14.7.2018

Menossa mukana

Jyväskylän neulefestareista on kulunut pian viikko. Some on ollut pullollaan festivaalijuttuja, kuvia ja videoita ja mietin siksi pitkään, onko minulla asiaan enää mitään uutta sanottavaa. Ei ole. Liityn vain yhteiseen ylistyslauluun tämänkertaisten festareiden ihanuudesta - vaikka ei niissä aiemmissakaan mitään vikaa ollut.


Heti kärkeen pahoittelen kuvieni laatua. Lystinpidon hurmassa kuvaushommat miltei unohtuivat ja sitten kun kuvia muisti ottaa, tuli sorruttua hätäisiin kännykkäräpsyihin. Ei muka muuta malttanut.


Festareilla sää suosi, neulojia parveili valtamerenä eikä pelkoa langan loppumisesta ollut näköpiirissä. Kuulostaa täydelliseltä, eikö? Olin kerrankin järkevä ja luovuin aiempien festarikertojen nopeasta, yhden päivän tehoiskusta Jyväskylään. Varasin jo keväällä hotellin yhdeksi yöksi ja viikko ennen h-hetkeä onnistuin vielä saamaan huoneen toiseksikin yöksi. Olin paikalla perjantaiaamusta sunnuntaiaamuun. Ehkä siitä johtuen ei ollut kiire, ei paniikkia lankaostosten kanssa ja ehdin kaivella esim. Titityystä jokaisen nurkan ja lankavyyhdin tarkasti. Ehdin jopa osallistua iltarientoihin ja nauttia festarialueen tunnelmasta ja tarjoilusta. Aiemmin festareilla iltojaan viettäneiden mielestä meininki oli entistä letkeämpi ja rento. Ilmeisesti loistavalla drinkkibaari-ravintola-dj-osastolla oli asian kanssa paljonkin tekemistä, ainakin itse pidin siitä kovasti. Molemmat iltani päätin autuaasti hotellihuoneessa. Mikä siunattu hiljaisuus ja rauha! Vain minä, neule ja jalkapallon MM-matsi. Mahtipäiviä, sanon minä.


Osallistuin festien aikana kahdelle eri kurssille, jotka molemmat liityivät huivien suunnitteluun. Tarkoituksenani ei ole ryhtyä designeriksi, mutta koen, että neulojalle ei tee lainkaan pahaa ymmärtää suunnittelijoiden ajatustenjuoksua, neuleen rakentumista ja koko sitä prosessia, mitä neuleen suunnittelu ja neulominen valmiiksi vaatii. Ensimmäinen kurssini oli heti perjantaiaamuna, jonne kiisin suoraan aamubussilta. Kyseessä oli Melanie Bergin vetämä Shawl Construction, jossa kävimme läpi erilaisia huivimuotoja Melanien omien mallien avulla. Teoriaosuuden jälkeen pääsimme itse testaamaan ja tutkimaan, miten huivi lähtee käytännössä rakentumaan ja mitä kaikkea sen kanssa voi tehdä. Melanie oli opettajana varsin taitava ja hän sai porukan innostumaan aiheestaan aika tavalla.

Toinen kurssini oli lauantaina iltapäivästä. Stephen Westin Shawl Design with Westknits oli teorian puolesta aika pitkälti samaa kuin mitä Melanie oli kertonut päivää aiemmin. Samanlaisia teoriakaavioita piirreltiin ja silmukkamäärien lisäyksiä laskettiin. Myös West oli rakentanut - luonnollisesti - esityksensä omien huivimalliensa varaan ja siitä johtuen kurssi ei onneksi mennyt aivan kertaukseksi. Taskun pohjalle jäi muutama lisävinkki. Kuten blogini lukijat lienevät huomanneet, Westin mallit ja neulekikat ovat tulleet vuosien aikana minulle kovin tutuiksi. En mennyt kurssille niinkään lisäoppi mielessäni, vaan tavoitteenani oli saada inspiraatiota ja innoitusta. Olen kärsinyt jo kuukausia melkoisesta matalapaineesta neulerintamalla ja tarvitsisin kipeästi jotain kipinää. Stephen West voisi mielestäni vaikka pullottaa ja myydä inspiraatiota - hänellä sitä riittää, ja toivoin hippusen sitä tarttuvan myös itseeni. Ja olihan siinä, tottakait, ne fan girl -hetkensäkin. Stephen nyt vaan on niin symppis.


Matkustan aina mahdollisimman kevyesti. Mitä vähemmän, sen parempi. Koska vielä Jyväskylään lähtiessäni säätilanne oli enemmän kuin epävarma, piti mukaan ottaa sadetarpeita, takki ja muuta tilaa vievää. Ärsytti. Neuleille, langoille ja sen sellaiselle jäi aika vähän tilaa ja siksi vedin esimerkiksi molemmat huivikurssinikin parilla fingering-nöttösellä. Ajatelkaa, mikä kärsimys: Westknits-kurssi ilman mohairia! Mukanani oli pari valmistunutta Westin mallia, jotka suunnittelija oli etukäteen toivonut Jyväskylässä näkevänsä. Brioche Breeze -takin kanssa pääsin oikein samoihin kuviin Maestron kanssa; iso kiitos niistä kuvaajana toimineelle Soilelle.

