11.9.2016

Pipo nro 2

Kop, kop! Onko siellä ketään? Täällä olisi taas uusi pipo.


Malli: Keaton Slouch Beanie, suunnitteljana dover & madden. Löytyy Ravelrystä täältä.
Langat: Mitä sattuu pussin pohjilta löytymään, vasta tehdyn Penguonon jämiä. Valkoinen on jotain Sublimen Baby Merinoa.
Puikkoset 3,0 mm.

Fiilikset ovat kaksijakoiset. Pipo on nätti, oikeastaan nätimpi kuin mitä uskalsin toivoa. Olin väreistä melko lailla loppuun asti epävarma, sillä yritin tosissani selvitä ilman luottovärejäni harmaata ja sitä viime postauksessakin voivoteltua jokapaikankeltaista. Hyviä ja rakkaita värejä minulle, kyllä, mutta on niitä muitakin, onhan? Kaiken säätämisen jälkeen tuntui mukavalta lukea teidän kommenttejanne Instagramissa, jonne nakkasin ensimmäisen pipokuvan eilisiltana. Monet tykkäsivät erityisesti pipon väreistä! Ehkä minulla on siis toivoa? 

Ne epäilevät fiilikset liittyvät aika pitkälti Sublimen lankaan. Sen tuntu on ikävän puuvillamainen ja olen hieman huolissani siitä, miten pipo pysyy esimerkiksi tuon reunan resorin osalta kuosissaan. Lisäksi pipo olisi tarvinnut pari-kolme kierrosta lisää korkeutta, toisaalta tupsupipossa liika korkeuskin voi olla haitaksi. 


Pipon kokoasia meni kohdallani hiukan säätämiseksi Sublimen takia. Loin silmukat keskimmäisen koon mukaan (140 s), mutta lisäsin resorin päätyttyä silmukoita toiseksi suurimpaan kokoon (152 s). Jännä lanka, kun toisaalta pitää pelätä resorin venähtämistä (venyessään lanka ei tunnu palautuvan) ja toisaalta kaikki jousto ja venyvyys loppui kuin seinään heti resoriosuuden päätyttyä ja varsinaiseen mallineuleeseen siirryttäessä. En uskaltanut edes kostuttaa pipoa kunnolla. Lopputulos on kuitenkin hyvä ja nyt toivotaan, että olen pelkojeni kanssa väärässä. Resorin jälkeen pipo etenee muuten ihan pelkillä chevron-raidoilla, joten hurjimmat siellä päässä selvinnevät tästä mallista ilman ohjettakin.

Pelkään pahoin, että pipotehtailu jatkuu. Tupsupipot menevät huonosti pyöräilykypärän alle, joten seuraavaksi tupsuttomien kimppuun. Ja kaulureita! Vekarat tarvitsevat myös uudet kaulurit!

4.9.2016

Jänispipo

Kyllä taas koeteltiin lasta. Monen tunnin Pokemon-jahdin päälle piti vielä ruveta mallin hommiin, vaikka yhtään ei olisi jaksanut. Mutta sovittiin, että ei tarvitse poseerata eikä hymyillä. Kunhan vaan on se pää, johon voi laittaa pipon. Kas, kun se pipo on ikään kuin juuri hänelle tehty.


Malli: There`s a rabbit on my head (meillä ei muuten ole pupun karvaa, vaan ihan rehellinen ja villainen tupsu), suunnittelija Stephen West. Ohje löytyy Ravelryn kautta täältä.
Langat: Jämillä mentiin. Harmaat ja valkoinen Dropsin Nepalia, keltainen Soilelta Penguonoa varten saatu jämänöttönen ja vaaleanpunainen on Madelinetoshin DK-vahvuista tavaraa. Muut, päälle koristepistoilla laitetut silmukat jotain sukkalankoja kaksinkertaisena.
Puikkoset 4,0 mm.



Pipo on pitkä kuin nälkävuosi. Sen voi antaa roikkua takaraivolla tai sitten voi kääntää tuon jännästi vinon etukaitaleen ylös, jolloin pipo on istuvampi. Lapsen mielestä jälkimmäinen vaihtoehto on O-U-T-O. Sen verran vedin hommassa kotia päin, että väritys mietittiin varuilta myös allekirjoittaneelle sopivaksi. Näistä lapsista kun ei koskaan tiedä, mistä neuleesta tulee hitti ja mistä huti, joten on hyvä varautua myös siihen, että pipo löytää kotinsa minun ja/tai siipan päästä. Väreistä puheenollen; kun noita jämäkeriä pyörittelee ja niistä koettaa viritellä asiallisia comboja, niin välillä on kyllä naama aika vakavana. Jos joku kirjoneulevillitys iskee, niin kaupoille on mentävä. Jo tämän kanssa tuntui, että mitään ei ole ottaa harmaan ja valkoisen lisäksi. Voiko keltaistakaan laittaa ihan joka paikkaan?

Noh, sitä mietitään taas tänä iltana. Ajattelin koettaa toistakin mielessä jo pidempään kummitellutta pipoohjetta.

1.9.2016

Penguono!

Neuloja ja neulojan uusi takki. Edestä ja takaa. Viistosti.


Yllä olevissa kuvissa neule on puettu niin päin, kuin takit nyt yleensä puetaan. Mutta jostain syystä tämä malli näyttää viihtyvän neulojiensa päällä ylösalaisin, kuten kuvassa heti alla. Miten kätevää. Oikeastaan tästä mallista ei puutu kuin taskut, sitten se olisi täydellinen. Harmittaa vietävästi, etten tajunnut viritellä sellaisia mukaan johonkin kohtaan. Mutta ei valiteta, täydellisyys on tylsää.


Malli: Penguono, suunnittelija Stephen West
Langat: Olen käyttänyt kaikkea, mitä löytyy. Eniten mohairia, sitä on joka paikassa. Dropsin alpakkaa ja Nepalia on mennyt kohtuullisesti, vyötteettömiä lankanöttösiä samoin. Mukana on jämiä Louhittaren luolalta, Madelinetoshilta ja Hedgehog fibersilta. Viimeksi mainitulta kovimmassa kulutuksessa on ollut takkia varten hankittu vyyhti Film Noir -sävyä. Lanka-asioista lisää edellisessä postauksessa.
Puikkoset 5,0 mm


En ole muuttanut Stephenin ohjeesta mitään. Tutkin etukäteen jo valmistuneita malleja aika huolella ja suunnittelin aluksi kaventavani takista liian leveyden pois. Onneksi jossain vaiheessa tajusin, että Penguonon kuuluu olla valtava, löysä, laatikkomainen kääriytymiskauhtana. Valmiina takki on hillittömän leveä ja oikein päin pidettynä ehkä hitusen liian lyhyt. Ollaan siis pahasti pois omalta mukavuusalueelta, mitä pukeutumiseen tulee. Siitä huolimatta takki tuntui heti omalta. Penguono on varmaankin vaatekaappini kummallisin vaate, mutta näköjään sellaiseenkin voi rakastua.


Kalenteri vaihtui syyskuuksi ja sehän tarkoittaa sitä, että pitää hetkiseksi siirtyä hyötyneulonnan pariin. Ettei muksut palellu. Veikkaisin, ettei itselläni ole ihan heti sitä pulmaa. On meinaan aika hottis tämä takki.