20.8.2016

Tulossa syksyllä

Koti- ja ulkomailla runsaasti kiinnostusta herättänyt minisarja nyt koko illan pitkänä elokuvana. Tulossa syksyllä. Vain tällä kanavalla. Hahhah. Niin siinä kävi, että kaikkien keskeneräisten ohi kiilasi uusi projekti, Westknitsin Penguono. Ajattelin avautua aiheesta jo etukäteen, ettei kukaan vain erehdy luulemaan, että täällä olisi taas unohduttu blogitaukoja pitämään. Ehei. Täällä neulotaan sen verran, mitä työelämä antaa periksi. Laskisin, että viikko ja/tai vähän toista, niin valmista olisi.


Hirmuisen mukava neulottava tämä pingviinin kimonotakki. Suunnittelija on tavoitellut mallissa laatikkomallia, mikä tarkoittaa lyhyttä ja leveää. Arvoin aikani, paljonko rupean mallia kaventamaan, mutta plärättyäni netissä neulojakollegoiden valmiita töitä, tuumasin, että mennäänpä tällä kertaa ihan ohjeella ilman mitään ylimääräisiä säätöjä. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, päätös saattoi olla virhe. Selkäkappaleella on leveyttä kuin sillä kuuluisalla ladon ovella ja edessä on tavaraa vielä enemmän. Neuloin selkäkappaleesta aika tiiviin helmineulepinnan lörpsähtämisen pelossa, joten mistään sulavasta neuleen laskeutumisesta ei kannata puhua. Minun Penguonostani tulee siis todella "boxy".


Ostin ohjetta varten jokusen kerän mohairia ja lisäksi tilasin kaksi vyyhdillistä ihanuuksia Titityystä. Kaikki muut langat ovat niitä surullisen kuuluisia jemmalankoja omasta stashista. Olen polttanut takkiin myös kaikki Stephen Westiltä itseltään saadut kummalankanöttöset, joita kolmesta vuoden sisällä käydystä kurssista oli tarttunut matkaan. Tosin yksi nöttösistä oli Hedgehog Fibersin neonpinkkiä mohairia, jota en laske kummalankojen joukkoon. Itse asiassa se oli niin ihanaa, että lankakauppiaille voisi vinkata, että sitä ihminen haluaisi hankkia lisää.

Neulominen etenee vitosen puikoilla ja mukana on kaiken vahvuisia lankoja. Kulloisenkin langan vahvuudesta riippuen neulon kerrallaan kahdella, kolmella tai jopa neljällä langalla yhtä aikaa. Joku mohairlangoista kulkee mukana koko ajan. Selkäkappaleessa tavoittelin liukuvaa väripintaa mustasta valkoiseen ja muualla olen sekoittanut lankoja ihan sokkona. Minulla on yksi pussillinen valkoisia lankoja, yksi harmaita ja yksi mustia tai mustankirjavia. Väriä on lisänä sen verran, ettei mene yksitoikkoiseksi, mutta ideana on poltella enimmäkseen noita valko-harmaa-mustia lankoja pois, sillä niitä kuulkaa riittää.


En uskalla ajatella, miten valmis takki asettuu ylleni, mutta tätä projektia ei tarvitse jälkikäteen harmitella - meni syteen tai saveen - sen verran monta ahaa-elämystä olen neuloessani saanut. Olen kovasti innostunut useamman langan kerralla neulomisesta (voiko tuon sanoa jotenkin lyhyemmin?) ja minulla on jo mielessäni parikin mallia, joihin haluaisin jemmalankojani jatkossa upotella. Olen myös ihan lääpälläni mohairiin. Tykkäsin neuloa sitä joskus ennen vanhaan, mutta jostain syystä se on ollut ihan no-no jo vuosikausia. Olen myös äärettömän kiitollinen Stephen Westille siitä oivalluksesta, että niitä kummalankojakin voi käyttää. Tiedä sitten, mihin se johtaa. Jospa minusta tulee vielä wanna-be Irene Usvasalo? Muistatteko televisiokuuluttaja Irenen, jolla oli 1980-luvulla aina uusi neulepaita ja rakkaus efektilankoihin? Hui sentään.

5.8.2016

A ray of light through the clouds

Tarkoitukseni oli neuloa mahdottoman värikäs Dotted Rays. Niin värikäs, ettei huivia ilkeäisi pitää kuin joskus pöljänä päivänä. Mutta jotenkin se homma vain lähti etenemään toiseen suuntaan.


Minulla oli yksi vyyhti Madelinetoshia sävyssä Tern. Ja sitten minulla oli vyyhti siililankaa sävyssä Construct. Ja sitten minä huomasin, että oikeastaan niissä on molemmissa aika lailla jetsulleen sama kauniin harmaa pohjasävy. Ja siitä minä keksin, että kahdesta vyyhdistä saisi jokusen ohuen väriraidan kanssa jo kohtuu mallikkaan kokoisen huivin. Se se vain on kumma, että väriraitoja valitessa käsi osui jälleen erityisen mielellään lila/magenta-sävyyn ja keltaiseen. Ei siitä montaa vuotta ole, kun en sietänyt kumpaakaan. Ja entäs keväästä asti jatkunut koralli/vanha roosa -villitys? Minusta on tulossa ympäristölleni täysin arvaamaton ja huonosti ennakoitava henkilö, mikäli tämä meno jatkuu.


Malli: Dotted Rays. Ja tietysti malli on Stephen Westin. Alan kohta epäillä, etten ehdi enää ikinä koskaan neuloa keneltäkään muulta suunnittelijalta yhtään mitään.
Langat: Madelinetosh Merino Light (sävy Tern), kokonainen vyyhti. Hedgehos Fibres Skinny Singles (sävy Construct), tätä lankaa jäi pikkunöttönen. Väriraidoissa Louhittaren Luolan ja Madelinetoshin lankoja, esim. Unicorn Tailseja löytyy kolmena eri harmaana. Ja on siellä siililankaakin yksi keltainen raita.
Puikkoset: 3,5 mm


Minun pitäisi kehitellä jokin fiksu systeemi neuleiden pingottamiseen. Esimerkiksi tämän huivin jouduin pingottamaan kaksinkertaisena, kun tilaa oikaista sitä ei ole.

Ja vielä lopuksi terveisiä ja iso kiitos Neulistille edellisen postauksen kommentista. Laittelen täällä juuri uutta projektia tulille. Ja nostin langat esille paria muuta varten. Eikä ahista ollenkaan! Ainakaan vielä.