26.10.2017

Montako pipoa on tarpeeksi?

Kestättekö vielä kolmannen pipon putkeen? Miten on? Jos ette, on syytä vaihtaa kiiruusti kanavaa.


Malli: Brioche Top Knot, suunnittelija Stephen West (Ravelryssä klik). Ohjeessa on kaksi kokoa, tein niistä istuvamman. 
Langat: Hedgehog Fibersin DK sävyssä Salty tales (päällä näkyvä vaaleampi lanka) ja saman firman Sock sävyssä Graphite (tummempi lanka)
Puikkoset ohjeen mukaiset 5,0 mm.


Olen suunnitellut tämän pipomallin neulomista jo kauan, mutta aina on ollut muka jotain muuta kiireellisempää. Surkea tekosyy, sillä tämä on niin sukkela malli, ettei tähän tarvitse paljoa neuleaikaansa kuluttaa. Stephen mainostaa ohjeessaan, että se sopii esim. kaksiväristä patenttineulosta vasta opetteleville hyväksi treenineuleeksi, sillä mitään kovin kummoisia kikkoja pipon kanssa ei tarvita. Ja oikeassa on hän, kyseessä on kerrassaan mainio posotteluneule, jonka kanssa aivot voi jättää hattuhyllylle huilimaan. Sopivaa tavaraa esmes tämmöiselle laiskanpulskealle syyslomalaiselle.


Hatun neulominen aloitetaan normaalisti, kuten pipoissa on tapana, mutta kun tarvittava hatun korkeus on saavutettu, silmukat jaetaan puoliksi ja niistä neulotaan kaksi toisistaan irrallista suikaletta (solmimisnauhaa?), jotka valmiissa päähineessä sidotaan päälelle solmuksi. Pipossa ei siis tarvita päälaen kavennuksia, koska lakiosaa ei ole. Yläkuvassa roikottelen pipoparkaa. Briossikavennukset näkyvät selvästi ja hyvällä tahdolla siitä erottuvat myös "solmimisnauhat", joista pidän kiinni. Alla olevassa kuvassa solmu on solmittu kiinni, eivätkä sieltä hiukset tai päänahka juuri kurkistele. Uskoisin siis pakkasen pysyvän loitolla, mutta se testi on vielä edessä päin.


Jos hiukseni näyttävät kuvissa tavallistakin homssuisemmilta, se johtuu siitä, että ne ovat kokeneet kovia. Olen nimittäin maalannut. Empiiristen tutkimusteni mukaan Tikkurilan Luja istuu aika tiukasti blondatuissa hiuksissa, mikä ei tietenkään ole ihme, sillä ko. maalin ansioiksi lasketaan mm. hyvä hankauksen- ja kosteudensietokyky. Tuoteselosteen mukaan se kestää myös vahvoja kemikaaleja. MOT, ainakaan hiustenpesu, tavalliset hiustenpesu- ja hoitoaineet ja normisuihkutukset eivät saaneet maalia hievahtamaankaan. Onneksi tästäkin pilvestä löytyy hopeareunus: maali on harmaata. Eikä se homesuojakaan varmaan haitaksi ole.

24.10.2017

Junapipo

Jatketaan pipo-teemalla. Minulla on selkeästi pipotuskausi meneillään ja nyt olisi tarjolla paksumpaa talvimallia.


Pyörähdin lasten kanssa viikonloppuna Helsingissä. Ostin Snurresta pari kerää Cardiffin kashmir-ihanuutta ihan vain sen takia, että teki mieli testata mokoma pilvenpörröinen hattaralanka. Korkkasin kerät heti junassa ja Ouluun saapuessa minulla oli päättelyä vaille valmis pipo. Eihän se tietenkään ole malliltaan mitenkään Erityinen, mutta jestas sentään tuota lankaa; se todellakin on erityistä. Luulen, ettei minulla ole koskaan ollut mitään näin pehmoista lanka-asiaa.


Malli: Peruspipo. Aloitus 55 silmukkaa, neuloin pyörönä riittävästi korkeutta ja sitten kaventelin joka toisella kierroksella. Kun pipo oli "valmis", huomasin, että lankaa oli vielä puolisen palleroa jäljellä. Keräsin puikoille pipon aloitusreunasta 52 silmukkaa ja neuloin 2x2 ribbiä niin kauan kuin lankaa riitti. Oikein bueno tuli.
Lanka: Cardiff cashmere, 100% kashmiria. Kaksi palleroista kerää, yhdessä 25 g ja noin 45 metriä. Lankaa jäi yli noin 70-80 senttiä.
Puikkoset olivat 6,0 mm. En tajunnut ostaa Snurresta pyöröjä matkaan ja juuri ennen junan lähtöä hätäpäissä Sokokselta juoksemani koivuiset puikot eivät oikein natsanneet tämän langan kanssa. Tahmeaa oli, mutta valmista tuli.


Pipohan on sikäli ovela, että siinä on korkeutta ja väljyyttä isollekin nutturalle, jos ja kun resorin pitää suorana ja taittamatta (kaksi ylintä kuvaa), mutta siitä saa toisaalta myös trendikkään mummoversion nostamalla resorin käänteeksi (alakuva). Noissa yläkuvissa pipon löysyys on piilotettu takana taitteelle.

