23.2.2018

Birkin

Vähän taitaa olla minussa hitaan vikaa, sillä sain vasta nyt neulottua ensimmäisen Laine -neuleeni. Tarkoitan siis kotimaista neulelehteä, Laine Magazinea, jonka jo neljäs numero ilmestyi tällä viikolla. Sen kanssa en ole ehtinyt puusta pitkään, sillä olen jumissa vuoden takaisessa kakkosnumerossa, josta löytyy minun silmääni vaikka mitä kivaa. Kuten nyt vaikka tämä Birkin -neule, josta riittää muuten puhetta myös Villapesuohjelma -podcastin uusimmassa jaksossa (ihan loistavaa, kun podcastissa puhutaan selevää oulua, tykkään kauhiasti).


Malli: Birkin, suunnittelija Caitlin Hunter. Ohje löytyy Laine Magazinen numerosta 2 sekä maksullisena ohjeena Ravelrystä (klik).
Langat: Hiekan värinen pohja on Tukuwool Fingering, sävyssä Runo, ja kuvittelen korkanneeni kuusi vyyhtiä. Lankaa jäi. Nuo kaarrokkeen langat ovat Vanhalan lammastilan luonnonmustaa/ruskeaa suomenlammasta, Louhittaren Luolan Louhitar II sävyssä Munakoiso, jotakin mystistä vihreää alpakkaa kaksinkertaisena (pitsivahvuutta, olisiko BC Garnia?) sekä Tukuwool Fingering valkoisena, sävyssä Sake. Aluksi näytti, ettei Sake erotu tarpeeksi Runosta, ja sen vuoksi osa Sakesta on neulottu yhdessä La Bien Aiméen jonkun pitsivahvuisen täplälangan kanssa. Siksi valkoisissa kukissa saattaa näkyä jokunen pinkki täppä siellä sun täällä.
Puikkoset ohjeen mukaan.
HOX. Paidassa ei ole yhtään harmaata, mikä lienee meikäläiseltä kohtuullinen saavutus. Että olin niin kovin urhea ja vaihdoin harmaan reippaasti iloiseen beigeen!


Juksasin kaikkia, myös itseäni, edellisessä postauksessa. Annoin ymmärtää laittaneeni puikoille ensimmäisen uuden neuleeni tänä vuonna vasta nyt helmikuussa. Höpsistä. Aina pettämätön Ravelry muistutteli, että Birkin on aloitettu tammikuun alussa tänä vuonna. Aloituspäivämäärä ei suinkaan ole ainoa asia, jonka olen tämän paidan suhteen unohtanut. Ei nimittäin ole haisuakaan, paljonko käytin siihen lankaa. Tai no jos haisuksi lasketaan se, että ehkä 5 ja 6 vyyhtiä Tukuwool fingeringiä, niin hyvä, sitten on haisu. Mutta miten voi ihminen unohtaa miltei kaiken, vaikka paidan neulomisesta ei ole kuin hetki aikaa?

Sen osaan sanoa, että muutokset jäivät vähiin. Vaihdoin kaarrokkeeseen isomman puikon ohjeen mukaan, mutten vaihtanut puikkokokoa enää kaarrokkeen päättymisen jälkeen, vaan posottelin loppuun samalla puikolla. Neuloin myös resorin samalla suurimmalla koolla, koska en ymmärrä tiukkoja resoreja ollenkaan. Hihat ovat ylipitkät ja pidän niitä enimmäkseen käänteellä, kuten alimmasta kuvasta näkee. Kuvittelen neuloneeni lisää mittaa myös vartalo-osaan. Kaarroke on jetsulleen ohjeen mukaisilla puikoilla ja tiheydellä. Valmis paita on kostutettu ja levitelty mittoihinsa, pingotusta ei tarvittu. Ilmeisesti joillakin on ollut hankaluuksia saada vaate asettumaan kauniisti tiukahkon kaarrokeosan takia, mutta ainakin tämä minun Birkinini ei ole osoittanut mitään vinkeitä, vaan paita istuu hyvin, kaarroke ei nouse olkavarresta hartioille ja kaikki on mallillaan. Ei valittamista. Toki paitani on väljä (koko M), enkä pyrkinyt niukkaan ilmaisuun, päinvastoin.


