15.4.2017

Lopussa kiitos ja niin päin pois

Otetaan ensin ne nillitysasiat. En edelleenkään tykkää huivin keskikohdan mesh-verkosta. Ja ne letitystä varten roikkumaan jätetyt langan pätkät... ei, kuulkaa. Jätin langanpätkät ja letitinkin, mutta joskus on vaan tunnustettava, että jokin ei varsinaisesti ole se "mun juttu" ja silloin pitää olla aikuisella ihmisellä pokkaa astella semmoisen ohi. Lopputuotteessa ei ole siis lettiä, ei tasseleita, eikä mitään muutakaan sellaista, mistä jäyhän pohjalaisen elämä saattaisi mennä sekaisin. Projekti oli jämälankaprojekti, mutta koska jo vaihe 1 (se juuttaan mesh-verkko) aiheutti liikaa kukertavan kirjavia tuntemuksia, kiitin luojaani siitä, ettei ihan pikkunöttösillä tarvinnut mennä. Olen siis raidoittanut tai "marmoroinut" vähemmän, kuin mitä ohje suosiollisesti neuvoi tekemään.


Mutta ne hyvät! Tai no, ei niitä ole kuin yksi hyvä, mutta se riittää. Hyvää on tietysti se, että huivista tuli kerrassaan mainio! Värit ovat makuuni jetsulleen, koska tajusin ruveta jo kolmosvaiheessa painamaan jarrua ja tein lopuista palasista "yksivärisiä". Selatessani Ravelryn puolella neulojakollegoiden värikylläisiä töitä, ehdin vakuuttua moneen kertaan, että olen mukana ihan väärässä kalissa ja että nyt tulee Stephen Westin ajatushautomosta sellaista ilotulitusta, että ankarimmallakin Steppe-fanilla on nieleskelemistä. Mutta älähän sano, täti-ihmisen salaiset aseet, harmaa ja vanha kunnon beige, pelastivat tämänkin kriisin eskaloitumiselta. Harmittaa vain, etten saanut värejä kuviin ihan jetsulleen. Parhaiten sävyt toistuvat yllä olevassa kuvassa.


 Malli: Stephen Westin tämän kevättalven mysteerihuivi Marled Magic Mystery Shawl KAL (klik)
Puikot ohjeen mukaan ja langat enimmäkseen mitä sattuu jämiä. Lankojen joukossa oli kuitenkin kaksi päätähteä: Hedgehog Fibers Skinny Singles väreissä Construct ja Salty tales. 
Ihmettelen kauhiast: Sitä aina kuvaajalta kysyy, että onko kaikki hyvin, että sano, jos pitää oikaista neuletta jostain tms. mutta niin vaan on joka kerta joku ryppy tai ruttunen jossain kuvassa. Yleensä juuri siinä, jota tekisi mieli käyttää. En sitten tajunnut kättä laittaa paremmin kuvassa, jossa koko huivi olisi näkynyt muuten mainiosti.


Laskin sittenkin väärin: on toinenkin hyvä asia - koko. Pari edellistä itselleni neulomaa huivia ovat olleet ns. shlanket-kokoa, joten nyt oli aika saada jotain vähän enemmän käytettävää. Tein ohjeen Medium-koon, vaikka kyllä tästäkin melkoinen Large tuli. Olen niin tyytyväinen, että jätin kaksi viimeistä osaa neulomatta; huivin ei tarvitse olla yhtään isompi. Ja hei, nyt kun oikein tiristän, niin kolmaskin plussa löytyy: se mesh-verkkohan jää itseltä piiloon, jos taittelee huivin päälleen silleen ovelasti, että verkko on takana.


Jos jotain jäi kaivelemaan, niin ehkä olisin sittenkin voinut tehdä reunan i-cordin ilman mohairia. Näyttää kuvissa hivenen liian paksulta tuo reunaa kiertävä kehys, mutta hei, tällä mennään. Tämä projekti on nyt silitelty, otetaan seuraava tulille.

22 kommenttia:

  1. Tykkään kyllä sun versiosta. Malli näyttää erilaiselle yksiväristen osioiden ansiosta. Mä tykkäsin tästä sen verran, että aion neuloa vielä toisen pitsivahvuisesta langasta, neuloen useammalla säikeellä yhtäaikaa. Taidan ottaa sinusta mallia ja neuloa yksivärisinä eri osiot.

    VastaaPoista
  2. Onhan tämä tylsempi, totta kait, mutta minkä sitä itselleen voi. Yksiväriset pinnat rauhoittavat kokonaisuutta kovasti, siinä originaalissa on mulle hiukan liikaa kaikkea. Moittivat sitä syksyn KALia tylsäksi, niin nyt oli sitten jotain ihan muuta.:) Tätä mallia on kyllä kiva neuloa; siinä mielessä voisi itsekin joskus tikutella vaikka toisen.

