18.11.2017

Messuhumussa Tampereella

Kuvittele itsesi tilanteeseen: Olet Tampereen kädentaitomessuilla lankakauppa Titityyn kassajonossa epävarmana siitä, tuliko tehtyä oikeat valinnat. Pääsi on pyörällä kaikista ihanuuksista ja sinne mahtuu oikeastaan vain kaksi ajatusta: Pitäisikö vielä sittenkin vaihtaa siihen toiseen sävyyn? Ja olisiko sinulla sittenkin varaa ostaa vielä jotakin muuta? Ostoskorissasi on nimittäin tilaa. Siinä samassa toiveiden ja tarpeiden ristitulessa huomaat jääneesi kiinni uuden uutukaisen villapaitasi etumuksesta Titityyn metallilankaiseen ostoskoriin ja tilanne näyttää Metsä kukkii- paidan kuusikon korkeudella aika pahalta. Jos et pääse pian irti, kuusikkoa rupeaa kaatumaan. Ja siinä, kun mietit etenemistäsi jonossa, kuusia, koria, jo maksanutta ja pian karkaavaa messuseuraasi, ostoksiasi ja rahavarojesi riittävyyttä - viereesi tipahtaa kuin taivaasta ihanainen Hupsistarallaa -blogin Terhi, mikä tietysti ujostuttaa ja hämmentää ja mitä lie kaikkea, koska noh, kyllä te tiedätte, hän on Terhi. Tuskin saat Terhin kanssa juttua edes alkuun, kun olkapäähäsi koputtaa Aamulehden toimittaja, joka ilmoittaa, että sinua on valokuvattu säätäessäsi Titityyn osastolla ja hänellä kiinnostaisi tietää juttuaan varten, mitä sinä olet tullut Tampereen messuilta hakemaan. Niin, mitä vastaisit? Minä en tainnut vastata juuri mitään viisasta.


Haluan pyytää anteeksi Aamulehden toimittajalta poissaolevaa vaikutelmaa, niukkoja vastauksia sekä sitä, etten pysynyt ihan totuudessa. Tilanne oli niin nopea ja outo, etten muista mitään sanomisistani, mutta totuushan on se, että minä olin tullut messuille hakemaan lankaa. Sitä en tainnut mainita. Toivon hartaasti, että muut haastateltavat olivat fiksumpia ja sanoissaan harkitsevampia ja että minut on leikattu ulos jutusta.


Olin messuilla perjantaina ja kuten ennenkin, huomioni kiinnittyi valtavassa tarjonnassa lähinnä villaan ja sen oheistuotteisiin. Yhden päivän messuvierailu on pohjoisesta lähtevälle kova rasti: herätys aamuneljän jälkeen, kotiin paluu puolenyön jälkeen ja siinä välissä niin kiivas suoritus messualueella, että se laittaa ihmettelemään, josko kuntoni ei olekaan niin huono, kuin mitä olen epäillyt. Toki olin paluujunassa miltei tajuttomuuden tilassa, mutta silti. Minun ja matkaseuralaisteni Soilen ja Sannan messutyyli oli levoton. Toki olimme kaikki tehneet kotiläksymme ja ruksittaneet messukartoista must-kohteemme, mutta itse liikkuminen messualueella tapahtui sinkoilemalla paikasta toiseen mielihalujen ja sattumusten seurauksena. Otimme aamupäivän ohjelmaan Lanka-idean (Petrichor Yarns!) sekä Titityyn (tarveostoksia, köhöm) ja tarkistimme muut etukäteislempparit kartoista vasta iltapäivän puolella: oliko joku jäänyt ristiin-rastiin suhatessa väliin? Kaikki vanhat suosikit saatiin käytyä ja uusiakin löytyi. Kolusimme lähinnä A- ja C-halleja, E-halli tarkistettiin vain osin ja muihin, tapahtuman yhteydessä järjestettyihin rinnakkaismessuihin, emme ehtineet. Minulla oli messuille messuorganisaatiolta saatu Blogisti-passi.


