28.1.2017

Jännempi juttu

Hittihuivi Find Your Fade on ollut jo jonkin aikaa valmiina, mutta teini, joka nykyisin nappaa ns. in action -kuvani, ei ole raasu tarennut ulos. Tai sitten ei ole ollut valoa. Koska tammikuu. Mutta tänä aamuna kaikki oli toisin.


Valmiin huivin suhteen tunnelmat ovat ristiriitaiset. Ohje ja malli ja kaikki se on hyvin, oikein ja jees, eikä minua ole haitannut myöskään se, että kirjaimellisesti koko muu maailma on tuntunut neulovan samaa huivia samaan aikaan. Malli on vieläpä niin helppo, että sen kanssa pystyi katsomaan kaikki mahdolliset rästiin jääneet poliisisarjat ja elokuvat peräti molemmilla silmillä. Löysin huiviin myös mielestäni sopivat langat (omasta kaapista, ou jee!) ja tartuin rivakasti toimeen. Perusasiat olivat siis enemmän kuin kunnossa. Mutta jossain vaiheessa, raikkaiden keltaisten sävyjen vaihduttua kaurapuuroon, alkoi tuntua, että olen menossa huivini kanssa metsään ja into haaleni. Tunnistin vaaran merkit: olin hilkulla ajautua minulle tyypilliseen venkoiluun värien kanssa. Välttääkseni sen, päätin tehdä äkkinäisen ja riskialttiin ratkaisun asenteella syteen tai saveen ja kerran täällä vaan eletään. Oli tullut hetki, jolloin lankakaappini kummajaiset, Louhittaren luolan Ärjy-pinkki ja Magenta, pääsisivät vihdoin töihin. Aioin liu´uttaa kaurapuuron Ärjyksi.


Kirjoitin täällä jo aiemmin päähänpinttymästäni liuttaa huivin värinvaihdoskohdat sulavasti ja rauhallisesti ilman selkeitä raitakohtia. Pinttymä syntyi neuloessa, sillä huivin alkutaipaleella värierot eivät lankaa vaihtaessa olleet suuren suuria eikä kahdella eri langalla raidotettaessa siksi syntynyt selkeästi havaittavaa raitaa. Käyttämäni langat olivat ns. speckled -värjättyjä, eli niissä kaikissa alun keltaista lukuunottamatta oli täpliä, roiskeita ja eri värisiä pilkkuja. Kun sitten vihdoin tuli semisolidien pinkin ja magentan vuoro hypätä puikoille, ero aiempaan oli huutava ja raidoitus suorastaan hyppi silmille. Ei ollut kuulkaa hyvä. Oli pakko löytää lisää "täplälankaa" ja sävyjä, joilla siirtymä Ärjyyn ei olisi niin raju. Alkoi mahdoton langantilausrumba, jossa ensimmäinen tilaus meni huti ja toinen osui oikeaan. Nappiostos vain sattui olemaan minivyyhti, joten piti tehdä vielä kolmaskin tilaus, jotta lankaa olisi ollut riittävästi. Voi sitä rahan menoa! Oi, niitä ihania ja valonnopeudella postittavia lankakauppoja! Uusien hankintojeni avulla pääsin etenemään kaurapuurosta, mutta Ärjyyn asti en koskaan päässyt, sillä Ärjy oli nappiostoksellekin liikaa. Onneksi minulla oli jemmoissani pikkunöttösinä muita pinkin ja korallin sävyjä, jotka natsasivat toisiinsa ja nappiostoksen kanssa. Pääsin kuin pääsinkin päättelemään huivin ja sain sen käsistäni. Hermoni ja rahavarani olisivat tuskin kestäneet enempiä värin vaihdoksia ja sävyjen liu´utuksia sillä erää.



