27.9.2017

Tulossa

Oho. Mistä lähtien syyskuu on ollut näin nopea? Karata nyt loppuunsa miltei huomaamatta. Olen aivan alkutekijöissäni lapasten, pipojen ja sen sellaisten kanssa. Itse asiassa olen ollut niin huono ihminen, että jopa edelleen olemassa ja elossa olevien talvineuleiden etsiminen ja kuntotarkistus on tekemättä. Aijai. Onneksi maailmassa on ystävällisiä sieluja, jotka auttavat hädän hetkellä. Sain arvostelukappaleena kerrassaan mainion neulekirjan, Hilary Grantin "Pohjoiset Neuleet", jossa on useampikin minua poltteleva pikkuneule ohjeineen. Itse asiassa ajattelin aloittaa kirjan pipolla heti, kunhan saan käsissäni olevan testineuleen pois puikoilta. Palaan tarkemmin kirjaan, kunhan pipo on valmis ja minulla on kirjasta jotain muutakin sanottavaa, kuin että sen kuvat ovat todella kauniita.


SukkaFinlandiaan en ole vielä ilmoittautunut (mietintämyssyssä), mutta Stephen Westin syysKALiin hyppään mukaan vaikka Stephenin mysteerit ovatkin olleet välillä minulle turhankin mystisiä. Muistaakseni sekä viime syksyn että kevään mysteerineulonnoissa päätin, että seuraavaan en kiirehdi mukaan, mutta niinpäs vain langat tuli tilattua hyvissä ajoin. Minulla on valmiina huivin kolme pääväriä ja ne ohjeen vaatimat (viisikö?) tehostevärit nappaan jämälankapussistani. Ainakin useampia keltaisia ja pinkkejä löytyy; katsotaan, mihin päädyn. Oikeastaan jo vähän jänskättää. Kuvassa näkyvät lankani on tilattu Lankakauppa Ilosta ja ovat merkiltään Primrose Yarnsia.


Kuka muistaa keskeneräisiä? Köhöm, jostain syystä aloittaminen ja uuden suunnittelu on ollut tänä syksynä enemmän mieleeni, mutta listataanpa silti. Olisihan se hyvä vaikka vähän muistutella, että mitä sitä olikaan jo melkein valmista. Alla näkyvässä kuvassa on mohairpontso, johon sain innoituksen Soilelta. Olen nähnyt Soilen sirkusteltaksi nimeämän Ninilchik Swonchon livenä ja se oli niin mainio, että päätin poltella omat mohairloppuni samanlaiseen. Koska minulla oli mohairia monenpaksuista, päätin jossain vaiheessa neuletta neuloa ohuemmat mohairit kaksinkertaisena. Mohairia siis kului ja kuluu edelleen. Olen poltellut aika hyvin sekä omat jämäni ja itse asiassa jo kohta Soilenkin (kiitos vielä kerran!) Olen ollut lisäksi niin kerettiläinen, että olen vaihtanut ihan pokalla lennosta lankaa toisen väriseksi, jos alkuperäinen laatu ja väri on päässyt loppumaan. Näin vaikka kesken kuvion. Olen tehnyt kuvion kanssa virheitä eikä edes mielenvieressä ole käynyt, että olisin ryhtynyt purkamaan. Kuviotkin ovat siis miten ovat, olen vähän viritellyt niitä. Täällä on siis tulossa varsinainen ylläripylläri Outin omalta askartelupaskartelupajalta.


Kun oikein pinnistelen, muistan hämärästi, että kyllä vain, briossihuivini on edelleen kesken. Siitä on puuttunut varmaankin jo yli vuoden vaatimattomat 20 senttiä. Jestas, että sen kanssa voi olla vaikeaa. Metsä kukkii -KALkin taitaa olla kohta maalissaan ja minulla on kaarroke tekemättä. Missäköhän ne puseron osat ja langat oikein ovat? Mietin vakavissani myös kesällä valmistuneen Knit`n Slide -huivin reunan uudelleen neulomista. Tekee ihan valtavasti mieli ottaa se musta mohair huivin reunasta ja korvata se ihan vaan merinolla. Se pörrö ei vaan minusta toimi. Harmi, jos sen takia jää muuten säpäkkä huivi pitämättä. Sitten on vielä yksi sukka kesken, mutta se on ollut jo kaksi vuotta. Siinä voisi olla minulle ihan tarpeeksi SukkaFinlandiaa, jos tekisin sen parin loppuun.