Kotiinpäin matkasin vähemmän kevyesti. Matkarepun lisäksi olalla keikkui uusi kangaskassi, kassin täydeltä lankaa ja harras toive siitä, että matalapaine menisi pian ohi. Pää on täynnänsä ihania ohjeita, joita tekisi mieli neuloa, jos siis tekisi mieli neuloa. Aloitin toki reissun jälkeen Laine-lehdestä Lotta-mekon, koska kesken ollut saman lehden Magnolia-pusero ei mohair-langasta neulottuna oikein maistu yhdessä hillittömän helleaallon kanssa. Pitkään vatkaamani, monesti aloittamani ja purkamani on-off-neule, Westin Chevron Shenanigans, on myös jälleen puikoilla. Että jospa se tästä.


Iso kiitos ja morjens vielä erikseen jokaiselle heistä, kenen kanssa sain pysähtyä porisemaan festivaalien aikana. Kerrassaan upeaa oli nähdä ihan eka kertaa naamatusten vanhoja blogituttuja. Ajatella, että Pujoliivin naisetkin! Hienoa oli myös se, että paikalla oli niin paljon ulkomaalaisia festarivieraita; heidänkin joukostaan löytyi Instagram -kavereita, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Ylipäänsä tuttuja tuntui olevan edelliskertoja enemmän. Ilmeisesti minut oli tällä kertaa helppo tunnistaa icord-korvarenkaistani, jotka valmistuivat juuri festareiden alla ja jotka ehdin jakaa ennen matkaan lähtöä Instagramin puolella.

PS. Lankaostoksista ei ole kauheasti sanottavaa. Olin kerrankin hillitty ja pysyin päätöksessäni ostaa vain ASIALLISEN värisiä lankoja. Suurimmat odotukset kohdistuivat tällä kertaa hollantilaisen värjärin, Uschititan, lankoihin, jotka olivatkin sitten niin upeita, ettei niistä oikein mitenkään pystynyt valitsemaan suosikkiaan. Ostin Titityystä yhdet paitalangat, yhdet neuletakkilangat (näihin siis jo mallikin mielessä, toinen jo puikoillakin!) sekä sieltä sun täältä muutamia yksittäisiä vyyhtejä kuvassakin näkyviä herkkulankoja. Minä olen muuten lopettanut ns. yksittäisten vyyhtien ostamisen välttelyn sekä niiden parjaamisen, sillä ne näyttävät kuluvan käsissäni ihan yhtä lailla kuin isommatkin kertaostokset. Varsinkin huiveihin niitä uppoaa mukavasti.

Ensi vuonna taas, eikö niin?

8 kommenttia:

  1. Kiitos samoin, johan tuo oli aikakin! Pink... eikun vanharoosa lankakin on jo puikoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloitin turvallisesti harmaalla ostosten hyötykäytön. Odotan mielenkiinnolla, mitä ihanaa siitä vanhasta roosasta syntyy!

      Poista
  2. Et turhaan kirjoittanut, vaik paljon on jo kuvia ja tekstiä ollut niin jokainen kertoo erilailla ja näyttää eri kuvia. Kiva näitä on lukea ja katsella, tällaisen joka ei ollut paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla, että vielä oli tilaa ja tilausta;) Useampia lähteitä seuraamalla syntyy varmaan hyvä kokonaisuus. Itse en esim vieraillut ollenkaan podcastaajien miitissä (seuraan vain muutamaa podcastia ja suosikkini tapasin/näin reissussa muutenkin), vaikka se taisi olla jonkinlainen hitti tänä vuonna. Jännä, että vaikka on paikalla useamman päivän, niin ihan joka paikkaan ei sitten kuitenkaan ehdi.

      Poista
  3. Olihan siulla vaikka mitä sanottavaa, kiva festariraportti ;) Toivotaan pikaista helleaallon päättymistä, ehkä se neuleintokin sieltä palaa täydellä teholla kun villa ei enää huovu käsissä itsekseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kieltämättä tänä kesänä sää on vaikuttanut siihen, mitä neuloo ja paljonko neuloo ja missä. Muuten kuumuus kyllä kelpaisi. Ikinä koskaan ole aloittanut näin paljon uusia malleja; tuntuu, että uutta projektia kehtaa neuloa vain siihen asti, kunnes se kasvaa liian suureksi ja kuumaksi sylissä pidettäväksi. Noh, viikko kuulemma vielä superhellettä ja sitten alkaakin reipas töiden loppuun saattelu!

      Poista
  4. Kiitos itsellesi seurasta. Ja te olitte Steppen kanssa niin lutuset että! Ensi vuonna mennään tietysti ja tottakait, pankkikortti itkekööt!

    VastaaPoista