Erityisen jännää tässä projektissa on se, että oikeastaan kaikki kolme tekemääni lankatilausta olivat turhia. Huivista tuli niin peijakkaan suuri, että olisin aivan hyvin voinut lopettaa sen neulomisen jo vaikka sinne kaurapuurovaiheeseen. Ihan niin näyttävää siitä ei tietenkään olisi silloin tullut. Kokoasian takia en myöskään ole uskaltanut pingottaa huivia kunnolla, vaikka huivin reikäpitsiosuudet sitä tietysti vaatisivat. Kostutin huivia vain sen verran, että sain sen säällisesti kuosiinsa ja avattua pitsejä edes jonkun verran. Sekin oli tietysti liikaa, huivin koko kasvoi. Jännää on myös se, että vaikka minulle tarjoutui projektin aikana mahdollisuus päästä eroon itselleni kovin oudon värisistä langoista, niin loppupeleissä minulla onkin nyt entistä enemmän pinkin ja punaisen eri sävyjä jemmoissani odottamassa uusia jännäprojekteja. Yksi kokonainen hutivyyhti sekä puolikas vyyhti nappiostosta Ärjyn ja Magentan kaverina. Pikkunöttösiä en laske, ne ovat asia erikseen ja kuten tässäkin projektissa nähtiin, usein todellinen hätävara.



Tykkään kyllä lopputuloksesta, vaikka huivin asettelu kaulan ympärille vaatiikin vähän tavallista enemmän peiliin katsomista. Toivon kovasti, että huivi pääsee käyttöön, vaikka juuri nyt sitä hiukan epäilenkin. Minulla, hapannaamalla, kun on kuitenkin aika vähän sellaisia päiviä, jolloin koen olevani tarpeeksi jännittävä kääriytyäkseni pinkkiin.


Malli: Find Your Fade, suunnittelija Andrea Mowry (klik)
Langat keltaisesta pinkkiin: 
a) Mysteerilanka. Epäilen vahvasti, että Louhittaren luolan Väiskiä. Upea syvä keltainen, just samaa sävyä, kuin langassa b. 
b) Hedgehog Fibers Skinny Singles, sävy Fool´s cold. 
c) Sama kuin edellä, mutta sävy Film Noir raidoitettuna yhdessä La Bien Aimée Tough Sockin kanssa, sävy Interstellar.
d) Hedgehog Fibers Skinny Singles, sävy Monarch.
e) GarnStories Merino Singles, sävy Pink Pegasus.
f) Hedhehog Fibers Sock Yarn, sävy Pinky Swear.
g) Lystig Merino Sock, sävyn nimi on kadoksissa (reipas neonpinkki keltaisilla roiskeilla). 
h) Hedgehog Fibers Sock Yarn, sävy Coral.
Monet käytetyistä langoista olivat jämälankoja, osia niistä oli käytettävissä jopa vain ihan nöttösen verran. Päälangat olivat b, Film Noir, d, e ja f. Valmiin huivin paino on 374 gr.
Puikkoset olivat 3,5 mm. 

14.1.2017

Lapaset sentäs

Täällä ei nyt oikein kulje. Noh, lapaset sentään sain tehtyä.


Vuoden vaihteen ykkösneuleeni, Andrea Mowryn Find your fade -hittihuivi, ajoi seinään viikko sitten massiivisten väriongelmien takia. Sain jostain päähäni, että kun kerran feidataan, niin sitten feidataan kunnolla eikä tehdä mitään selkeitä värinvaihtoraitoja. Stoppi tuli tilanteessa, jossa vaalenpunaisesta pitäisi päästä huomaamattomasti volyymia lisäämällä Louhittaren luolan pinkkiin sävyyn Ärjy. Siihen väliin ei taivu mikään jemmalangoistani eikä niiden yhdistelmistä. Tilasin hädissäni Titityystä apuja yhden vyyhdin verran, mutta se sävy oli ihan puhdas huti ja virhetikki. Sitten huomasin, että uusi lankaputiikki, Ilo, myy siilisukkalankaa minivyyhteinä ja tilata räväytin pari sellaista. Se paketti odottaa vielä postissa. Enempiä kokeiluja varani eivät kestä ja huivi joutuu telakalle odottelemaan sitä, että pääsen joskus asialliseen lankakauppaan ihan fyysisesti valkkaamaan värejä. Toivon kovasti, että Ilon tilaus pelittäisi ja saisin huivin pois käsistäni. Toivon myös, etten saisi niin usein kaikenlaisia typeriä päähänpinttymiä, niin kuin nyt tämä ajatus huomaamattomista väriliukumista. Elämä olisi huomattavasti helpompaa.


