4.2.2017

KAListeluhommissa

Taito -lehden uusimmassa numerossa polkaistiin käyntiin Metsä kukkii - kirjoneulepaidan yhteisneulonta eli KAL (knit along). Kyseessä on Sirkka Könösen joskus 1980-luvulla suunnittelema upeus, joka aikoinaan jäi tältä tytöltä neulomatta. Tuumasin, että nyt voisi olla hyvä aika korjata se puute.

Ja koska kyseessä on yhteisneulonta, kuulunee asiaan huudella jokusia väliaikatietoja siitä, missä ja miten mennään. Täällä mennään kuusipuuvaiheessa.


Jos ihan rehellisia ollaan, en neulo jetsulleen Taito-lehden ohjeen mukaan. Tuijotan lähinnä kaavioita. Pidin itselleni kovan puhuttelun täpötäyden lankakaapin edessä ja vakuutuin siitä, että kyllä niillä langoilla jokusen villapaidan neuloisi. Että tähän projektiin ei tilata uutta. Kokosin parin-kolmen muovikassillisen varran korkattuja ja korkkaamattomia vyyhtejä ja keriä, joiden värimaailma sopi mielestäni Könösen paitaan ja toisiinsa. Joukossa on lankoja fingering - vahvuudesta araniin. Ideana on neuloa yhtä aikaa kahdella ohuemmalla langalla tai jopa kolmella, jotta sellainen noin 19 silmukan tiheys kymmenelle sentille saavutettaisiin. Paksuimmat projektissa mukana olevat langat ovat Dropsin Nepalia, siihen tiheyteen tähdätään. Taito -lehden ohje on ohuemmalle Pirkka-langalle, minkä takia olen tehnyt paitaan muutoksia silmukkamääristä lähtien. Lähdin lisäksi tavoittelemaan saumattomuutta, tosin sen haaveen toteutumisesta ei ole vielä mitään takeita. Helma etenee pyörönä, mutta mieli ehtii muuttua vielä moneen kertaan, ennen kuin pääsen kainalon korkeudelle.


Kirjoneuletta on aina mukava neuloa, kuvioiden seuraaminen on koukuttavaa. Ainoa pulma tässä projektissa tähän asti on ollut hitaus. Olen nimittäin aika sotkussa lankojeni kanssa. Vaikka yhdellä kierroksella vedettäisiinkin ohjeen mukaan vain kahdella eri värillä, volyymi kasvaa melkolailla, jos nuo molemmat värit on yhdistetty vaikkapa kolmesta ohuesta langasta. Silloin työssä on jo kuusi lankaa, enkä ole oikein koskaan osannut pitää lankojani kovin fiksusti järjestyksessä niin, etteivät ne solmuuntuisi. Välillä siis selvitellään lankoja ja mietitään, olenko tollo ja ainoa, joka ei osaa olla siivosti lankojensa kanssa. Toinen jarru on tietenkin se, ettei kukaan ole suunnitellut minulle värejä valmiiksi, vaan täällä sitä nostellaan keriä pusseista kuin bingopalloja ja arvuutellaan, natsaisiko juuri tämä sävy menossa olevaan kohtaan. Ja kun ei natsaa, niin nostellaan lisää ja.. Jossain vaiheessa huomaan, että ai jaa, iltahetki kuluikin värejä säätäessä enkä yhtää uutta kierrosta saanut aikaiseksi. Onneksi tämä KAL kestää koko vuoden.

Mites siellä? Lähdittekö mukaan ja joko teillä on kuusipuuvaihe ohitettu?

24 kommenttia:

  1. Älyn hyvät värit sulta löytyi kaapista !! Aivan ihana seurata paidan edistymistä.
    T. Pirkko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaita ja värjäämättömiä luonnonsävyjä mulla riittää. Pitää koettaa niillä mennä mahdollisimman paljon, muita sävyjä sitten mausteeksi!

      Poista
  2. Aloittelijat pidättäytyy perinteisiin menetelmiin, kokeneemmat pystyy soveltamaan. Tuolla tavoin minäkin voisin tuota mallia rääkätä. Telttailumallia voisi muokata sirommaksi, vaikka keho näyttääkin muokkautuvan ajan kanssa telttailumalliin.
    M&

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keho-peijakas on jo ruvennut muokkautumaan telttatyyliin, mutta juu, reippaasti silti olen puseroa kaventamassa. Nyt vaan jännätään, meneekö liiankin kapeaksi. Olishan se kiva, jos nämä mun leviät kainuulaislanteetkin mahtuisivat paidan sisään.;)

      Poista
  3. Kiva pitkä projekti antaa aikaa harkinnalle ja jopa purkamiselle, jos tarve tulee. Nätit värit olet löytänyt varastoistasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huomaan, että homma olisi paljon helpompaa, jos ja kun valinnanvaraa lankojen suhteen olisi vähemmän tai siis olisin valinnut värit/langat tarkasti rajaten jo alussa. Tämmöinen "mitähän seuraavaksi?" -tyyppinen arpominen on tosiaankin hidasta, mutta toisaalta kauhean hauskaa. Luulen, että paita etenee ihan mukavassa tahdissa ainakin siihen saakka, kunnes joku kevätvillitys iskee nurkan takaa ja siirtää syrjään kaiken muun.:D

      Poista
  4. Eivät sitten mitään vähemmän monimutkaista valinneet KALiksi!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liittyisiköhän se vuoden kalisteluaika mitenkään tuohon hoksaamaasi kysymykseen?:D Kieltämättä tässä voi olla hommaa, jos ei ole paljoa kirjoneuletta vääntänyt ja onhan tämän paidan koko, noh, valtava. Toisaalta kirjoneule on sen verran koukuttavaa, että se etenee miltei huomaamatta.

