4.2.2017

KAListeluhommissa

Taito -lehden uusimmassa numerossa polkaistiin käyntiin Metsä kukkii - kirjoneulepaidan yhteisneulonta eli KAL (knit along). Kyseessä on Sirkka Könösen joskus 1980-luvulla suunnittelema upeus, joka aikoinaan jäi tältä tytöltä neulomatta. Tuumasin, että nyt voisi olla hyvä aika korjata se puute.

Ja koska kyseessä on yhteisneulonta, kuulunee asiaan huudella jokusia väliaikatietoja siitä, missä ja miten mennään. Täällä mennään kuusipuuvaiheessa.


Jos ihan rehellisia ollaan, en neulo jetsulleen Taito-lehden ohjeen mukaan. Tuijotan lähinnä kaavioita. Pidin itselleni kovan puhuttelun täpötäyden lankakaapin edessä ja vakuutuin siitä, että kyllä niillä langoilla jokusen villapaidan neuloisi. Että tähän projektiin ei tilata uutta. Kokosin parin-kolmen muovikassillisen varran korkattuja ja korkkaamattomia vyyhtejä ja keriä, joiden värimaailma sopi mielestäni Könösen paitaan ja toisiinsa. Joukossa on lankoja fingering - vahvuudesta araniin. Ideana on neuloa yhtä aikaa kahdella ohuemmalla langalla tai jopa kolmella, jotta sellainen noin 19 silmukan tiheys kymmenelle sentille saavutettaisiin. Paksuimmat projektissa mukana olevat langat ovat Dropsin Nepalia, siihen tiheyteen tähdätään. Taito -lehden ohje on ohuemmalle Pirkka-langalle, minkä takia olen tehnyt paitaan muutoksia silmukkamääristä lähtien. Lähdin lisäksi tavoittelemaan saumattomuutta, tosin sen haaveen toteutumisesta ei ole vielä mitään takeita. Helma etenee pyörönä, mutta mieli ehtii muuttua vielä moneen kertaan, ennen kuin pääsen kainalon korkeudelle.


Kirjoneuletta on aina mukava neuloa, kuvioiden seuraaminen on koukuttavaa. Ainoa pulma tässä projektissa tähän asti on ollut hitaus. Olen nimittäin aika sotkussa lankojeni kanssa. Vaikka yhdellä kierroksella vedettäisiinkin ohjeen mukaan vain kahdella eri värillä, volyymi kasvaa melkolailla, jos nuo molemmat värit on yhdistetty vaikkapa kolmesta ohuesta langasta. Silloin työssä on jo kuusi lankaa, enkä ole oikein koskaan osannut pitää lankojani kovin fiksusti järjestyksessä niin, etteivät ne solmuuntuisi. Välillä siis selvitellään lankoja ja mietitään, olenko tollo ja ainoa, joka ei osaa olla siivosti lankojensa kanssa. Toinen jarru on tietenkin se, ettei kukaan ole suunnitellut minulle värejä valmiiksi, vaan täällä sitä nostellaan keriä pusseista kuin bingopalloja ja arvuutellaan, natsaisiko juuri tämä sävy menossa olevaan kohtaan. Ja kun ei natsaa, niin nostellaan lisää ja.. Jossain vaiheessa huomaan, että ai jaa, iltahetki kuluikin värejä säätäessä enkä yhtää uutta kierrosta saanut aikaiseksi. Onneksi tämä KAL kestää koko vuoden.

Mites siellä? Lähdittekö mukaan ja joko teillä on kuusipuuvaihe ohitettu?