23.2.2018

Birkin

Vähän taitaa olla minussa hitaan vikaa, sillä sain vasta nyt neulottua ensimmäisen Laine -neuleeni. Tarkoitan siis kotimaista neulelehteä, Laine Magazinea, jonka jo neljäs numero ilmestyi tällä viikolla. Sen kanssa en ole ehtinyt puusta pitkään, sillä olen jumissa vuoden takaisessa kakkosnumerossa, josta löytyy minun silmääni vaikka mitä kivaa. Kuten nyt vaikka tämä Birkin -neule, josta riittää muuten puhetta myös Villapesuohjelma -podcastin uusimmassa jaksossa (ihan loistavaa, kun podcastissa puhutaan selevää oulua, tykkään kauhiasti).


Malli: Birkin, suunnittelija Caitlin Hunter. Ohje löytyy Laine Magazinen numerosta 2 sekä maksullisena ohjeena Ravelrystä (klik).
Langat: Hiekan värinen pohja on Tukuwool Fingering, sävyssä Runo, ja kuvittelen korkanneeni kuusi vyyhtiä. Lankaa jäi. Nuo kaarrokkeen langat ovat Vanhalan lammastilan luonnonmustaa/ruskeaa suomenlammasta, Louhittaren Luolan Louhitar II sävyssä Munakoiso, jotakin mystistä vihreää alpakkaa kaksinkertaisena (pitsivahvuutta, olisiko BC Garnia?) sekä Tukuwool Fingering valkoisena, sävyssä Sake. Aluksi näytti, ettei Sake erotu tarpeeksi Runosta, ja sen vuoksi osa Sakesta on neulottu yhdessä La Bien Aiméen jonkun pitsivahvuisen täplälangan kanssa. Siksi valkoisissa kukissa saattaa näkyä jokunen pinkki täppä siellä sun täällä.
Puikkoset ohjeen mukaan.
HOX. Paidassa ei ole yhtään harmaata, mikä lienee meikäläiseltä kohtuullinen saavutus. Että olin niin kovin urhea ja vaihdoin harmaan reippaasti iloiseen beigeen!


Juksasin kaikkia, myös itseäni, edellisessä postauksessa. Annoin ymmärtää laittaneeni puikoille ensimmäisen uuden neuleeni tänä vuonna vasta nyt helmikuussa. Höpsistä. Aina pettämätön Ravelry muistutteli, että Birkin on aloitettu tammikuun alussa tänä vuonna. Aloituspäivämäärä ei suinkaan ole ainoa asia, jonka olen tämän paidan suhteen unohtanut. Ei nimittäin ole haisuakaan, paljonko käytin siihen lankaa. Tai no jos haisuksi lasketaan se, että ehkä 5 ja 6 vyyhtiä Tukuwool fingeringiä, niin hyvä, sitten on haisu. Mutta miten voi ihminen unohtaa miltei kaiken, vaikka paidan neulomisesta ei ole kuin hetki aikaa?

Sen osaan sanoa, että muutokset jäivät vähiin. Vaihdoin kaarrokkeeseen isomman puikon ohjeen mukaan, mutten vaihtanut puikkokokoa enää kaarrokkeen päättymisen jälkeen, vaan posottelin loppuun samalla puikolla. Neuloin myös resorin samalla suurimmalla koolla, koska en ymmärrä tiukkoja resoreja ollenkaan. Hihat ovat ylipitkät ja pidän niitä enimmäkseen käänteellä, kuten alimmasta kuvasta näkee. Kuvittelen neuloneeni lisää mittaa myös vartalo-osaan. Kaarroke on jetsulleen ohjeen mukaisilla puikoilla ja tiheydellä. Valmis paita on kostutettu ja levitelty mittoihinsa, pingotusta ei tarvittu. Ilmeisesti joillakin on ollut hankaluuksia saada vaate asettumaan kauniisti tiukahkon kaarrokeosan takia, mutta ainakin tämä minun Birkinini ei ole osoittanut mitään vinkeitä, vaan paita istuu hyvin, kaarroke ei nouse olkavarresta hartioille ja kaikki on mallillaan. Ei valittamista. Toki paitani on väljä (koko M), enkä pyrkinyt niukkaan ilmaisuun, päinvastoin.


Tukuwoolia nähdään varmasti puikoilla myös jatkossa, sillä voitin Tukuwoolin KALissa lankaa ennen joulua neulomallani Stormtroopers -pipolla. Jos ymmärsin oikein, tulossa on peräti uusia sävyjä! Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi voittanut yhtään mitään ja olen aivan mielissäni. Kerrassaan loistavaa!

PS. Kuvissa oleva pipo on Westknitsin Raxtur. Sen lanka on Novitan Suomivillaa, joka taisi jo poistua markkinoilta. (Jostain syystä Blogger ei suostunut tekemään linkkiä vanhaan Raxtur -postaukseeni, joten jos kiinnostuit siitä, kirjoita tämän sivun oikean yläaidan hakukohtaan "Raxtur" ja sieltä pitäisi löytyä reittiä eteenpäin).

