26.3.2017

Ei tasseleita, kiitos!

Jaa, mitäkö täällä? Eipä ihmeempiä, kiitos kysymästä. Töitä ja siihen liittyviä kiireitä on riittänyt, niiden rauhoittumista odotellaan. Luulisin, että elämä voittaa jo parin viikon sisällä.


Piha on jäässä, luntakin kummallisen paljon. Yleensä olen raportoinut näihin aikoihin jo pihan ensimmäisistä elonmerkeistä, mutta nyt ollaan jostain syystä pahasti myöhässä. Parvekkeelle sentäs pääsin filmaamaan Westknitsin MarledMagic-KAL -huivia - tai siis sitä onnetonta pientä myttyä, mitä olen sen suhteen saanut aikaiseksi. Koska KALin kaikki vihjeet ovat jo tulleet ja meikäläinen on menossa vasta vihjeessä kaksi; uskaltanen kertoa tunnelmistani jotain ilman, että pilaan kenenkään mysteeriä. On meinaan outo huivimalli jopa Stephenin mittapuulla tarkasteltuna ja tekee mieli avautua.


Aloitin KAL-huivin innokkaana. Oli hiihtoloma ja mukavasti aikaa laittaa homma käyntiin. Etukäteen olin kerännyt kaikki mahdolliset jämäpallerot ja isommatkin, käyttämättä jääneet kerät näkösälle; onhan kyse nimenomaa jämälankaprojektista. Tunnelmat olivat hyvät. Touhu lähti silti menemään pieleen heti eka vihjeestä. En ole mesh-tyyppisen reikäneuleen ystävä ja sillä aloitettiin. Itse pintaneule ärsytti. Vekslasin lankoja ja sävyjä, enkä saanut hyvää aikaiseksi millään. Purin parikin eri starttia. Stalkatessani Ravelryn puolella ja Instassa muiden etenemistä, rupesi tuntumaan, että malli suosii kukertavan kirjavaa ja jos en pidä varaani, jämälankojen yltiöpäinen ja sekalainen käyttö johtaa sellaiseen väri-iloitteluun, että lopputuote jää pitämättä. Saatuani alun reikäneuleen tehtyä itse neulominen muuttui kuitenkin hauskaksi ja sellaisena se on pysynyt. Mallia on koukuttavaa neuloa ja voin hyvin kuvitella, että jos neuloja nauttii värien ja pintojen vaihtumisen seuraamisesta ja ylipäänsä hyvien combojen miettimisestä enemmän kuin minä, tähän huiviohjeeseen kannattaa tarttua.


Kaikesta hyvästä huolimatta en ole täysin päässyt irti epäluuloistani. Huivia neulotaan vihje vihjeeltä eri suuntiin ja lopputulos näyttää koostuvan ikään kuin joukosta geometrisia muotoja. Eri väreillä ja pinnoilla neulotuista osista koostuu kolmioiden ja suorakulmioiden joukko, jotka yhdessä muodostavat perinteisen suuren kolmiohuivin muodon. Kaikki nuo eriväriset osat ja muotojen runsaus taitavat olla minulle liikaa. Onneksi neulontaani tuli tauko ja vasta nähtyäni somessa muutamia maltillisemmalla väriskaalalla toteutettuja projekteja aloin päästä takaisin jyvälle. Suunnitelmani on jatkossa porskutella joitakin osia yhdellä ja samalla sävyllä, jotta kokonaisuus pysyisi rauhallisena. Kukertavan kirjavaa laitan vain mausteeksi. Mutta mohairia, sitä pitää olla!


On jotenkin jännää, miten hyvä neulomisvauhti ja neulomisen ilo saattavat kääntyä aika äkistikin tuskan puolelle. Minulla oli edellisten postausten aikaan kova meno Taito -lehden Metsä kukkii -paidan kanssa ja pää täynnä toinen toistaan mukavampaa ideaa tulevista projekteista. En voi syyttää pelkästään leipätyötäni kaytännössä parin-kolmen viime viikon neulepaussista. Stephenin huivi-KALin alku oli tahmea, se ei vetänyt, enkä ole täysin rakastunut siihen vieläkään. Huonosti kävi myös Könösen Metsä kukkii -paidalle. Rakensin siihen kaarrokkeen ja olin jo aika lailla valmista lähellä, kun totesin, että paidan yläosasta oli tulossa liian väljä. Samoin hihoissa oli liikaa leveyttä. Olen siis purkanut paidasta noin puolet, enkä ole sen jälkeen ehtinyt palata asiaan ollenkaan.


Pahoittelut otsikosta. Se auennee vain heille, jotka neulovat tai muutoin seuraavat Westknitsin MarledmagicKALia.

