15.4.2017

Lopussa kiitos ja niin päin pois

Otetaan ensin ne nillitysasiat. En edelleenkään tykkää huivin keskikohdan mesh-verkosta. Ja ne letitystä varten roikkumaan jätetyt langan pätkät... ei, kuulkaa. Jätin langanpätkät ja letitinkin, mutta joskus on vaan tunnustettava, että jokin ei varsinaisesti ole se "mun juttu" ja silloin pitää olla aikuisella ihmisellä pokkaa astella semmoisen ohi. Lopputuotteessa ei ole siis lettiä, ei tasseleita, eikä mitään muutakaan sellaista, mistä jäyhän pohjalaisen elämä saattaisi mennä sekaisin. Projekti oli jämälankaprojekti, mutta koska jo vaihe 1 (se juuttaan mesh-verkko) aiheutti liikaa kukertavan kirjavia tuntemuksia, kiitin luojaani siitä, ettei ihan pikkunöttösillä tarvinnut mennä. Olen siis raidoittanut tai "marmoroinut" vähemmän, kuin mitä ohje suosiollisesti neuvoi tekemään.


Mutta ne hyvät! Tai no, ei niitä ole kuin yksi hyvä, mutta se riittää. Hyvää on tietysti se, että huivista tuli kerrassaan mainio! Värit ovat makuuni jetsulleen, koska tajusin ruveta jo kolmosvaiheessa painamaan jarrua ja tein lopuista palasista "yksivärisiä". Selatessani Ravelryn puolella neulojakollegoiden värikylläisiä töitä, ehdin vakuuttua moneen kertaan, että olen mukana ihan väärässä kalissa ja että nyt tulee Stephen Westin ajatushautomosta sellaista ilotulitusta, että ankarimmallakin Steppe-fanilla on nieleskelemistä. Mutta älähän sano, täti-ihmisen salaiset aseet, harmaa ja vanha kunnon beige, pelastivat tämänkin kriisin eskaloitumiselta. Harmittaa vain, etten saanut värejä kuviin ihan jetsulleen. Parhaiten sävyt toistuvat yllä olevassa kuvassa.


 Malli: Stephen Westin tämän kevättalven mysteerihuivi Marled Magic Mystery Shawl KAL (klik)
Puikot ohjeen mukaan ja langat enimmäkseen mitä sattuu jämiä. Lankojen joukossa oli kuitenkin kaksi päätähteä: Hedgehog Fibers Skinny Singles väreissä Construct ja Salty tales. 
Ihmettelen kauhiast: Sitä aina kuvaajalta kysyy, että onko kaikki hyvin, että sano, jos pitää oikaista neuletta jostain tms. mutta niin vaan on joka kerta joku ryppy tai ruttunen jossain kuvassa. Yleensä juuri siinä, jota tekisi mieli käyttää. En sitten tajunnut kättä laittaa paremmin kuvassa, jossa koko huivi olisi näkynyt muuten mainiosti.


Laskin sittenkin väärin: on toinenkin hyvä asia - koko. Pari edellistä itselleni neulomaa huivia ovat olleet ns. shlanket-kokoa, joten nyt oli aika saada jotain vähän enemmän käytettävää. Tein ohjeen Medium-koon, vaikka kyllä tästäkin melkoinen Large tuli. Olen niin tyytyväinen, että jätin kaksi viimeistä osaa neulomatta; huivin ei tarvitse olla yhtään isompi. Ja hei, nyt kun oikein tiristän, niin kolmaskin plussa löytyy: se mesh-verkkohan jää itseltä piiloon, jos taittelee huivin päälleen silleen ovelasti, että verkko on takana.


Jos jotain jäi kaivelemaan, niin ehkä olisin sittenkin voinut tehdä reunan i-cordin ilman mohairia. Näyttää kuvissa hivenen liian paksulta tuo reunaa kiertävä kehys, mutta hei, tällä mennään. Tämä projekti on nyt silitelty, otetaan seuraava tulille.