Yleisiä ja henkilökohtaisia messuhavaintoja:
- Näppituntumani on se, että messuvieraita oli enemmän kuin vuosi sitten messujen ensimmäisenä päivänä. Hetkittäin nivelkohdat, kuten siirtymisväylät hallista toiseen, olivat aika lailla tukossa. Itse halleissa oli kuitenkin hyvin tilaa liikkua, mihinkään ei vaadittu mitään kovin kummoista jonottamista ja paksussa villapaidassakin pärjäsi oikein hyvin, ei tullut liian kuuma.
- Tampereen messuista tekisi mieli todeta, kuten jotkut sanovat verkon Etsy-kaupasta: mitä sieltä ei löydy, sitä ei ole olemassa. En voi kuin äimistellä niitä upeasti esillepantuja osastoja, käsitöitä ja materiaaleja - ja niiden määrää. Harmi, ettei kaikkien koluamiseen ollut aikaa. Olen ottanut tavakseni kerätä osastoilta käyntikortteja; monella yrittäjällä on nykyään jonkinlainen verkkokauppa tai nettiosoite, jossa ostoksia voi tehdä myöhemminkin.
- Pitkämatkalainen ja kaupunkia huonosti tunteva osaa arvostaa messualueelle rautatieasemalta ja takaisin kulkevaa suoraa bussilinjaa. Pysäkit löytyvät helposti, bussit kulkevat käytännössä non-stoppina ja kaikki on tehty mahdollisimman helpoksi. Tampereen keskusta itsessään tuntui tosin olevan melkoisen myllerryksen ja tietyökaaoksen kourissa.
- Taisimme myöhästyä Soilen kanssa Metsä kukkii -paitojen kokoontumisajoista, sillä pääsimme paikalle vasta tapahtuman viimeisen tunnin aikana. Silloin muita ei näkynyt ja saimme kokoontua kolmisin Taito -lehden tuottajan, Sonja Karlssonin kanssa. Toisaalta messuvieraiden joukossa ei juuri muita Könösen paitoja näkynyt, joten olisiko sitten niin, että ihan kaikki kalistelijat eivät ole vielä saaneet paitojaan valmiiksi; yhteisneulontahan jatkuu vielä hyvän aikaa.
- Minulla on uusi rakkaus: Sanna Vatanen ja hänen virkatut moottorisahansa. Että voikin olla jotain niin mainiota! Pidin myös kovasti A-halliin rakennutusta seinästä, johon oli koottu Vatasen BÄÄ-kirjaprojektiin liittyviä suomenvilloja. Niitä sai hipistellä, hypistellä ja tutkailla vapaasti. Seinä oli kuin oodi suomenlampaan villalle, loistava oivalluksena ja toteutuksena.
- Tällä kertaa ehdimme testaamaan myös kuohuviinibaarin. Pisteet sille!


Minulla on huono tapa ostaa yksittäisiä vyyhdillisiä ihanuuksia. Se tarkoittaa, että minulla on kotona lankaa olemassa esim. huiviprojekteja varten, mutta esim. paitahankkeiden kohdalla omasta lankavarastosta ei ole kauheasti apua. Tein siksi etukäteen vähän listaa tulevista suuremmista projekteista ja niihin liittyvistä tarpeista ja päätin edetä hankinnoissani etukäteissuunnitelmien mukaan. Laskeskelin kestäväni myös pari hurahdusta. Vaikka kassiin kertyi niin harkittua kuin hurahdustakin, roti piti yllättävän hyvin. Siitäkö sitten johtuu, että täällä kotosalla mielen päällä kaihertaa muutama asia, joita olisin halunnut kotiuttaa, mutta sinne ne Tampereelle jäivät.

Jäivät kaihertamaan mieltä:
- Kässäkerho PomPomin Donegalit. Joko se ihan tummanharmaa tai vaaleampiharmaa sävy. Vaikka kuinka siinä Liinun kojun edessä mietin, en heti keksinyt, mitä voisin niistä neuloa.
- Snurre oli tuonut Tampereelle uuden merkkinsä, Liloun. Hypistelin etenkin Tweed Fingering Lilou´ta, jossa on samanlaista hauskaa tweed-nypykkää, kuin tuossa PomPomin Donegalissa. Tämäkin jää jatkoharkintaan; onneksi on verkkokauppa.
- Näin Hietalan Jonnalla aivan hillittömän hienon, puisen Succaplokin puikkomitan, jonka päätin ostaa myös itselleni, mutta niin se vain jäi tekemättä. Ja nyt harmittaa.


- Rintalan tilalta olisin halunnut ostaa kaiken kainuunharmaksen, mutta koska sitäkään varten ei ollut mallia mielessä, annoin olla. Ja siellä olisi ollut sitä Vatasen Bää-kirjaakin.
- Olisiko sittenkin pitänyt ostaa ne Frida´s Cornerin kärpässienikorvakorut? Tai Justiinat? Tai Kekkoset? Hurjan paljon läkähdyttävän upeita korvakoruja, onneksi löytyy myös Etsystä.
- Hupsistarallaan Terhin kanssa kohtasimme tosi huonoon saumaan. Ensi kerralla otetaan skumpat tai sufeet tai jotain. Ehkä jo kesällä Jyväskylässä? Nyt on meinaan latu aukaistu.

