8.7.2017

Lystin pidossa

Jyväskylän neulefestarit on kuin neulojan joulu. Lahjat toki pitää ostaa itse, mutta niin se minun iässäni taitaa muutenkin olla. Ja hyvänen aika, että olikin ostettavaa, ihanuutta ja kaikenlaista silmäkarkkia tarjolla. Ja oppiakin vielä! Aika kului ja lystiä piisasi niin, että en muistanut ottaa kuvia juuri ollenkaan. Pahoittelen leväperäisyyttäni.




Olin paikalla torstai-iltapäivästä perjantai-iltaan. Kurssien osalta kävi tänä vuonna sikäli kehno flaksi, että mieluisimmat sijoittuivat hankaliin, jopa minulle mahdottomiin ajankohtiin tai sitten ne myytiin loppuun jo ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ostin paremman puutteessa - niin luulin - paikan perjantaiaamuun Joji Locatellin Approach to Sweater Design -kurssille, vaikka minulla ei ole haaveita paitasuunnittelijan urasta enkä etukäteen ajateltuna kokenut suuria intohimoja aiheeseen. Tuumasin vain, että itse suunnitteluprosessin tuntemisesta saattaisi olla hyötyä. Ja kuinkas kävikään? Kurssi oli niin mainio, että uskon - jos en nyt ihan suunnittelevani - niin ainakin muokkaavani valmiita paitaohjeita itselleni sopivammaksi tämän jälkeen ihan eri fiksusti. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut oikeastaan ostaa Jojilta jokin toisenkin kurssin, sen verran hyviä vinkkejä ja selväjärkistä oppia oli tarjolla. Fanikuvaa en jäänyt jonottamaan, sillä minulla oli jo kiire tekemään hankintoja.
Olin suunnitellut etukäteen hankkivani yhdet paitalangat sekä sekalaisen joukon huivilankoja. Lisäksi haaveilin trendikkäästi sukka-blankista. Paitalangat jäivät hankkimatta, mutta huivilangoissa kärsin katkeraa runsauden pulaa. Tehdä nyt valintoja, kun voisi ottaa käytännössä miltei kaiken joka kojulta. Loppupeleissä matkaani tarttui jokunen Walk Collectionin vyyhti ja pari lisää Primrose Yarnsilta (lankakauppa Ilon koju). Varsinainen kuumotuksen kohde etukäteen oli Qinq Fibre, josta ostin alla näkyvät ihanuudet. Voi sentään!




Jostain syystä vanha ja pitkään paitsiossa ollut suosikkini, vihreä, nostatti kovasti mielihaluja. Yllä näkyvän Qing Fibren vyyhdin lisäksi toinen Primrose Yarnsin ostoksistani oli vihreäsävyinen (alla jo kerittynä ja työn touhussa). Kaiken huippuna Petrichor Yarnsin osastolta minulle suorastaan karjui mintunvihreä mohairpallero, joka ei jättänyt rauhaan. Pitkällisen taistelun jälkeen minun oli luovutettava ja haettava se mukaani, vaikka sen ostoksen kanssa totisesti puhui enemmän tunne kuin järki. Mutta jestas, että se on ihana! Olen ihan in love.


Sukka-blankin löysin Ilulta. Kuten tiedätte, olen maailman ehkä vastentahtoisin sukanneuloja, joten sitä sukkaparia odotellessa kenekään ei kannata pidättää hengitystään. Uteliaisuuttani sorruin myös yhteen La Fée Filin gradienttipalleroon. Se mahtaa olla mintunvihreän mohairin lisäksi ainoa yllätyshankinta, mutta enköhän minä sillekin käyttöä keksi. Laitan kuvia näistä, kunhan saan ne joskus puikoille.

Lopuksi pitää vielä hehkuttaa Titityyn siililankaseinää. Semmoinen oli ilmestynyt talven aikana lankakaupan takahuoneeseen vastapäätä komeaa Holst Garn -rivistöä. Tuumattiin Soilen kanssa, että huoneeseen tarvittaisiin oikeastaan nojatuoli tai jokin muu istuin. Siinä voisi istahtaa keskellä tilaa kuin taidemuseossa ja arpoa vuoroin Holsteja, vuoroin Hedgehoggeja ja pohtia värivalintoja. Se nimittäin ottaa aikaa.


Loppuaatokset:

- Jos ja kun festivaalit tästä jatkuvat (jatkuvathan?!), niin pitäisiköhän sitä festata meikäläiselläkin enemmän kuin tähän asti. Useampia kursseja?
- Jos ikinä saan enää yhdetkään sukat neulottua, niin ne voisivat tulla juuri tuosta blankista. Kutkuttaa melkoisesti uteliaisuutta tuommoinen kangassuikero.
- Hiukan jäi kaivelemaan se Louhittaren Luolan pörröinen alpakka. Olisiko pitänyt?

