10.3.2017

Krysanteemipipo

Onni tässä, moi. Ollaan emännän kanssa kuvissa. Oikein yhdessä, vaikka kaikkihan me tiedetään, että kuvissa on yksi emäntä liikaa. Ja tarkentaa nyt kuva pipoon, kun kissakin olisi tarjolla. Järjetöntä touhua, mutta tälle naiselle niin tyypillistä.


Emäntä ei ymmärrä mitään lankojen oikean käsittelyn päälle. Se väittää ajoittain, että sillä on langat solmussa, muttei se ole kunnon solmuja nähnytkään. Kun ei anna meikäpojan näyttää! Voisin ihan hyvin pitää pienet kurssit siitä, miten lankojen kanssa oikeasti ollaan. Kerran yritin, mutta emäntä ei osannut olla lainkaan kiitollinen avusta. Piilottelee pusseihinsa hyvät langat. Ja mitä se niistä tekee! Kissalle villapaitoja! Kissalle! Meillä on jo kolme, herttinen sentään. Niin ja sitten se tekee vaikka tuommoisen pipon. Tuosta se oli ihan onnessaan, kehui mukavaksi neulottavaksi samalla kun oikoi ja suoristeli (lue: väärinkäytti) lankojaan.


Sitten on kuvaushommat. Hohhoijaa. Katsokaa nyt näitäkin kuvia: kohdistus ihan väärässä paikassa. Sen verran emännällä on kyllä järkeä, että se ymmärtää ottaa kuviinsa mukaan kissan. Siinäpä muuten ilmainen vinkki kaikille, jotka haluavat nostaa kuviensa tasoa! Mutta jättää nyt katti ihan statistiksi, niin se on jo paksua. Ilmankos pyrin noissa kuvissa niin ponnekkaasti pois sylistä.. Eikä taida muutenkaan nuo ns. neulekuvaukset olla kuuminta hottia raavaiden urosten keskuudessa, vai mitenkä? Edes niiden, jotka on kastroitu?


Karkasin kokonaan, kun tajusin, mikä se tämä pipojuttu oikein oli. Testineulontaa, kuulemma. Emäntä oli ihan täpinöissään, kun se ei semmoista ollut ennen tehnyt. Ja kun kaikki sujui vielä hyvin. Langat löytyivät näppärästi eikä luettu ohjetta väärin kuin kerran. Mutta arvatkaapa, kenelle se emäntä testiään neuloi? No sille Soilelle, jolla on se Bertta -kissa! Peijooni sentään! Se Bertta on käynyt meillä kylässä ja minä ihan häkellyin, kun se on.. tuota niin... noh, tyttö ja vieläpä aika reippaansorttinen. Suunnisti suoraan mun ruokakupille. Sitä on aika harva uskaltanut tehdä - varsinkaan silloin, kun minä olen kotona. Vieläkin värisyttää. Että Bertta, jos luet tätä, niin täältä ujot moit.


Malli: Krysanteemipipo, suunnittelija Soile Pyhänniska.
Langat: Mustanruskea, värjäämätön suomenlanpaan villa on Vanhalan lammastilalta,  vaaleampi (briossi-neuleessa päällä näkyvä) lanka on Lanitium ex machina Basic sock sävyssä Construction Site. 
Puikkoset ohjeen mukaan.
Soilen oma postaus ohjeesta täällä.

5.3.2017

Edelleen metsässä

Väittävät helmikuuta lyhyeksi ja tottahan tuo näyttää olevan. Se meni jo. Minä sen sijaan olen edelleen Taito -lehden Metsä kukkii - neulepaidassa. Siinä samassa, josta kirjoitin edellisessä postauksessani.


Olen saanut vartalo-osuuden neulottua sekä yhden kokonaisen hihan. Toinen hiha on hyvällä alulla. Näen sieluni silmin paitani kaarrokeneuleena, mutta minulla ei ole haisuakaan siitä, miten aion homman toteuttaa kaavioiden osalta. Vielä. Kuvittelen, että asia kyllä kirkastuu, kunhan saan hihat ja vartalo-osan yhdistettyä samalle puikolle ja pääsen makustelemaan tilannetta käytännössä. Kuvioiden järjestys on tosin jo tähän mennessäkin osin erilainen kuin ohjeessa. Uskon, että minun on helpompi muokata pienet kuviot yläosan kavennusten lomaan, siksi olen pyrkinyt neulomaan kaikki suuremmat Könösen kuviot jo ennen kainaloa. Iso kukkakuvio katkeaa kainalokorkeudelle; varsiosat pilkistävät kuvista rullautuvan yläreunan lomasta, itse kukat neulon vasta, kun saan hihat ja vartalon yhdistettyä.


Tällä hetkellä paita-asia sisältää kaksi akuuttia murhetta. Ensimmäinen liittyy helmikuun kiireisiin ja peräti kahden-kolmen (!) viikon ajanjaksoon, jolloin en neulonut käytännössä mitään. En meinaa millään muistaa, mitä muutoksia tein ohjeeseen ennen taukoa ja mitä minun pitäisi tehdä nyt. Muistilappukin osasi mennä parahiksi hukkaan. Toiseksi langat meinaavat huveta ja joudun neulomaan toista hihaa osin eri langoilla kuin ensimmäistä. Toki tiedostin pulman jo etukäteen ja yritin jopa kahden hihan neulomista yhtäaikaa, mutta siitä ei tullut mitään yhtäaikaa käytössä olleiden lankakerien suuren määrän takia. Symmetriaa ei siis ole luvassa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tästä projektista loppupeleissä tulee ja miten se päälle asettuu. Kovin leveä paita tästä ei tule. Pituuteen vaikuttanee varmaan jonkin verran se, miten saan paidan yläosan rakennettua, mutta sinne napapaidan ja mekkomitan väliin tähdätään.


Ensi viikko on meillä lomaviikko. Katsotaanpa, miten pitkälle se kantaa tämän paidan kanssa.