31.1.2016

Tammikuun viimeinen

Lämmintä, valoa ja katoilta sulavia lumia ihmetellessä tulee ihan maaliskuufiilis. Liekö sitten kevättä vai mitä, mutta teki mieli pitkästä aikaa ommella. Tuli pusero.


Malli: nro 119 Burda Style 10/2012, kietaistava t-paita.
Kankaan nimi on Aurinkopeura ja se on muistaakseni Pehemiältä. Hankinnalla on jo ikää, joten en uskalla luvata, että sitä olisi vielä kaupan. Kangas on joustavaa trikoota.


Tein ompeluprojektini aikana havainnon, että olen mystisesti kadottanut talvikuukausien aikana vyötäröni. Tämä kyseinen paitamalli mahtaisi olla edukseen jonkun sellaisen päällä, jolla kurvit ovat ns. kohdillaan, mutta näyttää tämä ihan ookoolta päärynänkin yllä siitä huolimatta, että etuosassa on päällekkäin kaksi kerrosta sivusaumoista rypytettyä napakkaa trikoota. Onneksi otin tarkistusmitat, sillä normaali kokoni olisi mahtanut olla melkoinen makkarankuori vyötäröstä alaspäin. Tämän mallin hihat ovat muuten mieleeni; Burdan kaavoissa on jostain syystä usein minulle liian ahtaat hihat ja joudun tekemään muokkauksia, mutta tällä kertaa selvisin ilman niitä.


Paita valmistui kommelluksitta. Katkaisin vain yhden kaksoisneulan ja sain mielestäni aikaiseksi siistiä jälkeä. En käyttänyt kaula-aukossa framilonia enkä muitakaan poppaskonsteja, vaan se on vain tikattu nurjalle kaksoisneulalla. Kiinnittäessäni etukappaleita ja takakappaletta toisiinsa pidin visusti varani, että etukappaleille ei jää löysyyttä ja se kannatti, sillä tässä kestää kumarrella ihan huoleti. Ei lörpsötä eikä mene höpön puolelle. Jos joku miettii kohdistuksia, niin en edes yrittänyt kankaan vähäisen määrän takia.

Seuraavaksi pitänee ruveta sitten miettimään sporttivaatetta, koska onhan se vyötärö varmaan hankittava takaisin.

22.1.2016

Pari peruspipoa

Mies tarvitsi uuden pipon. Simppeliä haettiin ja vaikka sellainen pipo ei silmukkamäärän lisäksi juuri muuta osviittaa tarvitse, niin huomasin selaavani netistä ohjeita ohjeen perään. Ja aina palasin samaan. Helpoista helpoimpaan.


Malli: Ribbed Watchman`s Hat, suunnittelija Channah Koppel (Ravelryssä täällä)
Lanka: Drops Nepal (taas, sitä riittää), 2 kerää, sävy musta
Puikkoset: 4,5 mm

Pipo-ohjeen idea on se, että tällä mallilla neulottuja myssyjä saisi lähettää Israelin armeijan sotilaille (kannattaa käydä kurkkaamassa, jos haluaa nähdä oikeasti hepreaa olevan ohjeen, heh). Minä niistä armeijoista niin perusta, mutta päättelin, että jos pipon malli kelpaa sotilaille ja armeijan kypärän alle, niin luulisi sen kelpaavan myös rauhallisempiin tehtäviin ja vaikka pyöräilykypärän kaveriksi. Pipo on ihan peruspipo, se mitään ohjetta välttämättä tarvitse, mutta neuloin kiltisti juuri niin kuin sanottiin. Ehkä mittaa on tässä minun versiossani enemmän, kuin ohjeessa.

Sitten neuloin toisenkin pipon. Omasta päästä ja omaan päähän.


Pipopolitiikkani on ollut kriisin partaalla jonkin aikaa. Ei sillä, ettei minulla pipoja olisi, mutta iskin silmäni turhan monessa blogissa Samujin mohairpörröiseen pipoon, joka vainosi minua sitten ajatuksen tasolla kaikkialle. Pipon ovh näytti olevan 50 euroa. En ehtinyt edes siunailuvaiheeseen hinnan kanssa, kun jo huomasin, että koko myssykkä oli out of stock. Neulojana tuumasin, että konstikos semmoinen Samuji-pipo olisi neuloa, mutta kyllä se konsteja näköjään kaipaa. Versiostani tuli nimittäin liian laiha. Samujin-pipon turbaanimainen muhevuus puuttuu kokonaan, vaikka korvilla on kolme kerrosta alpakka-kidsilk-pörröä. Tarttis paksumpaa lankaa selvästi. Mutta kauhean kiva on tämäkin. Tuulta pipo ei pidä, mutta eihän se enää ole kylmäkään. Hirmupakkasten jälkeen tämänpäiväinen -16C tuntui miltei helteeltä.


