20.6.2018

Kutikuti

Mitäpä sanoa tästä paitulista? Aloitetaan vaikka tärkeimmästä eli mallista; se on kovasti mieleeni. Olen fanittanut Isabell Kraemeriä kauan ja huokaillut miltei jokaisen uuden ohjeen ilmestyttyä hartaasti, mutta siitä huolimatta tämä paita on ensimmäinen Kraemerini. Tunnustan toki heti, mistä moinen johtuu: olen kuvitellut Isabell Kraemerin ohjeet tylsiksi neuloa, enkä voi kehua, että mielikuvani tämän paidan myötä mihinkään olisi muuttunut. Mutta lopputulos on kyllä loistava ja suunnittelen täällä jo lisää projekteja samalta suunnittelijalta. Ainoa, mikä tässä vähän harmittaa, on lankapolitiikka. Tai oikeastaan - mitä sitä kiertelemään: oma pöljyys.


Malli: ... a hint of summer, suunnittelija Isabell Kraemer (Ravelryssä täällä).
Langat: Kaksi vyyhtiä BC garnin Tussah Tweediä, sävy tt46 ja yksi vyyhti Raijan Aitan harmahtavan ruskeaa Wollia.
Puikkoset olivat muistaakseni neloset.


Ensinnäimen virheeni oli se, että päätin neuloa kaappilangoista. Pelkistä kaappilangoista. Kun niitä nyt kerran ihmisellä on. Olen monesti todennut - ja jälleen todeksi havainnut, että härkäpäinen kaappilankavaihteella eteneminen johtaa ongelmiin. Minulla oli kaksi ulkomaan reissulta ostettua Tussah tweed vyyhtiä ja jotenkin olin kuvitellut, että Tussahia olisi ollut jemmoissani vielä enemmänkin. Ei ollut. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo päättänyt poltella Tussahit pois ja ryhdyin kaivelemaan niille kaveria. Jos en olisi ollut "ei-uutta-lankaa-tähän-projektiin" -asenteella liikenteessä, olisin käynyt ostamassa mustaa tai grafiitinharmaata pellavaaa silkille kaveriksi. Ai, että olisi tullut pähee. Mutta ei, kaapistani löytyi lähes kampakeraamisen kauden aarre, vuosikausia (vai kymmeniä?) hillottu Raijan Aitan ruskea Wolli-vyyhti, jossa muistin olevan pellavaa ja villaa ja tein valintani. Toinen virhe: en tutustunut tarkemmin Wollin vyyhtiin. Sitä villaa on 70%. Aitoa suomalaista villaa, muuten. Ainoa, mihin kiinnitin huomiota oli lankojen metrimäärä. Tein mielestäni tarkkaa työtä valitessani Ravelrystä langoille ohjetta, johon niiden metrit riittäisivät.


Miten kävi? Lanka loppui tietysti kesken.
- Sitä ennen olin tuskastellut värien kanssa. En ole viime vuosina ollut ruskean ystävä ja sitä oli edelleen aika haasteellista katsella puikoilla. Lisäksi olin kuvitellut Tussah tweedini ihanan harmaaksi mustilla nyppysillä, mutta Wollin kanssa siitä tuli beige ruskeilla nypyillä. Korpesi, mutta kun olin päättänyt, ja niin toukokuun muista kiireistä turta, etten tajunnut muutakaan tehdä, niin jatkoin.
- Neuloin siis ruskeaa paitaa, joka sai hahmoaan hitaasti ja jota en jaksanut ottaa pois puikoilta, jotta olisin sovittanut. En siis sovittanut missään vaiheessa.
- Wolli-raita on kahden kierroksen ja silkkiraita neljän kierroksen korkuinen. Ehkäpä tästä syystä villan tuntu paidassa voimistui vasta kun silkki loppui helmassa ja jatkoin pelkällä Wollilla. Hellepäivänä neuloessani tajusin, että sylissäni lepäävä neule kutitti ihoani. Sellaista ei useinkaan tapahdu. Sitä piti oikein ihmetellä, että tuleeko kutitus todellakin sylissäni lepäävästä neuleesta. Ja tulihan se. Koska olin jo helmaosassa, mitä sitä enää itkemään. Jospa kutitus menisi ohi.
- Paitaohjeeseen kuuluu kiva helman takakaarroke, jossa lyhennettyjen kierrosten avulla helmaan saadaan taakse enemmän mittaa kuin eteen. Juuri siihen se lanka loppui. Koska olin enemmän kuin kypsä paitulin kanssa, huutelin jo IG:ssa ihmisiä hätiin. Tuntui karulta ajaa sinnikkään hampaat irvessä neulomisen jälkeen suoraan seinään viime metreillä. Mutta kuten tiedetään, neulemaailma on ihana. Löytyi lohduttavia sanoja, löytyi Wollia, löytyi jopa Raijan Aitta, mutta loppupeleissä selvisin sittenkin omin voimin. Purin helmaa hieman ja neuloin siitä yksinkertaisesti lyhyemmän. Sitä takakaarrokettakaan ei paidassani nyt tietenkään ole. Sitten kokeilin päälle. Paita oli leveä, muodoton ja liian lyhyt. Ja se kutitti. Meinasi tulla itku, muttei kuitenkaan tullut. Tuli pesu ja armoton vedessä lotraaminen ja napakka vartalo-osaa venyttävä pingotus saunan lauteilla. Pääsi myös muutama kotimainen perinnesana ärräpäineen. Kun märästä neuleesta levisi saunaosastoon ja sieltä koko huusholliin erittäin vahva lampaan tuoksu, en voinut enää muuta kuin nauraa. Minun silkkineuleeni! Pidän lampaantuoksusta villahuiveissa, mutta kesäneuleeseen en ehkä sitä kuitenkaan kaipaisi. Voi rähmä, mikä projekti.


