14.2.2016

Ystävänpäiväkukkia

Vaimo miehelleen: Kato nyt tätä (purjehtii miehensä ohi pipo päässä), miltä nää nyt näyttää..?
Mies on hiljaa ja katsoo.
Vaimo: Siis nää koristeet. Tässä pipossa. Näyttääkö ne joltain ameeboilta? Tuleeko niistä yhtään kukat mieleen?
Mies: Noo-o, ehkä vähän tulee.
Vaimo: Siis kukat? Että joku on yrittänyt laittaa siihen kukkia, niinkö?
Mies: Joo. Nimenomaan YRITTÄNYT laittaa, just sitä mä tarkoitan.


Lisäsin ameebojen ympärille vihreää ja jotenkin ne alkoivat näyttämään hiukan enemmän kukilta. Kissa oli onneksi samaa mieltä.


Pipon tarina on se tuttu. Surffaat Pinterestissä ja näet jotain kivaa. Ja sitten huomaat, että se kiva on pakko tehdä. Tämä piponen on ideastaan velkaa ELA KOS merkkisille käsinneulotuille myssyille, joissa on koristeena käytetty kirjontaa. Originaali saattoi olla mohairia, mutta koska tällä tytöllä on jo kohta maankuulu ehtymätön varasto Dropsin Nepalia, niin päätin tehdä siitä. Koska olin viikolla peräti neljä (!) päivää neulomatta, piponen valmistui heittämällä perjantain aikana. Noin niin kuin suurimpaan hätään. Kirjontojen kanssa menikin sitten miltei koko lauantai, koska, noh, ne ameebat. Kirjontojen kanssa käytin apuna Pinterestin kirjontakaavioita, jotta pääsisin alkuun, mutta hankalaa oli silti.


Malli, langat ja puikkoset: Ihan peruspiponen ilman ohjetta. Aloitettu 92 silmukalla ja 4,0 mm:n puikoilla. Lankana Drops Nepal, tumman harmaa. Menekki noin puolitoista kerää. Kavennukset tehty niin, että hatun malli säilyy pyöreähkönä eikä loppuun jää liikaa silmukoita rynkytettäväksi. Kirjonnat valmiiseen pipoon eri vahvuisilla villalangoilla, osa yksinkertaisena, osa tuplana. Kuvittelen, että epätasainen pinta osaltaan antaisi syvyysvaikutelmaa kukkiin.

Kuvissa näkyvä villapaita mahtaa muuten olla eniten ikinä käyttämäni neule. Se on Stephen Westin Mesa ilman alkuperäisen ohjeen korkeaa kaulusta. Ystävänpäivänä on hyvä kääriytyä lempparipaitaan. Ystävänpäivästä puheen ollen: yksi ruusu teillekin, ihan jokaiselle, olkaa hyvät!


7.2.2016

Mille alkais?

En ole langanostolakossa, mutta taisin huudella täällä ääneen pyrkiväni neulomaan enimmäkseen kaappilangoistani. Ja hyvin on alkuvuosi pärjätty, vaikka kaksi kerää Seiskaveikkaa ja jokunen beige Nepal pitikin ostaa, jotta sain projekteja vietyä maaliinsa asti ja tuhottua siinä samalla jemmalankojani. Mutta nyt olen pulassa.


Minulla on mielessäni jokunen malli, joihin haluaisin tarttua. Suurin himo olisi tehdä Paris toujours -huivi, mutta se haave ajoi karille eilisehtoona. Ensin halusin ison ja mustan, mutta kun näin tämän, niin oli puhumattakin selvää, että harmaa sen pitää olla. Vaalean harmaa. Eiliseen asti kuvittelin, että minulla on valtaisat määrät messuilta hankittuja suomenlampaan villoja eri sävyissä ja määrissä, mutta kissan viikset: Pariisi-huiviin asti ne eivät riitä. Isagerin tweedissä olisi täydellinen harmaa, mutta epäilen kolmen vyyhdin riittävyyttä kookkaaseen huiviin. Tukuwoolitkaan eivät riitä. Joudun siis kaupoille.

Eikö ole hullua? Tuossa ylemmässä kuvassa, johon pakkasin lankoja lemppärisävyissä, olisi metrejä vaikka kuinka moneen projektiin, mutta kun on saanut päähänsä jotain, niin sitä on hankala muuksi muuttaa. Siinä olisi esimerkiksi kolme rullaa Holst Garnin lankaa, josta tulee joskus Moonraker, mutta sen hetki ei ole nyt. Nyt pitää saada se Pariisi.