Niin ja saako lähettää terveisiä? Terveisiä kaikille juttukumppaneille ja seuranaisille ja hihasta nykässeille. Ja tietysti iso kiitos kaikille heille, jotka festivaaleja ovat ja olivat tekemässä. Kyllä kelpasi.

3.7.2017

Pussihukka ja muita pussukoita


En tiedä, rohkeneeko tätä tunnustaakaan, mutta aion silti sanoa: minulla ei ole koskaan tätä ennen ollut ns. projektipussukkaa. Ei, vaikka olen yrittänyt esittää täällä blogissa vakavasti otettavaa neuleharrastajaa jo vuosikaudet. Mutta älkää huoliko, nyt on puute korjattu. Minulla on niitä neljä. Neljä!


Olen tosiaan ihan juntti näissä neulojien accessories -asioissa. Kiepsautan silmukkamerkit värikkäistä langanpätkistä, projekteja säilön ja kanniskelen vaikka muovipusseissa enkä omista esimerkiksi vaihtopäisiä puikkoja. Olen odottanut tuskanhiki otsalla sitä hetkeä, että joku poloinen erehtyy pyytämään Instassa minua esittelemään käsityöpussukkani sisältöä sievine saksineen, mittanauhoineen ja puikkomittoineen. Älkää pyytäkö, ei minulla ole sellaista. Kaikki tykötarpeeni ovat hujan hajan milloin missäkin eivätkä ne missään nimessä ole "sieviä". Asia on alkanut jossain määrin kiusaamaan minua ja ostin jopa pussillisen somia ja värikkäitä silmukkamerkkejä. Juuri sellaisia, mitä Stephen West säilyttää kengissään, mutta hukkasin silmukkapaketin ennen kuin ehdin ottaa merkit käyttöön. Tietysti. Niin pieni paketti, niin tohelo nainen. Minusta ei taida olla salonkikelpoiseksi.


Palatakseni pussukoihin: lopputuotteeksi asti eteni kaksi pienempää ja kaksi keskisarjan yksilöä. Pienempään mahtuu vaikkapa pipo- tai sukkaprojekti (ai, että tämä jaksaa naurattaa minua - sukkaprojekti, minulla!) ja isompaan huivi. Pussukoiden teko oli uskomattoman helppoa. Olin kuvitellut sen jotenkin paljon vaikeammaksi ja vetoketjun ompelua pidin lähestulkoon mahdottomana tehtävänä, mutta totesin aika pian olleeni vähintäänkin naurettava aatoksineni. Ei kuulkaa, Hipun ohjeella pussukoita syntyy kuin liukuhihnalta. Jos on jossakin olemassa vielä joku toinen onneton projetipussukaton neuloja, niin älä enää emmi, nyt pussukka-asiat kuntoon.


Käytin kankaina omia varastoja. Yllä oleva froteekangas oli joskus Vero Modan hame, ruskeasävyisen saksin jostakin retroverhosta ja valkoinen kangas on napakkaa, vanhaa, laadukasta pellavaa (mikä lie laudevaate). Koska olen hieman kuumissani parin viikon päästä käynnistyvästä Game of Thronesin seiskakaudesta, piti mustasta sametista askarrella oikea hurjasusi ja Suomen säihin aina sopiva teksti. Kukikkaaseen pussiin lisäsin mittanauhaa tuumissa ja vetoketjun vetimeen Succaplockin puikkomitan koolle 3 ja 3,5 mm. Ruskealla ristillä koristeltu pellavapussi ommeltiin First Aid -teemalla; siitä voisi vaikkapa tulla joskus pussukka sieville saksille ja muulle tarpeelliselle tilpehöörille. Sillä tokihan olisi helpompaa, jos kaikki tykötarpeet olisivat käsillä erityisessä hätäapupussukassa.


Joku uusista pussukoistani pääsee jo tällä viikolla lauteille ja retkiseuraksi Jyväskylään, on meinaan neulefestaria ja bussineulontaa luvassa. Reissuneule on vielä tosin päättämättä. Festarisuunnitelmissa on yksi Joji Locatellin kurssi, yleistä pyörimistä tapahtumapaikalla sekä todennäköinen konkurssi markkina-alueella. Muutoin neuleteemaiset uutiset tästä osoitteesta ovat äkkiä kerrotut: löysin kesken olevan briossihuivini (jippii!) ja pääsin lentokoneeseen ja vielä takaisinkin pyöröpuikkoineni. Lisäksi olen harjoittanut testineulontaa, minkä vuoksi sekä IG että blogi ovat tarjoilleet koko kesän radiohiljaisuutta neulepostausten osalta. Mutta niin - minä ja projektipussukka ollaan perjantaina festareilla, nähdäänkö siellä?