Paita roikkui jonkin aikaa päättelemättä hengarissa ja päivä päivältä lampaan tuoksu on hälventynyt. Päättelin langat vasta tänään ja mallasin tekelettä päälleni. Paidan malli on aivan huippu, tykkään siitä valtavasti. Nyt, kun pingotus toi paidalle lisää mittaa, leveyskin tuntuu hyvälle. Ruskea väri kiusaa edelleen, mutta ehkäpä sen kanssa voi elää. Toivomaani kesäistä hellehulmua en paidasta saanut, sillä se vaatii alleen toisen puseron. Pistely ei kadonnut liotuksella eikä lotraamisella mihinkään. Ehkäpä paidalle tulee silti pitokertoja - tosin tuskin kuitenkaan sadepäivinä, jos en sitten välttämättä halua tuoksahtaa agraarilta perinnemaisemalta.

Kivaahan tässä projektissa oli tietenkin se, että jos mieleni vielä joskus tekee Wollia lisää, sitä saa edelleen Raijan Aitasta. Lanka oli hyvää, projekti sille vain täysin väärä.

Ja hei, ne on festarit ihan kohta! Minä olen paikalla pari päivää, jospa nähdään!

6 kommenttia:

  1. Oh noes, mikä projekti! Mikä siinä onkin, että pitää aina sinnillä vääntää, vaikka useimmiten oikea ratkaisu olisi purkaa koko homma alkutekijöihinsä heti, kun alkaa epäilyttää? Ei ehkä ihan kesäinen neule, mutta kovin kauniilta näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eikö? Sen verran pitäisi itseään kuunnella, että hälytyskellojen kilkatus kantautuisi ihan korviin asti. Ja pikkasen miettiä; mulla on tätä älytöntä söhellystä ollut taas ilmassa.

      Poista
  2. On kyllä kiva lopputulos! Tykkään tässä luonnonläheisestä väristäkin.

    t. Manta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Manta! Kunhan tämä Oulua hellivä helleaalto tästä katoaa, uskon minäkin, että paidalle tulee käyttöä. Tässä näköjään neuloja rauhoittuu, kun vaatteen valmistumisesta kuluu päiviä ja asiaa ehtii makustella.;)

      Poista
  3. Kuvissa tuo ei näytä kyllä yhtää ruskealta tycker jag. Tai ehkä se on tuo riemukas graffiti, joka saa ruskeatkin vaihtamaan väriä? Malli kyllä näyttää hyvälle, vaikka siinä onkin raitoja :DDD
    Mutta älä hyvä ihmisen enää ikinä osta ruskeaa kutittavaa lankaa! Lupaatko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppo luvata. Kuvittelin kehittyneeni neulojana, nämä tämmöiset virheet, mitä tässä tein, ovat aika lailla noviisiosastoa. Mutta tunnethan sinä minut; välillä tulee niitä a) hurahduksia, jolloin järjen valo sumenee ja/tai b) rasittavia, härkäpäisiä päähännousemia ja/tai c) kamalia tilanteita, jolloin nuo kaksi ensin mainittua yhdistyvät. Niinkuin nyt vaikka tämä neule tai se laskuvarjo hillittömissä väreissä, jota olen tikutellut kesän. Että kunpa sitä viisastuisi, rauhoittuisi tai jotain.:)

      Poista