Mutta hei - eikö niitä ollutkaan tämän enempää? Pitäisköhän tehdä "neulistit" ja neuloa kaikki keskeneräiset pois, kuten Neulisti teki tuossa jokin aika sitten ja aiheutti täällä ihastuksenkaltaista huokailua? Sitten voisi aloittaa ne noin kymmenen uutta, joihin mieli palaa.

2.9.2017

Deschain

Toukokuussa neulasin ihanaisesta pellavasta Deschain -paitulin, joka meni metsään monessakin mielessä. Lanka ei riittänyt hihoihin ja vaikka muokkasin ohjeen leveyttä ja pituutta, fiilis ei ollut valmiin paidan kanssa järin kaksinen. Vaatekappale näytti ylläni todella oudolta. Etupaneelin pitsiosio jäi kuitenkin kummittelemaan mielen päälle sen verran, että päätin yrittää toistamiseen. Vähemmän ihkulla langalla tosin.

Anteeksi, että vääntelen naamaani tuossa alla. Aurinko häikäisi mahetsusti.

 
Malli: Deschain, suunnittelija Leila Raabe (Ravelryssä klik)
Lanka: Schoppel Reggae, 100% merino, menekki noin 7 ja puoli palleroista. Sävyn numero on 9093.
Puikkoset ohjeen mukaan.

Uusintamatsin mahdollisti Lankamaailmasta löytynyt villalanka, Schoppelin Reggae, joka on ihmeellistä tavaraa. Aivan kuin lanka olisi hiukan huopunut; vähän kuin villasta olisi tehty ohuita dreadlockseja eli ns. rastatukkaa. Vaikka lanka teoriassa onkin valovuoden päässä siitä nauhapellavasta, josta ensimmäistä Deschainiani keväällä neuloin, niin ei voi mitään, mieleeni tuli, että tässä saattaisi hyvinkin olla köyhän naisen villainen korvike. Koska lanka oli vielä alessakin, tuumasin, että testi kannattaa. Ja kyllä, Deschainista tuli ihan kelpo härpäke, kun siihen saatiin hihat ja tarpeeksi mittaa täti-ihmisen kupeiden peitoksi.


Tällä kertaa en muokannut silmukkamääriä. Ainoa muutos ohjeeseen oli se, että neuloin paidan pyörönä. Aloitin etukappaleen ohjeen mukaan ylhäältä alas, mutta jo hiha-aukkojen alalaitaan päästyäni laitoin silmukat odottamaan ja aloitin takakappaleen. Päästyäni samoihin mittoihin, yhdistin silmukat ja posottelein tulemaan pyörönä alas. Niin, ja tein minä takakappaleen helmaan lyhennettyjä kierroksia jokusen, jotta saisin etu- ja takakappaleen mittaa yhtään balanssiin. Etupuolella raskas pitsipaneeli venyttää neulosta alas ja se vaatii jo ihan symmetrian takia toimenpiteitä myös takaosassa. Pitsikuvio toistuu edessä kuusi kertaa.


Seuraavaksi pitäisi varmaan miettiä pipoja, lapasia ja sen semmoisia, mutta suurta poltetta siihen suuntaan ei ole vielä ilmennyt. Keskeneräisiä pitäisi saatella loppuun, mutta sekin tuntuu jotenkin kauhean hankalalta jo pelkkänä ajatuksena. Niiden sijaan olen aloitellut Soilen inspiroimana mohairneuletta ja pohtinut ihan tosissani, pitäisikö minunkin osallistua Sukka-Finlandiaan. Putositteko tuoleiltanne? Tiedän, ajatus on aivan päätön, mutta minulla ei ole yhden yhtä villasukkaparia ja niin, talvi on tulossa.