaavalta kuulostaa neulesuunnitelmat, kyllä se mojo on selvästi sieltä takaisin tulossa, missä lienee reissannutkaan. Mahtava huivi jälleen, ootko laskenu kuinka monta Steppen mallia oot neulonut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tainnut laskea, mutta aika monta. Urautunut? En mitenkään...;)

      Poista
  5. Olipas niin tuttuja fiiliksiä lamaannuksesta, tosin täällä ne ovat jatkuneet vähän pidempään. Mutta näitä postauksiasi on aina niin ilo lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava, jos tämäkin blogi vielä tuottaa iloa jollekulle. :)

      Poista
  6. Kyllä tämä blogi iloa tuottaa! Mukava, että neulejumi tuntuu hellittävän ja saat kirjoteltua näitä juttuja tänne blogiin =)! Hiljainen on kesä ollu näin lukijan vinkkelistä yleensähi blogeissa, että vissiin helle on tainnuttanu neulemojon koko maassa. Mutta nyt uuvella innolla kohti syksyä, ootan kovasti postauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, vaikkakin aika myöhäiset kiitokset. Ei ole tullut blogissa pyörittyä ja hups vain, on näin mukava ja mieltä ilahduttava kommentti jäänyt kokonaan hoksaamatta! Anteeksi siitä.

      Poista