Tukuwoolia nähdään varmasti puikoilla myös jatkossa, sillä voitin Tukuwoolin KALissa lankaa ennen joulua neulomallani Stormtroopers -pipolla. Jos ymmärsin oikein, tulossa on peräti uusia sävyjä! Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi voittanut yhtään mitään ja olen aivan mielissäni. Kerrassaan loistavaa!

PS. Kuvissa oleva pipo on Westknitsin Raxtur. Sen lanka on Novitan Suomivillaa, joka taisi jo poistua markkinoilta. (Jostain syystä Blogger ei suostunut tekemään linkkiä vanhaan Raxtur -postaukseeni, joten jos kiinnostuit siitä, kirjoita tämän sivun oikean yläaidan hakukohtaan "Raxtur" ja sieltä pitäisi löytyä reittiä eteenpäin).

12 kommenttia:

  1. No voi mahoton, tuo iloisen beige Tukuwoolin sävy on vienyt kyllä sydämeni! Muutenkin on kyllä hienot värit sun Birkinissä. Niitä onkin näkynyt paljon viime aikoina joten et sinä mitenkään yksin siellä jälkijunassa köröttele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan tämä kevät, joka saa ihan riehaantumaan kepeän heleästä beigestä. Tästä se päivänpaiste alkaa!:)

      Poista
  2. Ihan normi hommia, ettei pysy lehden tuoreiden numeroiden perässä. Eihän sitä ravelryssakaan heti pistä kaikkea kivaa puikoille vaan odottelee sitä otollista hetkeä. Mä olin ajatellut, ettei Birkin olisi mun juttuni, mutta sitten Tuulia alkoi ehdottelemaan sitä pihlajanmarjavärityksellä. Ja nyt huutelee kovaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puikoille sitten vaan! Pihlajanmarjäväritys kuulostaa enemmän kuin hyvälle, tosin kuten huomaat, käytäntö on sitten jotain muuta. Tällä kertaa beigeä. Ja oikeassa olet tuosta odottelusta; minusta tuntuu, että innostun yleensä enemmän jonkun neulojan toteutuksesta kuin siitä originaalista mallikuvasta. Tarvinneeko sitä ihminen jotain pureskeluaikaa vai mitä, mutta niin se vain usein on.

      Poista
  3. Kauniin rauhallinen Birkin! Mie jotenkin näin mallin uusin silmin juuri kun näin sen villapesuohjelma-podcastissa, ja nyt ois oma suunnitteilla... Osais vaan valita värit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta! Värien kanssa on kyllä ihmeellistä. Toisaalta niitä on mukava pohtia ja vekslata, toisaalta ei aina jaksaisi. Ja kun tietää, miten tärkeässä roolissa väri ja lankavalinta mallin ja projektin onnistumisen kannalta ovat, niin painettakin pukkaa. Peukkuja siis lankavalinnoille! Tuo Neulistin vihjaama pihlajanmarja -sävy saattaisi muuten toimia sullakin?

      Poista
  4. No onpa mukavan näköinen pusero ja hei, kiitos mainiosta podcast-vinkistä. Minäkin niiin tykkään Oulun murteesta. Ihan on ikävä sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole mainio podcast?! Oikein harmittaa, ettei se tule kuin kerran viikossa.;)

      Poista
  5. Hieno, tykkään väljästä mitoituksesta.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niukkalinjaiset näyttävät näteiltä, mutta vaatisivat varreltakin sellaista sorjuutta, mitä ei taida löytyä. Valitettavasti. Mutta onneksi näinkin pärjätään.;)

      Poista
  6. Ihana Birkin <3 Kauniit ja rauhalliset sävyt. Minäkin tykkään tuosta väljästä mitoituksesta. Haluaisin neuloa itselleni tällaisen kaarrokekirjoneulepuseron, mutta tälle talvelle se ei enää ehtisi. Ehkä sitten seuraavalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavalle ehtii hyvin! Pidetään kovasti peukkuja, että tälle keväälle kaarrokevillapaitakelit olisivat ohitse.

      Poista