14.6.2017

Westiä vekaralle

Kas, kun en oikein osannut päättää, mille alkaisin, niin neuloin sitten toisen Penguonon. Tällä kertaa juniorikoossa.


Malli: Penguono, suunnittelija Stephen West (klik)
Langat: Todellakin mitä sattuu: paljettia, tekokuitua, mohairia, Hedgehog-jämiä, seiskaveikkaa. Just name it.
Puikot: 5,5 mm.


Olen viime aikoina keskittynyt projekteihin, joihin voin käyttää langan jämiä, outolankoja ja muita kummajaisia, joten sikäli ajatus toisesta Penguonosta syntyi helposti. Täällä pyörii jaloissa pussukoita, joihin on jo valmiiksi katsottu tietyn vahvuuden tai värisävyn lankoja ihan vain sen takia, että saisin kuluteltua pois sellaisiakin hankintoja, jotka eivät tälla hetkellä muutoin puhuttele. Ei muuta kuin projekti alulle ja yllätyspussukka viereen ja sieltä sitten nostelemaan randomisti lankoja puikoille ja sekoittelemaan niitä ns. asiallisempien kanssa. Samalla toivotaan hartaasti, että combo toimii. Tämä Penguono kakkonen on napakymppi sikäli, että en neulonut sitä itselleni, vaan alakouluikäiselle tyttärelleni. Hänen värimakunsa on galaksin toiselta puolen, kun verrataan sitä omaani. Sain siis poltella yllinkyllin efektiä ja pinkkiä ja herraties mitä jännää. Reippaan alun jälkeen jouduin tosin vesittämään alkuperäistä ideaa valkoisella, sillä lapsi pyysi painamaan jarrua. Väriä kun rupesi olemaan jopa pikkuneidille liikaa.


Penguonon muokkaaminen eri kokoon käy helposti. Malli on Stephen Westille tyypillistä palastelua eli vaate neulotaan palasista siten, että jo neulotusta kappaleesta kerätään silmukoita joltain kulmalta ja jatketaan siitä eteenpäin eri vär(e)illä tai tekniikoilla. Penguono alkaa selkäkappaleesta, joka sitten levenee osissa etukappaleisiin, olkapäihin ja hihoihin. Lopullisen ilmeensä takki saa erilaisista reunuksista. Otin lapselta mitat ainoastaan selkäkappaleeseen, minkä jälkeen vähentelin Stephenin antamia silmukkamääriä sormituntumalta. Olen käynyt vuosi sitten suunnittelijan vetämän Baby Penguono -kurssin, mutta siitä ei tässä ollut apua, koska minun beibini ei ole enää varsinaisesti baby-kokoa. Juniorin takki on siis muokattu aikuisen ohjeesta.


Suuri kiitos kaikille viime postauksessa kommentoineille! Lentopuikkoasia on nyt kunnossa, enää pitäisi keksiä jokin kompakti lentoneule. Täällä on kesken vain isokokoisia projekteja, joilla ei viitsi kallisarvoista käsimatkatavaratilaa täyttää, siksi täytyy varmaan keksiä jokin aivan uusi aloitus. Aijai, miten vastenmielinen ja hankala ajatus. Sic!

20 kommenttia:

  1. Torella katu-uskottavaa :D Tyyli siis kohdillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vain, että villarotsista ei taida olla kesäkuumille kaduille.:)

      Poista
  2. Siis tämä on täyttä rakkautta, kumpa omasta jämälaatikostakin löytyisi näin hullun hauskoja värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltaisia, vaaleanpunaisia, pinkkejä ja ja yksi koralli. Erilaisia valkoisia ja hippunen harmaata. Siinä se väritys taitaa olla. Noita punasävyjä kertyi lasten ollessa pieniä, kun kuvittelin neuloskelevani heille enemmänkin. Mutta aika huonosti ovat mun neulomukset kelvanneet ja pinkkiä on lankakaapissa siksi vielä tämänkin jälkeen. Onneksi tyttö nyt kuitenkin tuntui tästä takista tykkäävän, oli ilmeiseti tarpeeksi kaheli vaate.;)

      Poista
  3. Siis niin makean tyrmäävä kuin vain voi olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuli kyllä niin tyttären näköinen rotsi ja melkein vahingossa. Projekti lähti liikkeelle miltei itsekseen.

      Poista
  4. No nyt on poset! Ja neulekin on mainio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mennyt talven tanssikurssi hukkaan lapsella.;)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos! Lapsi taisi innostua touhusta. Oli kerrankin runsauden pulaa kuvien kanssa.:)

      Poista
  6. En kestä, miten huikeat kuvat! Sulla on siellä semmoinen poseeraajakeiju, että voit saman tien palkata kokopäivähommiin. <3 Ihanaa, miten toisinaan lapset ei torju neulelahjoja vaan lähtee täysillä mukaan. Huisin hieno takki. Mäkin olen hissukseen alkanut lämmetä ajatukselle penguonosta. Jaiks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan: "toisinaan".:) Ei mitään valtaisia menestyksiä ole mun neulomukset olleet, toisaalta olen aika vähän viime vuosina näille mun mukuloille mitään tehnytkään. Taisin lannistua jossain vaiheessa. Ehkäpä aika on tehnyt tehtävänsä. Tai sitten mulla ei ole aiemmin ollut tarpeeksi kahjoa mallia. Penguono on tosi hauska neulottava; kannattaa toimeentua jo pelkän prosessin takia.

      Poista
  7. Äh kommenttini taisi taas kadota: Upeat poseeraukset, West on saanut kilpailijan.
    Ja kiva takki.

    OP

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos, Niina! Muuttuivat vielä kelitkin; takille on käyttöä.

      Poista
  9. Mielettömän hauskat kuvat ja ihana takki :)

    VastaaPoista
  10. No nyt on katu-uskottava vaatetus ipanalla kunnossa, rispektit! Saisinkohan oman tokaluokkalaisen pitämään vastaavaa? Voi kyllä olla, että täällä maalaisympäristössä ei vielä olla valmiita Penguonolle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teet hillitymmissä väreissä ja jätät efektit vähemmälle, jos epäilyttää vastaanotto. Tähän meidän neitiin uppoaa nimenomaan se efekti, joten siinä mielessä malli sopi lapselle kuin nenä naamaan. Kavensin takkia; tämä ei ole sellainen valtaisa laatikko kuin originaali. Ihan vaan käytettävyyden takia.

      Poista