13.5.2017

Huti

Aina ei voi voittaa. Otetaanpa tällä kertaa perin surullinen esimerkki huti -osastolta.


Tuijoteltuani aikani Leila Raaben suunnittelemaa Deschain -paitulia Ravelryssä, päätin tilata langat. Siis oikein tilata, enkä vain kaivella kaappejani. Vieläpä ohjeen langat; quince&co:n kestreliä. Näin siitä huolimatta, että tajusin mallin olevan makuuni paitsi liian lyhyt myös liian leveä. Mutta kun se oli niin sievä! Valitsin S-koon ja koska siihenkin kokoon oli laskettu ylimääräistä väljyyttä peräti kymmeniä senttejä, uskaltauduin silmukoita luodessani vähentämään niitä jonkun verran. Olisi pitänyt uskaltaa enemmän, sillä valmis toppi on sellainen teltta, ettei paremmasta väliä. En viitsi tässä toistaa, mitä armas aviomieheni tekeleestä totesi, mutta myönnettäköön, että oikeassa hän oli.


Kuvittelin, että jos otan ohjeesta hiukan leveyttä ja hihat pois ja lisään vastaavasti mittaa, saan mukavan väljän ja vilpoisan boxy-tyyppisen pellavapaitulin kesäksi. Neuloin etu- ja takakappaleet kainaloihin asti ja yhdistin ne sitten pyöröksi. Ajattelin neuloa niin pitkälti, kuin hankkimani lanka riittäisi (7vyyhtiä). Kavensin molemmista sivuista pitkin matkaa silmukoita pois, mutten mitenkään paljoa, koska tavoittelin laatikkomuotoa. Helman suhteen olin epävarma. Neulos pyrki rullautumaan voimakkaasti ja päätin siksi luottaa suunnittelijan ratkaisuun, vaikkei se makuuni kovin ollutkaan.

Lopputulos? Deschain on edestä oikein nätti ja pitsineulos valuu kivasti alaspäin luoden lisää pituutta, mutta takapuolella paita jää selvästi lyhyemmäksi ja helma heilahtelee siellä leveänä kuin täyskellotettu hame. Helman pitsiratkaisu vaikuttaa leventävän helmaa entisestään. Kaikista oudointa on se, että ainakin näin kostuttamatta ja pingottamatta neule vaikuttaa päällä vahvasti A-linjaiselta, vaikka sivuissa on tehty kavennuksia alaspäin tultaessa. Sain siis aikaiseksi melkoisen rötväkkeen, jolle on hyvin vaikea ellei peräti mahdotonta luvata minkäänlaista tulevaisuutta. Ärsyttää, että annoin hetken ihastuksen viedä enkä miettinyt mallin järkevyyttä ja pulmakohtia sen tarkemmin.


Nyt täällä istutaan tuumaushattu päässä ja arvuutellaan, josko vielä kostuttaisi ja asettelisi neuleen muotoonsa - tulisiko siitä yhtään kivempi? En ole pellavaa juuri neulonut, enkä tiedä yhtään, miten se käyttäytyy kostutettuna. IG:ssa uhosin jo purkavani ja se onkin todennäköisin vaihtoehto, sillä lanka on ihanaa ja olisi mukava saada siitä joku käyttövaate. Että jos purkaisi, etsisi jonkun ihan toisen mallin ja aloittaisi illan euroviisustudiossa ns. puhtaalta pöydältä. Ja tunnustaisi, etteivät kesäneuleet ole minun juttuni. Aina niissä menee jokin pieleen.

PS. Kaikki tämän postauksen kuvat on jo kertaalleen näytetty IG:n puolella, anteeksi siitä. Jos saan rakennettua langasta uuden ja paremman paidan, niin katsellaan ja kuvataan sitten sitä hartaammin kuin tätä raukkaa.

5.5.2017

Hiton fude

Olen niin lopen kyllästynyt juuri valmistuneeseen neuleeseeni, ettei mitään rajaa. Piti oikein tarkistaa muistiinpanoista, että montako vuosikymmentä tätä poloista takkia tulikaan neulottua ja ihan hämmästyin: eihän se kestänyt kuin yhden vuoden ja viisi kuukautta! Voisin vannoa, että kauemmin se otti. Ja nyt kun se on valmis, olen tietysti äärettömän tyytyväinen sinnikkyyteeni, mutta toisaalta en oikeastaan jaksaisi sanoa neuleesta enään yhtään mitään. Mutta yritän tietysti.


Malli: Hitofude Cardigan, suunnittelija Hiroko Fukatsu (klik).
Lanka: (Vi)laines Ecologistes fing (100% organic merino), pikkasen vaille 3 vyyhtiä (metreissä menekki noin 1200)
Puikkoset: 4,0 mm


Ravelrystä löytyy reilusti yli 6000 aloitettua projektia tälle mallille. Monet ovat neuloneet näitä useampia; esimerkiksi eräs keskeneräistä Hitofudeani IG:ssa kommentoinut naisihminen mainitsi tehneensä peräti kahdaksan takkia eikä hän puhunut mitään lopettamisesta. Ymmärrän toki mallin suosion - kaunishan se on, mutta auta armias, että se on tylsä. Minulta loppui usko, toivo ja rakkaus takin kanssa moneen kertaan. Oma takkini onkin neulottu kutakuinkin kahdessa erässä; ensin yläosa hihoineen ja sitten vuoden paussin jälkeen helmaosa. Piti kerätä voimia ja motia välissä.


Hitofude on maksullinen ohje, mutta takin pitsikuvio löytyy suunnittelijan japaninkielisestä blogista Please Don`t Eat the Daisies. Minun takkini levennykset ja pidennykset helmaosassa on tehty blogin kaavion mukaisesti. Viimeisessä mallikerrassa taisi olla 22 silmukkaa.

Nyt kun pääsin tästä piinasta, voisin vaikka aloittaa jotain uutta. Ajankohtaista olisi käynnistää esimerkiksi jokakeväinen aprikointi siitä, tajuanko ollenkaan ns. kesäneuleita ja jos tajuan, niin kannattaisiko semmoinen peräti neuloa. Säätila tosin puhuu sen puolesta, että kannattaisi vetää Könösen Metsä kukkii -villapaita valmiiksi. Sillä saattaisi jopa tareta.


Niin ja kissa on tietysti meidän Lysti, joka saapui pahaa aavistamattomana keskelle kuvauksia. Raukka pieni. Luuli, että on jotain jännää tekeillä.