Sain messuilta juuri sitä, mitä lähdin hakemaan: lankaa. Bonuksena kohtasin upeita ihmisiä, sain nauttia hyvästä messuseurasta, nappasin jokusia ideoita hihaani ja fiilistelin loistavaa tunnelmaa, joka syntyy samat mielenkiinnonkohteet jakavien ihmisten joukossa. Ensi vuonna taas! Alla lankahankintani:

Harkitut:
- Malabrigo Mechitaa Lentävästä Lapasesta jo olemassa olevien lankojen kaveriksi. Mielessä siintää pusero, malli katsottu.
- Titityystä TukuWool Fingeringiä puseroa varten, siihenkin jo malli ja ohje valmiina odottamassa toimeentumista. Lisäksi kaksi vyyhtiä La Bien Aiméeta ihan vaan siksi, kun niitä nyt kerrankin oli käsillä ja saatavissa.
- Jotain vaalenpunaista. Siihen tarpeseen vyyhti Petrichor yarnsia Lanka-ideasta ja toinen Manos del Uruguayta muistaakseni Ekolikasta.

Hurahdukset:
- En kuollaksenikaan muista, mistä C-hallin lankamyyjältä ostin Malabrigon huikaisevan keltaista Riosia, Silmukastako? Kuolasin juuri tätä sävyä jo viime vuoden messuilla ja kun tällä kertaa riistin jopa yhden vyyhdin (vahingossa) sitä jo itselleen ostamassa olleelta naisihmiseltä, tulin siihen tulokseen, että lienee viisainta ostaa oma. Ostin kaksi, niin ei lopu heti kesken. Veikkaanpa neulovani pian siitä piposen.
- Jostain löysin myös Langin Donegalia, jota olen aina silloin tällöin haeskennellut.
- Pirtin Kehräämöllä oli pussitettuna lampaan kiharaista karvaa, ihanan harmaata kikkuraa. Ei haisuakaan, mitä sillä tehdään - möivät ilmeisesti tonttu-ukkojen partakarvoina, mutta semmoinen piti saada. Kaksi ja puoli euroa, kyllä siihen hintaan saa vähän jo hupattaakin.


Nyt sitten neulomaan hulluna. Minulla on yksi keskeneräinen, pian valmis työ ja toinen junassa aloitettu ongelmallisempi tapaus. Siihen mahtuisi kyllä jokunen uusi avaus, eikö vain?

PS. Blogger ei suostunut tekemään linkkejä. Siksi Terhiä, Sannaa ja Soilea ei ole linkitetty blogeihinsa. Pahoittelen.

8 kommenttia:

  1. Messuilla on ihan parasta. Tampere toki voisi olla vähän lähempänä, mutta kyllä se kerta vuoteen menee. Veikkaan, että ostit sen keltaisen Annan ja Eilan kojulta, kun ensin yritit kähveltää samaisen vyyhdin eräältä toiselta rouvalta :D Se Donega-kojun nimi meni minultakin ohi, jäi ne yhdet vyyhdit pikkasen kaihertamaan.. ensi vuonna uudestaan! Nyt säästämään rahaa reissua varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna ja Eila -putiikki hyvinkin mahdollinen! Tähän pitäisi kehitellä jokin tollon systeemi, jotta muistaisi vielä messujenkin jälkeen, missä tuli asioitua. Varsinkin nämä itselle uudet tuttavuudet menevät sekaisin! Tämä päivä on mennyt himmaillessa, näköjään reissaaminen vaatii veronsa. Mutta mitä laittaisi puikoille, kas siinäpä pulma!

      Poista
  2. Ihanan vauhdikas messuraportti! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhdikas reissu ja vauhdikas raportti.:D Joskus voisi olla kiva viivähtää yön yli ja makustella rauhassa tarjontaa. On siinä päiväkävijälle aika tavalla purtavaa..

      Poista
  3. Hih, tuttua tuo yhden ihanan vyyhdin ostaminen ja sitten sen käyttötarkoituksen miettiminen. :D Mulla on myös paha tapa keräillä yksittäisiä ihania vyyhtejä.

    Miten sun ihanalle paidalle kävi? Toivottavasti ei tullut isoa vahinkoa.

    Olisiko se Donegal ollut Silmukasta? Siellä sitä ainakin oli myytävänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari silmukkaa venyi aika reippaasti, mutta sain ne asettumaan mukavasti jälkeenpäin. Ehdin kyllä säikähtää siellä Titityyllä, että nänköhän tässä paita purkautuu päälle. Donegal voisi hyvinkin olla Silmukasta! Ilahduin niin kovasti, kun löysin sitä.

      Poista
  4. Olipa tutun kuuloinen messuraportti. Minäkin mietin samoja Titityyn jonossa, neulepaidan lanka ostoskorissa kiinni venyen. Samoja ihmisiä en tavannut, mutta muita mukavia, ennestään tuntemattomia joiden kanssa vertailtiin lankaostoksia ja juteltiin kässäjuttuja. Mukava tunnelma oli messuilla. Ja muutamia lankoja jäin kaipaamaan minäkin.
    M&

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin kiinni korissa? Kohtalotoveri! Ensi vuonna osataan pitää kori loitolla neuleista, eikö?

      Poista