14.6.2017

Westiä vekaralle

Kas, kun en oikein osannut päättää, mille alkaisin, niin neuloin sitten toisen Penguonon. Tällä kertaa juniorikoossa.


Malli: Penguono, suunnittelija Stephen West (klik)
Langat: Todellakin mitä sattuu: paljettia, tekokuitua, mohairia, Hedgehog-jämiä, seiskaveikkaa. Just name it.
Puikot: 5,5 mm.


Olen viime aikoina keskittynyt projekteihin, joihin voin käyttää langan jämiä, outolankoja ja muita kummajaisia, joten sikäli ajatus toisesta Penguonosta syntyi helposti. Täällä pyörii jaloissa pussukoita, joihin on jo valmiiksi katsottu tietyn vahvuuden tai värisävyn lankoja ihan vain sen takia, että saisin kuluteltua pois sellaisiakin hankintoja, jotka eivät tälla hetkellä muutoin puhuttele. Ei muuta kuin projekti alulle ja yllätyspussukka viereen ja sieltä sitten nostelemaan randomisti lankoja puikoille ja sekoittelemaan niitä ns. asiallisempien kanssa. Samalla toivotaan hartaasti, että combo toimii. Tämä Penguono kakkonen on napakymppi sikäli, että en neulonut sitä itselleni, vaan alakouluikäiselle tyttärelleni. Hänen värimakunsa on galaksin toiselta puolen, kun verrataan sitä omaani. Sain siis poltella yllinkyllin efektiä ja pinkkiä ja herraties mitä jännää. Reippaan alun jälkeen jouduin tosin vesittämään alkuperäistä ideaa valkoisella, sillä lapsi pyysi painamaan jarrua. Väriä kun rupesi olemaan jopa pikkuneidille liikaa.


Penguonon muokkaaminen eri kokoon käy helposti. Malli on Stephen Westille tyypillistä palastelua eli vaate neulotaan palasista siten, että jo neulotusta kappaleesta kerätään silmukoita joltain kulmalta ja jatketaan siitä eteenpäin eri vär(e)illä tai tekniikoilla. Penguono alkaa selkäkappaleesta, joka sitten levenee osissa etukappaleisiin, olkapäihin ja hihoihin. Lopullisen ilmeensä takki saa erilaisista reunuksista. Otin lapselta mitat ainoastaan selkäkappaleeseen, minkä jälkeen vähentelin Stephenin antamia silmukkamääriä sormituntumalta. Olen käynyt vuosi sitten suunnittelijan vetämän Baby Penguono -kurssin, mutta siitä ei tässä ollut apua, koska minun beibini ei ole enää varsinaisesti baby-kokoa. Juniorin takki on siis muokattu aikuisen ohjeesta.


Suuri kiitos kaikille viime postauksessa kommentoineille! Lentopuikkoasia on nyt kunnossa, enää pitäisi keksiä jokin kompakti lentoneule. Täällä on kesken vain isokokoisia projekteja, joilla ei viitsi kallisarvoista käsimatkatavaratilaa täyttää, siksi täytyy varmaan keksiä jokin aivan uusi aloitus. Aijai, miten vastenmielinen ja hankala ajatus. Sic!