      Poista
    2. Okei, vuosi muuttaa vähän asiaa ;) ja onhan tuo kyseinen neule mahtava, joten ihan nappivalinta kunnianhimoiselle lehdelle KALiksi. Mut silti...ite joo en tarttuis... ja kuinkahan monelta jää kesken...tai menee se pari, kolme vuotta (en siis meinaa sinua, sähän oot hyvässä vauhdissa) :)

      Poista
    3. Älähän kehu. Just eilen mietin, että hyytyyköhän homma hihoihin, niin kuin joskus käy. Ja kainalotkin on vielä kaukana!:D

      Poista
  5. Täsmälleen ohjeen mukaan neuloessa ei tartte säätää värien kanssa, mutta sitten mieli keksii kaikenmaailman vaihtoehtoisia värityksiä, ja kohta on viisi erilaista neulepaitaa mielessä. Että mihin tässä sitten vielä joudutaan, kysyn minä. Sulla on kyllä hienot värit, olen melkeimpä kateellinen. Kuusiin täälläkin kurkotellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas. Se on siis "suo siellä, vetelä täällä" - tyyppinen tämä probleemi. Luulen, että mulla helpottaa, kunhan pääsen tämän kanssa pidemmälle. Johonkinhan se värien lisääminen on lopetettava, loppu sitten posotellaan.

      Poista
  6. Onpa ihanat lempeät värit ja hyvään alkuun olet jo päässyt! Minun kaapistani löytyy tämä paita sellaisena violetti-punasävyisenä versiona. Äitini neuloi tämän minulle ihan 90-luvun alussa. Oli kyllä oikea lempivaatteeni silloin lukioaikana :) Viime talvena oli kovia pakkasia ja tuli taas kaivettua tämä muhkea paita esiin. Tosi kiva nähdä millaisia näistä uusista versioista tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, olen käynyt stalkkaamassa sun paitaa täällä netissä monet kerrat! Se on ihana! Joudun tätä omaa paitaani muokkaamaan jonkun verran ja sitä varten olen kaivellut netistä paitakuvia jo valmiista töistä ja miten niissä on edetty; niillä asioilla löysin sinunkin paitasi. Se sun paita on upea!

      Poista
  7. Minun pitäisi - minulla oli muistaakseni silmukat tuosta puserosta, kun tein Paksu Pirkka langasta takin omilla kuvioilla, mutta kässälehden tiheys olikin harmittavasti vähän eri kuin vyötteen tiheys, johon minulla natsasi käsiala ja puikot ja takista tuli vähän nafti, mutta onneksi käyttöön sopiva kuitenkin.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi moni on könösensä tosiaan jo neulonut, en muista, mistä syystä omani jäi aina aikomusten asteelle. Minulla oli jossain välissä mohairpaitavillitys, olisiko se osunut noihin aikoihin, kun isoja olivat nekin. Mutta joo, villatakkikin voisi olla aika hieno näillä kuvioilla.

      Poista
  8. Sun paidasta näyttäis tulevan hyvinnii sun värinen! Minä en lähtenyt mukaan vaikka 90-luvulta asti omasta könösestä olenkin haaveillut. Ei vain ole paukkuja tällä hetkellä alkaa säätämään sillä säätämiseksi se menisi kun en telttamallia tahdo tehdä. Mutta tiiäppä kun teidän kaleja seuraan että iskeekö könöskateus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä, miten tässä käy. Yleensä neuleisiin tekemäni muutokset eivät ole järin suuria ja nyt meinaan rakentaa puseron koko yläosan aika lailla uudestaan. Könöskateus on siis ainakin tämän suunnan suhteen vahvasti ennen aikaista, saattaapi tulla ns. sutta. Mutta toivon kovasti, että hyvä tulisi!

      Poista
  9. Mietin itsekin tuota soveltamista. Alkuperäinen malli ei miellytä ollenkaan. Jännä nähdä, mitä saat aikaiseksi, jos sitä itsekin innostuisi sovelletusti kalistelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä nähdä tosiaan, itselläkin jänskättää niin vimmatusti. Koetan saada joka päivä neuletta eteenpäin edes vähän, jotta pääsisi pian miettimään hihan seutua uusiksi ihan käytännössä.

      Poista
  10. Miekin kuulun siihen ihmisryhmään, joka henkäili ihastuksen sijaan kauhusta tämän aukeaman Taito-lehdestä avatessa :D Ihailen kuvioita, mutten paitaa jolle ne on sijoitettu. Ehkä koristetyyny? Onnea vaan lankojen kanssa, mie sain just kirjoneulelapaset valmiiksi jossa parhaimmillaan kuusi kerää oli kerralla kiinni työssä. Voi sitä voimasanojen määrää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnentoivotuksista, hivenen on nyt lankaa liikaa yhdessä työssä. Ajattelin nimittäin kerrankin magic loopata hihat, mutta sehän osoittautui yhdeksi helvetiksi. Tollo, etten tajunnut sitä alun alkaen; olin vaan ihan onnessani, että tämähän sujuu. Noh, olin silloin vasta hihan resoreissa. Siinä kun sitten pisteli kuusi eri kerää/nöttöstä molempiin hihoihin kiinni eli yhteensä 12 eri lankaa, niin aika sotkussa oltiin. Joo, ei toiminut.:D Mennään nyt yksi kerrallaan ja hitaasti. Mistähän se muuten johtuu, että tämmöisissä töissä, missä mennään useammalla jämälangalla, niin se oikea kerä on aina hukassa tai korin alimmaisena. Tästä saattaa tulla ikuisuusprojekti.

      Poista