Huiviasian hyydyttyä päätin vihdoinkin neulasta itselleni islantilaisen kaarrokepaidan. Malli on ollut katsottuna jo pitkään ja värisävytkin olen päättänyt aikaa sitten. Projekti vaatii Léttlopia ja sitä saa ostettua onneksi ihan paikallisesta. Arkisin tekee tiukkaa ehtiä kaupoille ja ikään kuin fiilistelläkseni jo tulevaa paitaprojektia, kaivelin alkuviikosta Léttlopijämäni kaapista ja pistin lapaset puikoille. Tarkoituksena oli tehdä paitaostokset tänään lauantaina. Arvannette, ettei se mennyt niin. Ohjeen silmukkamäärillä ja puikkokoolla lapasista olisi tullut ihan hillittömät patakintaat. Kun vihdoin löysin hyvän yhdistelmän kokoasiaan, huomasin neuloneeni kovin ruman värisen lapasen. Taas purkamaan. Simppelin vantusparin vääntämiseen meni siis koko viikko. Fiilikset olivat kuitenkin hyvät aina siihen saakka, kunnes löysin itseni tänään nykimässä paikallisen lankakaupan ovea. Siinä luki "Suljettu lauantaisin". Hemmetti. Tietysti muistin vasta kotona, että Léttlopia olisi saattanut löytyä myös TaitoShopista. Olen siis takaisin lähtöpisteessä.


Malli: Handtak kirjasta Islantilaisia neuleita. Ohje löytyy myös Ravelryn kautta (klik)
Langat: En neulonut kaksinkertaisesta langasta. Tumman harmaa/musta lanka on Dropsin Nepalia ja loput Ístexin Léttlopia. Mukana on myös hippunen Madelinetoshia DK-vahvuisena. 
Puikot: Koko lapanen on neulottu 3,5 millisillä. Silti tuli isot. Kostutuksen jälkeen vanttuut pyörivät hetken kuivausrummussa, jossa ne pienenivät sopiviksi ja tulivat samalla hyvin hennosti huopuneiksi.

Niin että mille sitä sitten ryhtyisi? Se postipakettiasia tietysti ensin, mutta... Viikko töissä lomien jälkeen ja pää on autuaasti tyhjentynyt kaikesta siitä, mitä oli tarkoitus neuloa seuraavaksi. Villi ja vapaa ajatus?

1.1.2017

Vuoden eka

Aloitetaan uusi vuosi loistokkaasti hillittömän keltaisella pipolla. Pipo valmistui jo viime vuoden puolella, mutta kuvaushommien kanssa on ollut vähän niin ja näin. Ajattelin, että kirkuvankeltainen piponen ansaitsee aurinkopäivän ja tänään sellainen ihme vihdoin tapahtui. Valoa kansalle ja lähes heijastimen korvaava myssykkä meikätytölle! Nyt on niin shiny, että!


Pipo on malliltaan taattua Stpehen Westiä. Aloitetaan neulomalla icordia myssyn leveyden verran ja kerätään sitten tarvittava määrä simukoita, joilla lähdetään rakentamaan pintaa vuorotellen patenttia ja ainaoikeaa. Simppeli, nopea ja hauska. Toki mietin ensin ns. asiallisempia ja "tyylikkäämpiä" sävyjä, mutta tuumasin sitten omistavani kohtuu monta virkamiesmäisen harmaata myssykkää ja päädyin hippusen rohkeampaan väricomboon. Pitää varmaan ryhtyä harrastamaan laskettelua tai jotain, jotta tämän kanssa sulautuu joukkoon. Hohtokeilausta?



Malli: Brio-garter Hat (Ravelry-klik), suunnittelija Stephen West
Langat: Hedgehog Fibers Merino DK (sävyssä Banana legs) ja toisena lankana Hedgehog Fibersin Skinny Singles (sävyssä Fool´s gold) yhdistettynä Louhittaren luolan Väinämöiseen (sävyssä antiikki).
Puikkoset 4,5 mm. Pipo on malliltaan naftimpi kuin Stephenin oma kuvissa. Neuloin korkeutta ohjeen mukaan, mutta puikkokoko oli pienempi. 


Tykkään näistä Westknitsin hiukan kaheleista myssyköistä. Voisi tietenkin tehdä toisenkin jossain toisessa värityksessä, mutta malttaakohan tuota, kun maailma on pullollaan muitakin ihania malleja. Minulla on vielä jokunen Stepheninkin pipo-ohje testaamatta; siinäpä olisi pikkuprojektia tälle vuodelle.

Erinomaisen hyvää ja lankaisaa uutta vuotta 2017 teille kaikille! Pitäkäähän puikot vauhdissa.