Kaappeja kaivellessani löysin myös sekalaisen kokoelman hieman reippaamman sävyisiä vyyhtejä, enkä oikeastaan ehtinyt kohotella niille kovinkaan kauaa kulmakarvojani, kun jo tajusin, että niistä tulee näpsäkkä Askews Me -shawl. Yöllistä starttia hillitsi ainoastaan se, etten jaksanut ruveta kerimispuuhiin. Ilmeisesti jokin tautikin on tulollaan, koska haluan tuohon comboon mukaan ehdottomasti hailakkaan vaaleanpunaista ja/tai peräti lohenpunaista. Neonpinkkiäkin mietin. Kauppareissu edessä siis myös täällä. Ehkä lääkärireissukin.

Joutunen siis tänään ja ainakin alkuviikon nitkuttamaan kiltisti keskeneräistä Hitofudeani. Siitä saattaa hyvinkin tulla joskus kaunis takki, mutta en ole pitkään aikaan neulonut mitään yhtä kuolettavan tylsää. Siksi epäilen vahvasti, että ihanaisen Neulistin Instagramin puolella sytyttelemä briossipipo-kuume leviää tänne jo tänä iltana. Pipoihin mun langat riittävät vallan mainiosti. Ja kun tuli ilmottauduttua mukaan Nancy Marchantin briossikurssillekin, niin pitäähän sitä vähän treenata ja palautella mieliin.

Nyt on sitten jännä nähdä, miten kauan menee siihen, että joku ylläriprojekti ilmaantuu nurkan takaa ja lyö kaikki suunnitelmat uusiksi. Mutta siihen asti mennään näillä. Mitäs teillä on puikoilla?

2.2.2016

Syytän Game of Thronesia

Nyt olisi jänisräikkien ja lipunnoston paikka: sukat! Itseneulotut sukat! Vaikea tätä on uskoa, mutta totta se on.


Sukkien ohje on tietysti alkutalven hitti eli Muita ihania -blogin talvisukat (ohje lähtee täältä). Minulla neulominen karkasi jo alkutaipaleella aivan omille urille, sillä ensinnäkin haaveilin pitkistä sukista ja minun oli sävellettävä varren kuviota saadakseni lisää mittaa. Toinen syy sooloiluun on painavampi: ryhdyimme siipan kanssa katsomaan HBO:lta Game of Thronesia alusta asti ikään kuin kertauksen vuoksi ja ei siinä neuloja enää joutanut mallikuvioita joka välissä tiiraamaan. Silmät ja ajatus olivat jossain ihan muualla: hyvä etten susia neulonut sukanvarteen.

Silmukoiden puolesta olin uskollinen ohjeelle. Lähdin liikkeelle sillä, mitä ohje neuvoi ja kavensin muutaman silmukan nilkan resorin kohdilla pois. Muita muokkauksia ei ole tehty. Valmiit sukat ovat kutakuinkin kokoa 35/36.


Tämä oli sukkia neulomattomalle neulojalle kiintoisa kokemus. Huomasin heti alussa, ettei lankavarastostani löydy ohjeen vahvuista paksumpaa sukkalankaa ollenkaan. Koetin kyllä selvitä ohuemmilla langoillani ja kaivelin kaikki nöttöseni ja jämäkeräni esiin, mutta koska pyrin ohjeen tiheyteen ja jouduin käyttämään lankojani kaksinkertaisena, ne hupenivat silmissä. Jouduin siis kaupoille (nyyh). Anttilan Novita-hyllyltä eteenpäin tämä projekti on ollut yhtä ahaa-elämystä. Sukkia voi siis neuloa myös nopeasti ja nelosen tai kolmipuolosen puikoilla. Jos nämä sukat vielä kestävät, saattaa olla niin, että villasukaton kausi tässä taloudessa päättyy ainakin hetkiseksi.

Sukkien langat: harmaa ja grafiitinharmaa (miltei musta) Novitan Seitsemän Veljestä, muista ei hajuakaan. Tuo valkoinen saattaa olla Jannea; onko semmoista sukkalankaa?
Puikkoset: 3,5 mm
Fiilis on katkeran suloinen. Sukista tuli - kuten Muita ihania -blogin nimikin lupailee - ihanat, mutta lapsi ilmoitti kantapääkurvien kohdalla haluavansa sukat itselleen. Eli sinne meni. Minulla ei edelleenkään ole yhtäkään omaa villasukkaparia.