19.11.2017

Metsä kukkii

Pitkä projekti siitä tuli, mutta kyllä, nyt on valmista. Taito-lehden vuoden ensimmäisessä numerossa käynnistetyn yhteisneulonnan kantava teema kuulostaa olleen purkaminen. Jokainen tietämäni paitaa kalistellut on joutunut purkuhommiin, samoin myös minä. Päällimmäisin pulma lienee ollut mallin muokkaaminen itselle sopivaan kokoon.

Aloitin paidan lennokkaasti ja epäilin saavani valmista pikimmiten, mutta viime metreillä kaarrokevaiheessa huomasin keränneeni puikoille liikaa silmukoita ja paidan selkämykseen oli muotoutumassa valtava pussi. Purin paidan ja hihat kuusikon latvakorkeuteen ja aloitin siitä uusin ottein puolen vuoden tuumaustauon jälkeen. Sen jälkeen olen tahkonnut kaarrokkeen kanssa hyvän aikaa. Nyt olen päättänyt julistaa paidan valmiiksi ja siirtyä eteenpäin, vaikka joillakin kaarrokkeen ketuilla repsottavat korvat edelleen rumasti.


Malli: Sirkka Könösen suunnittelema klassinen Metsä kukkii -paita, ohje Taito-lehti 1/2017 tai Kodin Kuvalehden verkkosivut (klik).
Langat: Kaikkea, mitä taloudesta löytyi. Olen yhdistellyt lankoja samoin kuin aiemmin tekemissäni Penguonoissa. Olen saanut tyhjennettyä jämälankajemmojani kiitettävästi.
Puikot: 4,5 mm


Olen muokannut Könösen paitaa raskaalla kädellä, koska originaalin paidan mittasuhteet eivät mielestäni ole ihan tätä päivää. Kärjistäen voisi sanoa, että jäljellä ovat ohjeen kaaviot. Neuloin paitani pyörönä helmasta ylöspäin niin, ettei samoja tarvitsisi ommella. Vartalo-osan aloitussilmukkamäärä oli 176 ja silmukan parin verran se on saattanut matkan varrella heitellä, mutta mitään varsinaisia lisäyksiä ei ole tehty resorin jälkeen eikä myöhemminkään. En tehnyt myöskään vartalomuotoiluja, koska en ole aivan entisissä mitoissani - kauniisti ilmaistuna. Hihoissa oli 46 silmukkaa ennen lisäyksiä, joiden määrää en valitettavasti enää muista, mutta silmukkamäärä hihoissa ennen kaarrokkeen aloittamista oli jonkin verran yli 50.


Kaarrokkeen kohdalla kesti aika kauan, ennen kuin tajusin, ettei reippaisiin kavennuksiin lähdetä heti kaarrokkeen alussa, vaan edetään maltillisesti ja kiihdytetään loppua kohden. Koetin saada kavennukset kuvioiden väliin, mutta muutama ketuista on aika pahasti kallellaan saatuaan kavennusosumia. Kettuja ei ole Könösen Metsä Kukkii -mallissa, rakensin ne verkosta googlettamani hakusanan hama beads fox - avulla. Nappasin sieltä simppelilta näyttävän ketunnaaman ja piirsin siitä ruutupaperikaavion. Tiedän, että Könösen muissa malleissa kettuja vilistää ja niistäkin olisi tietysti voinut osviittaa ottaa, mutta nyt mentiin näin.


Tsemppiä kaikille heille, joilla kalistelu vielä jatkuu! Eikös se Taito-lehden KAL jatkunut vuoden loppuun saakka? Minä runnon vielä toisen keskeneräisen projektin maaliinsa ja sitten taidan aloittaa jotain uusilla messuostoslangoilla.

