1.4.2018

Huhtikuu

Ei uskoisi, kun pihalle katsoo, että mennään jo huhtikuussa. Vaikka juuri tällä hetkellä lumen pinta kyllä alenee ihan silmissä, sillä aurinko pistää parastaan. Kevät - ja varsinkin tällainen hitaanpuoleinen kevät - on kärsimättömälle kovaa aikaa. Tekisi niin kauheasti mieli mittailemaan tiluksia ja heristämään nyrkkiä Myyrä N. Kutaleelle ja tutkimaan, jättikö se peijakas tänä keväänä yhtään krookuksen sipulia syömättä. Mutta lunta on vielä niin paljon, että siihen hetkeen saattaa olla vielä hyvinkin viikkoja.


Onneksi on neulomista. Sitten viime postauksen olen saanut valmiiksi yhden testineuleen à la Voldemort eli siis sellaisen, jonka nimeäkään ei saa mainita. Top secret. Odotellaan kiltisti lupaa ylemmiltä tahoilta ja poristaan jostain muusta. Kuten vaikka Tukuwoolin KALista, josta voitin suureksi riemukseni kaksi vyyhtiä uutta Sulo-sävyä. Sulot ovat saaneet täällä melkoisen myllerryksen aikaiseksi, sillä ensinnäkin keksin tehdä itselleni Tukuwoolista huivin ja kun en löytänyt valmista, ajatustani vastaavaa ohjetta, rupesin sitten tekemään ns. "omasta päästäni". Ideana oli käyttää kotosalla olevat Tukut projektiin, mutta jo nyt on selvää, että lisää on hankittava. Tuli meinaan niin iso ja pitkä ajatus.


Sulot saivat aikaiseksi myös väripohdintaa. Tukuwoolin Sulo -sävy on kaunis aprikoosi (?), mutta kuten tiedätte, minulla on värien kanssa hieman ongelmaa. Rakastan värejä, varsinkin toisten yllä, mutta itse olen niihin kovin arka pukeutumaan. Myönnän, että olen kehittynyt paljon arimmista päivistäni, mutta siitä huolimatta värit ja niiden sopivien yhdistelmien miettiminen eivät välttämättä ole minulle aina se neulomisen helpoin tai miellyttävin osa. Ja nyt minä siis voitin kaksi kaunista aprikoosin sävyistä lankavyyhtiä ja alkuhämmästykseni jälkeen pakotin itseni miettimään, mitä ihanaa niistä voisi tulla minulle itselleni. Tajusin näitä miettiessäni, että viimeisimmät valmistuneet neuleeni ovat aika lailla samanvärisiä. Koska olen neulonut paljon raitaa, speckleä ja poppia, niihin on saanut käytettyä korkattujen kerien ja jämälankojen pusseista aika mukavasti tavaraa. Jokaiseen työhön samoja jämiä, samoja keriä, samoista pusseista. Harmaata tai jotain vastaavaa "luonnollista" sävyä kirkkaampien ja voimakkaampien rauhoittamiseksi. Ja kas, kaikki neuleeni näyttävät samoilta tai ainakin samanvärisiltä. Kyseessä ovat toki lempivärini, mutta näköjään niidenkin kanssa voi peli käydä pidemmän päälle tylsäksi. Tarttee miettiä nyt jokin rapsakka uutuusväri tai minulle erikoinen väricombo, jolla saisi vähän raikastettua neulomuksiaan ja tuuletettua nuppiaan.


Kuvissa näkyy kesken oleva Stephen Westin Marled mania sweater, joka on samaa paria talvella monessa blogissa ja vlogissa näkyneiden villahousujen (Marled mania leggings) kanssa. Paita neulotaan kahdella fingering -vahvuisella langalla yhtäaikaa ja lankoja vaihdetaan toisiin aina vuorotellen, niin että syntyy tekniikalle tyypillinen "marmoroitu" pinta. Pidän tekniikasta kovasti ja olen käyttänyt sitä paljon parin viime vuoden aikana. Tekniikka on loistava erilaisten outolankojen, jämien ja jopa niiden pienimpienkin nöttösten tuhoamiseen. Myös muodikas fade-pinta ja sen liukuma syntyvät kahdella eri langalla marmoroimalla sulavavasti, jos ja kun havittelee vähemmän äkkijyrkkiä fade-siirtymiä. Tässä paidassa feidiä ei haeta, vaan olen vaihtanut lankoja ja sävyjä aika lailla randomisti pitkin matkaa. Onneksi hankin talvella vyyhdillisen Lystig Yarnsin mintunvihreää My little pony overdose -sävyä; on ollut jotakin itselleni uutta väriä laittaa vanhojen tuttujen joukkoon. Ja pinkkiä, sitäkin olen yrittänyt suosia parissa viimeisessä neuleessani. Maltilla tietysti.

Olen niitä ihmisiä, joihin valolla ja sen määrällä on valtava vaikutus. Pimeän vuodenajan olen kuin karhu talviunilla, mutta kevään tullen virran määrä kasvaa. Jospa sitä virtaa riittäisi myös tänne blogiin eikä tulisi käytyä aivan näin harvakseltaan, kuin mitä nyt. Niin että ugh, olen herännyt - ja hei, muistitteko aprillata?

4 kommenttia:

  1. Pakko kyllä sanoa, että varsin räväköitä (mutta ihania) värejä olet käyttänyt. Ehkä minäkin etenen tuohon pisteeseen joku päivä. Tämä alkuvuosi on mennyt sellaisessa koomassa, että ihmettä odottelen käsitöiden suhteen. Mikään ei oikein innosta ainakaan pidempää aikaa. Kevättäkö tässä sitten odotellaan (tai sitä että nuorimmaisen esimurrosikä menee ohi...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuesta.:) Nyt kun pääsiäisenä on kerrankin ollut aikaa, olen vähän stalkannut Ravelryssä tuttuja ja tuntemattomia, ja kyllä vain näyttää siltä, että useimmat meistä ovat urautuneet tiettyihin lempisävyihin. Aika harva revittelee rohkeasti.:) Omalla kohdallani ongelma on tosiaan ihan samojen lankojen käyttö. Pitää vaihtaa pussilangat seuraavaan jämäprojektiin, niin tulee ehkä sitten vähän uuden tuntua. Toivottavasti sulla siellä kooma silenee valon myötä ja pääset takaisin vauhtiin. Lapsilla on minun käsittääkseni aika joku "vaihe" menossa; koetetaan ohittaa ne tyynesti kutimiemme takaa.:D

      Poista
  2. Tuo pinta on kyllä niin naminamia ettei toista! Jotain tuommoista mun ois pitänyt laittaa siihen mun tyhmään mekkoon, jottei se olisi ollut niin tyhmä. Miksi sitä pitää yrittää olla jotenkin hillitty kun ei ole?

    Bertta on löytänyt takapihalta Myyrän kolon. Sitä ahkerasti tuijotetaan, jos se jyrsijä laittaisi kuononsa näkyville. Vielä ei ole onnistunut. Minä kovasti kannustan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletan, että myyränkolo on hangessa.. hemmettiläinen tuota lunta! Ja just kävin sun postauksen mekosta katsomassa ja voihan räkä. Ajattelin pistää mallin viikonlopulla puikoille ja kauhean kannustava ei se sinun kokemuksesi ollut. Pitää miettiä sitä vielä kovasti.. Mulla on värikriisi ja pelottavan monta pinkkiä raitaa on tähän mun paitaan tulossa. Kun päätin, että olisi tällä kertaa vähemmän tylsä.:)

      Poista