8.4.2016

Kevättä pukkaa

Taivas täynnä lokkeja ja metsä peipposia. Ja se ääni! Ihan kuin yrittäisivät kertoa volyymilla, että hei, me tulimme nyt. Tekisi mieleni levittää tulijoille punainen matto. On meinaan odotettu.


Pöllöille voisin vinkata, että myyrissä riittää. Pikkupihani näyttää siltä, kuin joku maaurakoitsija olisi menettänyt järkensä ja riehaantunut kaivamaan kuoppaa kuopan perään. Jälki on niin hurjaa, että olen valmis kaivamaan pari vuotta sitten haudatun sotakirveeni ja lähtemään hurmeiselle kostoretkelle myyrien perään. Niille kun eivät ole sipulit riittäneet, vaan kaivuuhommissa on temmelletty myös omenapuun ja pionien juuristossa. Sitä mukaa, kun maa pukkaa vihreää pintaan, joku sissi käy narkauttamassa varret poikki ja kaivautuu maahan sipulin perään. Niin että pöllöt ja kaikki muut myyränpersot, tervetuloa, täällä riittää pikkupurtavaa!


Joku keväthullaannus on vallannut myös minut. Ette tule uskomaan silmiänne, jahka tekeillä oleva neule putoaa puikoilta. Siinä on harmaata hädin tuskin lainkaan! Oikeastaan rupeaa ihan jännittämään tämmöinen meno.