Ja ei, en ole edelleenkään aloittanut Stephen Westin mysteeriä. Valmis huivi näyttää kuvissa oikein komealta ja saatan hyvinkin sen joskus neuloa, mutta juuri nyt ei ole se hetki. Hoitelen vielä pipon tai pari ja sitten on kait ryhdistäydyttävä sen Metsä kukkii -kirjoneuleen kanssa, sillä mikäli olen oikein ymmärtänyt, Tampereen messuilla on luvassa Metsä kukkii -kokoontumisajot ja olisihan se mukava pitää pieni varikkopysähdys sillä etapilla.

8.10.2017

Ohra-myssy

Sain jokin aika sitten Atena-kustannukselta neulekirjan, Hilary Grantin Pohjoiset neuleet, arvostelukappaleena ja tuumasin, että jotain pitää kirjasta neuloa, ennen kuin sanon juuta tai jaata. Ettei tule huudeltua puskista, vaan kirjoitettua Asiaa. Tuumasin hetken olevan hyvä ohuehkolle pipolle ja tovin pohdittuani päädyin myssyohjeeseen nimeltä Ohra.


Kirjassa on 27 erilaista ohjetta. On tosi nopeita, kuten minun silmiini omituisen lyhytvartisia kämmekkäitä, ja sitten myös niitä työläämpiä ohjeita, kuten villapaitoja. Kirja on siitä mainio, että voisin kuvitella neulovani siitä jopa useampia malleja, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys näinä yltäkylläisyyden aikoina. Pääasioiden lisäksi huomioni kiinnittyi erityisesti kaula-asioihin ja vanhaan kunnon kauluriin - siis siihen nostalgiseen resorituubiin, jonka etureunassa keikkuu roiskeläppä. Minulla oli sellaisia lapsena ja jostain syystä se näytti silmiini uudelta ja raikkaalta. Harkitsen vakavasi ihan peruskaulurin neulomista takin alla pidettäväksi. Älkääkä nyt kuvitelko, että ohjeet puraisivat vain nostalgian nälkäistä täti-ihmistä, sillä talossa asuva yläasteikäinen Teini (synonyymi sanalle Nirso) piti myös niin kirjasta kuin sen malleista. Pisteet siitä. Voisin myös kuvitella Teinin itsensä neulovan kirjasta jotain, sillä esimerkiksi kirjoneuleiden joukosta löytyy mukavia, vain kahden eri värin projekteja, joihin tarttumista kirjoneulenoviisienkaan ei tarvitsee pelätä.


Neulemallit ovat hyvin skandinaavisia, kuten kirjan nimikin jo vihjaa. Malleissa ei sinänsä ole mitään uutta ja mullistavaa, mutta jotakin vastaansanomattoman viehättävää niissä on. Minimalistista? Kyllä. Minun silmääni kirja edustaa samanlaista estetiikkaa, kuin mitä japanilaisissa neulekirjoissa yleensä on; luonnonkauniita, meikittömiä malleja ja harmonisia sävyjä selkeällä taitolla - sanalla sanoen kirja on kaunis.


Malli: Ohra-myssy kirjasta Pohjoiset neuleet, suunnittelija Hilary Grant (Ravelry klik)
Langat: Keltainen lanka on kesän tuplagradientti neulefestivaaliostos La Fée Fil (Cites d´Or) ja harmaa lanka on puolestaan vironvillaa. Tekoturkistupsu on lapsen Saksan "löytö" viime kesältä. Se löytyi kirjaimellisesti orpona kadulta ja poimimme sen perempaan talteen.
Puikkoset ehkä 3,0 tai 2,75 mm. Puikkomitta ei ole ihan tarkimmasta päästä ja pyöröistä olivat merkinnät kuluneet pois. 

Entäpä testimyssy? Ohje oli selkeä ja malli helppo ja nopea. Tupsun tekoon en jaksanut ruveta, vaan pihistin tekoturkistupsun lapselta. Ei vaitis, lupasin hankkia hänelle uuden tilalle. Ainoa, mikä piposessa kismittää, on oma käden jälkeni. Neuloin jossain välissä aavistuksen verran liian tiukkaa ja löysäsin otetta, minkä takia lyhyellä matkaa on nyt sitten liian löyhää silmukkaa. Edes kostutus ei pelastanut tilannetta, vaan edelleen löysät silmukat paistavat pinnasta tarkasti katsottuna. Mutta se on siis minun eikä Hilaryn vika. Molemmissa käyttämissäni langoissa oli liukua värien suhteen: keltainen vaalenee ylöspäin mentäessa ja harmaa tummenee. Harmi vain, että tummempi harmaa ilmaantuu vasta myssyn päälaella. Tällä yhden pipon neulekokemuksella uskallan suositella kirjaa. Varsinkin, jos simppeli pohjoismainen design on lähellä sydäntäsi.

PS. Mitä tehdä Stephenin mysteerineuleen kaunssa? En ole vielä aloittanut, koska töitä, testineule ja Hilaryn pipo. Ja ennen kaikkea: koska olen stalkannut tietysti kaikki spoilerit. Tähän asti ei ole puraissut ollenkaan. Että aloittaako vaiko eikö aloittaa.. kas siinä pulma. Vaikka tuttuahan tämä on, sillä taidan marmattaa jokaisen mysteerin alussa ja olla sitten valmiin huivin kanssa kuitenkin aivan onnessani.