    VastaaPoista
  3. Huivi on tosi hieno ja minusta värit ovat just eikä melkein perfetto! Mutta mikä ihana neule(?)takki sinulla on päällä?
    -Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni! Takki on vuoden vanha ostos Zarasta, pinta näyttää kovin villaiselta, mutta ei taida valitettavasti olla sitä.;)

      Poista
  4. Wau! Ai että minä ihailen teitä rohkeita neulojia, jotka uskallatte tarttua noin persoonallisiin malleihin. Taitas jäädä minulta tekemättä, jämälangoista ei olis puutetta mutta rohkeudesta on. Rouhea huivi ja hienot kuvat ja mohairreuna on just hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkea neuloja? (naurattaa tämä) Kyllä minä olen aivan Arkalasta, kun en pysty päästelemään väreillä loppuun asti. Tämä mun homma on tämmöistä tuhkan (harmaan) heittelyä. Jos näkisin neuloa mustaa, neuloisin varmaan sitä.:D

      Poista
    2. Minulla tyssäis homma heti alkuunsa kun en kuitenkaan osais päättää värejä. Sinä kuiten teit sen ja hyvä huivi tuli, se on rohkeutta se :)

      Poista
    3. Ehkäpä tässä asiassa olen mennyt eteenpäin.;) Kiitos sinulle!

      Poista
  5. No on kyllä rauhallinen Steppe-huiviksi mutta ehkäpä just siksi niin mainio. Ja niiiin sinun värisesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole jänniä nämä väriasiat? Kyllä minäkin sun lempiväriskaalan tunnistan; väreistä ja väriyhdistelmistä tulee ilmeisesti jotenkin tunnistettavia.. Pitäisi vissiin repäistä jollain neonsinisellä, argh.:)

      Poista
  6. Muistan, että kehuin noita raitoja hienon räsymattomaisiksi, sävyt olivat minusta just eikä melkeen hyvät. Mutta nyt kun sitten katson valmista huivia, niin kyllä ne yksiväriset osuudet tekevät taikansa ja grellow toimii aina vaan! Pikkasen jos olisi vielä säpäkkää vihreää niin huivisi olisi pari tuon graffitin kanssa :)
    Mun kuvaajalle voisi kanssa hieman takoa kuvausoppia päähän. Tai voisi edes laittaa silmälasit päähän, jossa näkisi mitä ruudulla tapahtuu...tai sitten voisi itse odottaa, että telkkarin jäkismatsi olisi loppunut tai edes väliajalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuo: ei itse malta odottaa, että olisi kuvaajalle ns. hyvä hetki - tunnistan ihan saman piirteen itsessäni.:)

      Poista
  7. Hyvät värit! Siitä tuli ainakin mun silmään älyttömän nätti. Kyllä mäkin silti väitän, että rohkeaa on lähteä Westin mysteerineulontaan ... mutta nää on henkilökohtaisia asioita, osa pelkää hämähäkkejä ja osa Westin mysteerejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikein tule juttuun niiden hämähäkkien kanssa, että sikäli vertauksesi on vallan osuva.:D

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos, Niina! Teini pakotettiin taas kuvan ottoon ja vitsit, kun saisi sen silmien pyörittelyn videoitua.. Ei ole kuvaaja useinkaan järin innostunut kuvaustöistä.:)

      Poista
  9. Että jämälangoista! Just! Miten sitä ihminen osaakin JÄMISTÄ saada tuollaista aikaan?! En osaa sanoin ylistää tätä sinun luomustasi, NIIIIN upea se on! Etkä todellakaan ole kotoisin Arkalasta! Rohkelikko olet, kun "uskallat" muuttaa mallia vähän sieltä ja vähän täältä, ja ehkä tuoltakin... :) Käytätkö eri vahvuisia "jämiä", vai keräätkö yhteen suunnilleen saman paksuisia lankoja, joilla sitten pistelet menemään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä huivissa langat ovat aika lailla samaa vahvuutta, poikkeuksena jokunen lace-vahvuus. Jämillä mentiin kaikki muut paitsi vaaleansiniharmaa Siililangan construct ja sinertävä Salty tales. Oli pakko ottaa isompia ja rauhallisempia kaistaleita mukaan, jotta kokonaisuus pysyisi iisinä. Olen neulonut viime aikoina paljon huiveja ja niistä on jäänyt hyvin jämänöttösiä. Eivät loppuneet kaikki vieläkään;)

      Poista
  10. Tää on kovin hieno, vaikka mäkään en lämmennyt sille meshille yhtään. Sun värivalinnat teki tästä paljon esikuvaansa kivemman. Mä jätin tällä kertaa kalistelun välistä, kun aavistelin jo teaserkuvien pohjalta, ettei ole minun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalistelut ovat aika ongelmallisia.. Niihin on kiva lähteä, mutta sitten jos malli onkin joku aivan outo ja mystinen tai tylsä, niin hiukan keljuttaa käyttää vähää neuleaikaansa touhuun. Nämä kaksi Westknitsin viimeisintä ovat olleet todella epäilyttäviä, mutta olen tyytyväinen, että jaksoin ne loppuun, sillä ihan lempihuiveja näistä on tullut. Mutta sen verran kalisteluinto alkaa hiipua, etten taida esim. Sosun uusimpaan hyökätä mukaan ainakaan kovin tuoreeltaan.

      Poista