17.2.2018

Palmikoita, kiitos!

Niin se vain aika hurahti. Koko tammikuu meni jo ja näyttää siltä, että helmikuukin on kelpo vauhdissa. Meikätyttö aloitti ensimmäisen uuden neuleensa tälle vuodelle vasta pari päivää sitten eli aika kankeaa on ollut. Jotain viime vuonna aloitettuja olen kuitenkin saanut maaliinsa. Valmis Birkin odottaa valokuvaajanani toimivan teinin inspiraatiota ja sitten olisi tämä ajankohtainen testineule, jonka ohje pompsahti Ravelryyn männä viikolla.


Cables please on testineule Westknitsille. Tällä kertaa emmin mukaan lähtöä, koska huivilla oli meikäläisen neulomisvauhtiin ja neuleaikaan nähden kohtuullisen tiukka aikataulu. Ihastuin kuitenkin Stephenin mallihuivin musta-valkoiseen briossireunukseen sen verran kovasti, että päätin haluta samanmoisen ja suostuin mukaan. Ajattelin, että kyllä se joululomalla viimeistään valmistuu.. Noh, enpä muista milloin viimeksi olisin neulonut niin, että ihan oikeasti ranteisiin sattui, mutta onpahan sekin nyt kirjaimellisesti koettu. Eikä siinä mitään, hieno huivihan tästä tuli.


Malli: Cables Please Shawl, suunnittelija Stephen West aka WestKnits. Löytyy Ravelrystä täältä.
Langat: Skein Queen Crush DK, sävy Biscuit Town, kolme vyyhtiä (kaikki meni). Briossissa vaalea sävy (mulla vaalea on päällä, Stephenillä se on alla) Skein Queen Crush DK, sävy Lady Philomere, yksi vyyhti (93 g) ja Malabrigo Yarn Rios, musta, 1 vyyhti (76 g). Nuo raidat ovat kaikkea mahdollista, mitä kaapeista löytyi sopivissa sävyissä. Siellä on aika paljon ohuita fingering-vahvuuksia, joita olen neulonut kaksinkertaisena päästäkseni lähemmäs DK-vahvuutta.
Puikkoset: 4,5 mm


En tiedä, montako kokoa Stephen on valmiin huivin ohjeen mukaan laittanut, mutta testivaiheessa niitä oli kaksi. Minä neuloin suuremman koon, koska olen iso nainen enkä ole tällä hetkellä nenäliina-kokoisten kaulanlämmittimien tarpeessa. Huivilla on kevyen pingotuksen jälkeen siipiväliä muutaman sentin yli kaksi metriä, että on siinä mukavasti massaa ympärille kiedottavaksi. Huivissa on kaksivärisen patentin eli briossin lisäksi kahta eri palmikkoa, joista toinen sijoittuu huivin keskipalkkiin ja toinen, hunajakenno, sen molemmille puolille huivin "siipiin". Tällä kertaa kyseessä on ihan normihuivi eli ohjeessa ei ole mitään Stephenille ominaisia kommervenkkejä. Jos ei pidä palmikoiden neulomisesta, niin silloin ohje saattaa tuntua tylsänpuoleiselta, sitä palmikkoa nimittäin riittää. Jos huivin koko pelottaa tai haluaa muuten kevyempää tuntua, uskoisin, että fingering-vahvuudella tulisi myös komeaa jälkeä. Tuota kokoahan on sinänsä helppo muokata omien tarpeidensa mukaan isommaksi tai pienemmäksi, ainoa matematiikkaa vaativa osuus on reunan briossi, jotta sen pääsisi aloittamaan kuvioon sopivalla silmukkamäärällä


Tykästyin kovasti huivia varten Titityystä ostamaani Skein Queen Crush DK -lankaan ja erityisesti huivin pohjavärin sävyyn nimeltään Biscuit Town. Harmaatahan se on, mutta siinä on semmoinen hauska keksimäinen ruskean vivahde, josta en meinaa saada kyllikseni. Itse asissa lämpenin keksisävylle sen verran, että sitä piti jo tilata vastaisuuden varalle lisää. Seuraavien lähiviikkojen ohjelma on tosin paalutettu umpeen: uusi testineule on lähtökuopissa ja mikäli mahdollista, vielä tiukemmalla aikataululla. Että hupsista ja sori vaan ranteille! Mutta onhan tässä mennyt monta viikkoa niin vähällä neulomisella, että josko se tuommoinen vähän rajumpi rutistus palauttaisi neulojan balanssiin? Tai sitten se on vaan niin, että pöljä ei opi.

Eikös me kohta ruveta saamaan tietoa ensi kesän festivaaliohjelmasta? Jipii, paljon mukavaa edessä!