22 kommenttia:

  1. Oih. Se on hieno! Ja toi värimaailma hivelee minunkin silmääni.

    Itse en noin isoon työhön uskalla ryhtyä; edellinen villatakintekele on toista etukappaletta ja hihoja vailla, ja taitaa päätyä purkulangaksi marinoiduttuaan varmaan ainakin 4 vuotta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmi kuulla villatakistasi. Tämä minun paitani oli itse asiassa aika joutuisa neulottava, jos laskee pois puolen vuoden tauon sekä sen ajan, mikä meni säätämiseen. Myös useiden lankojen yhdessä neulominen teki homman välillä sotkuisaksi; jos olisi ollut viisas, olisin hankkinut heti oiken vahvuuden langat ja olisin selvinnyt vähemmällä. Nyt minulla taisi olla parhaimmillaan 7 eri lankaa yhtäaikaa; neljä toisessa värissä kiinni ja kolme toisessa.:)

      Poista
  2. Todella nätti ja päivitetty muoto! Ja harmoniset värit, josta ketut iloisesti pilkistävät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ketut tosiaan hieman pomppaavat esiin, mutta jospa se ei harmaahkon naaman lähimaastossa niin haittaa, piristävät hieman ilmettä ;)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Kovasti ihana nimi sinulla, Lankakeiju!

      Poista
  4. Ihailen suuresti värisilmääsi ja jämälankavarastoasi. Tämä on niin kaunis, etten saa tästä tarpeekseni! Pistäpäs vaikka etsykauppa, jossa myyt vain kuvia tästä paidasta, ostaisin heti. Tulee jotenkin niin rauhallinen olo kun tätä katsoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ovat kehuneet paidan värejä ja olen siitä ollut hiukan hämmentynyt, koska olen aina kokenut olevani jotenkin huono värien kanssa. En tiedä, mikä olisi oikea sana, mutta jotenkin rajoittunut kuitenkin luulen olevani. Se, että tämän paidan kohdalla osuin johonkin "värisuoneen" saattaa olla vain sattuman kauppaa. Olin jämälankojeni varassa ja koska neulon paljon harmaata ja sen eri sävyjä, niitä on jämälangoissani eniten. Harmonia tuli kuin itsestään. Mutta kiitos silti sanoistasi, kyllä ne lämmittävät.:)

      Poista
  5. Aivan upea paita! Hienot, harmoniset värit ja ketut ovat tietenkin iso piste i:n päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ingi! Ketut olivat ihan viime hetken ajatus, kun en enää keksinyt, mikä Könösen kuvioista olisi mahtunut jäljellä olevaan tilaan.:)

      Poista
  6. Upea paitakaunotar! Hienosti maaliviiva ylitetty, kyllä nyt kelpaa aloitella uusia projekteja. Sopii muuten hienosti paita maisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Marraskuun värinen paita tuli, juu. Ja uusia projekteja kohti! Tänä vuonna ei ole lahjaneulontaa, voin viritellä ihan vapaasti.

      Poista
  7. Kyllä tuli kaunis! Ja mitoituskin on tosi onnistunut! Mulla on kesällä ostetut metsä-kukkii langat odottamassa inspiraatiota, aikaa, ja kärsivällisyyttä. Ostin nimittäin ohutta Pirkka lankaa, eli pitää aika paljon säätää... mutta niin kai sitä pitäisi muutenkin, jos ei halua tehdä ladon kokoista puseroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin uskon, säätämistä joka tapauksessa, jos ei halua tehdä sillä retromitoituksella. Sitten kun oikea paidan leveys ja silmukkamäärä löytyvät, mallia on mukava posotella.

      Poista
  8. Upea metsämekko, erittäin onnistunutta neuleohjeen muokkausta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsämekko! Siitäpä lempinimi! Oli kyllä kieltämättä voittajafiilis, tajusin tehdä niskapuolelle vielä lyhennettyjä kierroksiakin. Näin se ihminen kehittyy, kun rauhassa etenee eikä hökälehdi.;)

      Poista
  9. Sanoin sulle jo paidan livenä näyhtyäni, että se on ihana ja sanon sen nyt uudestaan, että ihana! Ja lisäksi pohden kamalaa jämälankakautettua (sellainenkin tunne siis voi olla olemassa) koska omat jämälankani ovat ihan tyhmiä, eikä niistä voi mitenkään saada aikaiseksi mitään kivaa. Miten kauniista vyyhdeistä voikin tulla niin tyhmiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, ei se mene aina niin putkeen täälläkään. Viikonlopun jämälankaprojekti ajoi karille, koska löytyi vain väärän vahvuista lankaa ja väärän vahvuisesta langasta tulee tietysti ihan erilainen lopputulos, kuin mitä olisi tullut oikeasta vahvuudetsa. Että eivät nämä munkaan jämät ihan kaikkeen taivu, piti tilata Titityystä jo lisää lankaa.

      Poista