10.3.2017

Krysanteemipipo

Onni tässä, moi. Ollaan emännän kanssa kuvissa. Oikein yhdessä, vaikka kaikkihan me tiedetään, että kuvissa on yksi emäntä liikaa. Ja tarkentaa nyt kuva pipoon, kun kissakin olisi tarjolla. Järjetöntä touhua, mutta tälle naiselle niin tyypillistä.


Emäntä ei ymmärrä mitään lankojen oikean käsittelyn päälle. Se väittää ajoittain, että sillä on langat solmussa, muttei se ole kunnon solmuja nähnytkään. Kun ei anna meikäpojan näyttää! Voisin ihan hyvin pitää pienet kurssit siitä, miten lankojen kanssa oikeasti ollaan. Kerran yritin, mutta emäntä ei osannut olla lainkaan kiitollinen avusta. Piilottelee pusseihinsa hyvät langat. Ja mitä se niistä tekee! Kissalle villapaitoja! Kissalle! Meillä on jo kolme, herttinen sentään. Niin ja sitten se tekee vaikka tuommoisen pipon. Tuosta se oli ihan onnessaan, kehui mukavaksi neulottavaksi samalla kun oikoi ja suoristeli (lue: väärinkäytti) lankojaan.


Sitten on kuvaushommat. Hohhoijaa. Katsokaa nyt näitäkin kuvia: kohdistus ihan väärässä paikassa. Sen verran emännällä on kyllä järkeä, että se ymmärtää ottaa kuviinsa mukaan kissan. Siinäpä muuten ilmainen vinkki kaikille, jotka haluavat nostaa kuviensa tasoa! Mutta jättää nyt katti ihan statistiksi, niin se on jo paksua. Ilmankos pyrin noissa kuvissa niin ponnekkaasti pois sylistä.. Eikä taida muutenkaan nuo ns. neulekuvaukset olla kuuminta hottia raavaiden urosten keskuudessa, vai mitenkä? Edes niiden, jotka on kastroitu?


Karkasin kokonaan, kun tajusin, mikä se tämä pipojuttu oikein oli. Testineulontaa, kuulemma. Emäntä oli ihan täpinöissään, kun se ei semmoista ollut ennen tehnyt. Ja kun kaikki sujui vielä hyvin. Langat löytyivät näppärästi eikä luettu ohjetta väärin kuin kerran. Mutta arvatkaapa, kenelle se emäntä testiään neuloi? No sille Soilelle, jolla on se Bertta -kissa! Peijooni sentään! Se Bertta on käynyt meillä kylässä ja minä ihan häkellyin, kun se on.. tuota niin... noh, tyttö ja vieläpä aika reippaansorttinen. Suunnisti suoraan mun ruokakupille. Sitä on aika harva uskaltanut tehdä - varsinkaan silloin, kun minä olen kotona. Vieläkin värisyttää. Että Bertta, jos luet tätä, niin täältä ujot moit.


Malli: Krysanteemipipo, suunnittelija Soile Pyhänniska.
Langat: Mustanruskea, värjäämätön suomenlanpaan villa on Vanhalan lammastilalta,  vaaleampi (briossi-neuleessa päällä näkyvä) lanka on Lanitium ex machina Basic sock sävyssä Construction Site. 
Puikkoset ohjeen mukaan.
Soilen oma postaus ohjeesta täällä.

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Onnin mielestä se Bertta on hiukan epäilyttävä.:)

      Poista
  2. Kyllä ei ole neulojan kissalla helppoa! Voimia Onnille tuossa raskaassa hommassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni kiittää. On raukka jossain levähtämässä, jotta jaksaa yön mulle mouruta ja kurnuttaa vaivojaan.:)

      Poista
  3. Aargh, en kestä! Kissojen nettiflirttailua! :D Päheä pipo, mutta tokihan kisu vie valokeilan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakait, siihen on totuttu, ettei kissojen maagiselle vetovoimalle voi mitään. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisi tarkentaa ja kohdistaa jonnekkin muualle.:D

      Poista
  4. No mjau vaan täältä Bertalta! Hää tuolla saunanlauteilla venyttelee ihan kuumana kissana, lienee olla parempi näyttämättä Onnin kuvia hälle ettei ihan sula koko misu. Sun pitää neuloa Onnille oma pipo, vaan saako siinä kukkasia kuitenkaan olla? Sun pipa on hienon värinen, ja muutenkin ihan sun näköinen. Kiitos sulle kun jeesasit. Odotas vaan sitä mohairhässäkkää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mohairhässäkkä (loistava nimitys)! Se on siis edennyt! Onni ei taida pipoa ymmärtää, kun ei se oikein sulattanut sitä huppupaitaakaan. Mokoma.

      Poista
  5. Voi Onni, miten sinulla meni sen lääkärin kanssa? Olet minusta aika sutjakassa kunnossa noissa kuvissa...Sen jääkaapin vartijan kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.
    Kerrohan Lystille terveisiä.

    Pipokin on hieno, pinta on veikeä

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni selvisi lääkäristä hengissä. Hänellä on nyt oikein diagnoosi: kilpirauhasen vajaatoiminta. Se ehti laihduttaa kissaparkaa kovasti ennen kuin miehen kanssa hoksattiin asioiden kulku. Paino ei näytä tulevan takaisin, vaikka niin ilmeisesti piti tapahtua. Nyt hoikkana poikana on kyllä julmetun riskissä kunnossa vanhaksi kissaksi; leikkii ja juoksee siinä missä nuorempikin kissa. Lysti kiittää terveisistä.

      Poista
  6. Mä en kestä! I h a n a ! <3

    On pipokin ihan hieno. ;)

    VastaaPoista
  7. Kiva tämä sinun kissa-juttusi! Mutta kiva=hieno on myös piposi. Onneksi olkoon! Tuo tekniikka ei ole niitä helpoimpia, sanoo allekirjoittanut, joka koko viime sunnuntain uppoutui briochen salaisuuksiin. Miten sinun metsäprojektisi jaksaa? Minun on nyt valmis ja pari kuvaakin löytyy blogistani. Terveisiet aurinkoisesta Naantalista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köhöm, metsää piti harventaa (lue purkaa) aika reilusti enkä ole ehtinyt sen päälle jatkamaan paitaa ollenkaan. Eli ollaan palattu jonnekin rintojen ja napa-alueen väliin, hihoja on samanverran valmiina. Eli huonosti ovat metsänhoidolliset asiat! Mutta sinä olet siis valmis! Onnea!

      Poista