14 kommenttia:

  1. Ihanaa väriä puikoillasi kuitenkin - tuskista huolimatta ... ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työ haittaa harrastuksia. Eihän tässä hätää olisi, jos joutaisi keskittymään ja miettimään ja korjaamaan virheensä rauhassa. Hätähousun elämä ei taida oikein sopia mulle.;)

      Poista
  2. Tästä KALista en tiedä mitään, mutta uteliaisuus heräsi; täytyypä käydä tutkailemassa. :) Samaa mieltä edellisen kanssa puikoilla olevista väreistä: kauniita ja niin hempeitä, ja ihanan pörröistä lankaa, voi että! Itse teen parhaillaan kesäpuseroa Dropsn Paris -langasta, 100% puuvilla, enkä tykkää yhtään työstää sitä. Jotenkin tosi ärsyttävä lanka kutoa. Väriversiosi Könösen "Metsästä" on kuvien perusteella kyllä niin ihana, että älä vain heitä kirvestä kuusen juurelle. Nämä metsän raivaukset ovat tosi rankkaa puuhaa, eivätkä Könösen mallit sovi heikkohermoisille. Purkuhommat tietysti raastavat, mutta sinulla on värien suhteen selvä visio, joten paina päälle vaan ja tee ne tarvittavat korjaukset. :) Näen puserosi sieluni silmin jo valmiina, ja siitä tulee upea! Hiljaa hyvä tulee. Onnea matkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä, Kristiina! Nostan hattua puuvillapuserolle, puuvillan neulominen on ollut minulle aina melkoista tervan juontia. Virkkaaminen sujuu kyllä, mutta en tiedä, miksei neulominen suju. Neulon nyt ensin tämän Stephenin huivin loppuun epäilyksistäni huolimatta. Westknitsin mallien hienous avautuu minulle usein vasta valmiina; niin kävi esim. viime syksyn mysteerihuivin kanssa. Epäilykset ovat siis tuttu juttu. Metsä kukkii olisi hyvä saada valmiiksi ennen kesää, jotta tekemäni muutokset olisivat vielä muistissa. Syksyllä voipi olla, etten muista enää mitään.

      Poista
  3. Ihailen kerta toisensa jälkeen värivalitojasi! Yhtä aikaa harmonisia ja mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä lämmittää mieltä, värien yhdistely ei käy ihan luonnostaan minulta.:)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Toivottavasti hyvä tulee. Tässä on tosiaan minulle jo liikaakin tapahtumia, mutta usein nämä Stephenin mallit palkitsevat siellä lopussa. Peukkuja sille!

      Poista
  5. Upeaa pintaa, just sellasta marmorimaista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soile nimitti räsymattomaiseksi. Ehkä vähän molempia? Juutas, kun pääsisi vain neulomaan tuon loppuun, mulla on ihan hillitön työputki päällä. Viikko vielä!;)

      Poista
  6. Ja se räsymatto oli siis ylistystä! Mutta sen mitä olen noita huiveja nähnyt niin väriälämölön mahdollisuus on suuri. Erilaisia pintaneuleita eri suuntiin eri väreillä. Aikamoinen taikuri siinä saa olla, eikä pieni värisokeuskaan haitaksi olisi :) Mulla vaivaa produktiotulva. Pitää kohta opettaa noi lapset neulomaan niin saan kaiken päässä pyörivän vision tehtyä.

    VastaaPoista
  7. No ei anna tämä bloggeri suoraan mun vastata tuohon Soilen alle, höh, mutta sanon sitten tähän toiseen laatikkoon, että just luin sun blogipostauksen ja ihan tuli haikea mieli. Ei tietysti kivaa tuommoinen hoppukaan neuleiden kanssa, mutta kun minä raukka en ehdi neulomaan ollenkaan. Laitoin oikein kalenteriin: 9.4. Silloin pitäisi rauhoittua tämä elämä ja pääsisin jatkamaan Stephenin huivin ja metsä kukkii- paidan ja mitä näitä nyt on lähemmäs valmista. Kyllä tämä tästä - meillä molemmilla.:)

    VastaaPoista
  8. Oletko ajatellut, että ottaisit virkavapaata? Jos olet virassa. Muuten kannattaa irtisanoutua. Mieti, mitä sulle jää töistä käteen. Ei mitään. Mieti, mitä sulle jää neulomisesta käteen. Huivi. Niinpä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, leipätyöllä kustannetaan ne huivit.:D Että kyllähän tämä on melkoinen oravanpyörä. Positiivista tässä on se, että vähitellen rupeaa tiukin aika olemaan tälle keväälle takana. Pitää vain löytää se neulomismoodi uudestaan, jostain.. mihinhän se meni..

      Poista