Langat: Yksi kerä harmaata Dropsin Alpakkaa ja yksi vajaa kerä Austermannin KidSilkkiä vaaleanharmaan sävyssä. 
Puikkoset taas sen 4,5 mm, vaikka pienempi koko olisi saattanut olla parempi. 

Tammikuu on ollut sen verran flow neuleharrastuksen puolesta, että taidan ottaa riskin ja neuloa sukat. Kyllä! Järkyttyikö joku? On meinaan Tiinalla niin kiva sukkakalenteri menossa Muita Ihania -blogissa, että harkitsen vakavasti mukaan hyppäämistä vielä jälkijunassa. Uutta lankaa en tosin aio sukkaprojektiin hankkia (joku roti se on oltava), joten asia ratkennee lopullisesti vasta, kun ehdin kaivautua lankakaappini syöverihin. Elämme siis jännittäviä aikoja.

20.1.2016

Äiti, mikä se on?

Todella outo äiti-neuloo-ja-virkkaa-lapselle -putki päällä.


Eiköhän se kohta lopu, sillä nuoriso ei edelleenkään innosta kiljuen vaadi ja ano minua neulomaan ja virkkaamaan juuri heille. Päinvastoin, kaupan tuotteet ohittavat äitimuorin viritelmät mennen, tullen ja palatessa. Mutta se nyt vaan on niin - sori, vekarat, että kun mamma päättää urakoida lankakaappiaan tyhjemmäksi, niin saattaa se bingo osua myös pikkuväkeen. Tällä kertaa bingosta putosi pontso eskarilaisen koossa.


Eskarilainen halusi tietää aluksi, mikä on pontso. Sitten kiinnosti, miten siihen pukeudutaan. Hyviä kysymyksiä molemmat. Teitä kiinnostanee, että ohje on saatavilla suomen kielellä aikuisten koossa Kauneimmat Käsityöt -nimisessä lehdessä vuoden 2015 numerossa 5. Ravelryn sivuilta (klik) löytyy lisää keinoja päästä ohjeen äärelle, sillä se on julkaistu useammassakin eri paikassa.

Minä aloitin urakan virkkaamalla 70 ketjusilmukkaa. Se riitti oikein mainiosti lapsen kokoon. Valkoiset osat on virkattu koukulla nro 6 ja nuo värikkäämmät osat koululla nro 5. Langat ovat Dropsin Nepalia (valkoinen, 5 kerää) ja vastaavan vahvuisia muita villalankoja jämälankakoristani. Ohuemmat langat käytin kaksinkertaisena.


Pontsoa oli mukava virkata ja se valmistui parissa illassa, kunhan ensin olin tupeloinut kauluriosassa ja helmassa näkyvän kohovirkkauksen kanssa kyllikseni ja sain homman ns. käyntiin. Esimerkiksi Dropsin ohjesivuilla on videota avuksi, jos kohovirkkaus ei ole tuttua etukäteen.


Sitten pitäisi taas kurkistaa sinne lankakaappiin ja pyöräyttää bingoa. Vai jokohan tuota innostuisi ompelemaan tässä välissä? Onko liian aikaista miettiä kevätmekkoja?

9.1.2016

Taisi tulla ikäkriisi

Aika kauheaa neuloa pikkiriikkistä neuletta seitinohuella pitsilangalla puikoilla, jotka tuntuvat työhön nähden vähintäänkin yhtä suurilta ja kömpelöiltä kuin omat nakkisormet. Ja kun alkaa ikäkin olla neulojalla sillä mallilla, ettei mitään näe. Varsinkaan mitään kovin pientä ja iltahämärissä. Aijai. Sitä kuvittelee, että nopsastihan tuommoisen pikkujakun neulasee, mutta kun ihminen huomaa nypläävänsä sokeana jo kolmatta iltaa, niin tunnelmat ovat kutakuinkin erilaiset kuin työtä aloittaessa. Mutta jos ei anna raivolleen periksi, niin valmishan siitä tulee. Joskus.


Isompi tyttäristäni pyytää lankataiteen saralta itselleen niin harvoin mitään, että kun hän pyysi Pullip-nukelleen lämmintä neuletta, projektiin oli pakko ryhtyä. Ravelrystä löytyi yllätyksekseni Pullip-nukelle runsaasti ohjeita, ja valitsimme niistä Elisabeth Zimmermanin February Baby Sweaterin tyylisen takin. Totesin heti projektin alussa, että mikäli aion vastaavaa tavaraa jatkossa neuloa, joudun hankkimaan kunnolliset lukulasit siihen hommaan. En nähnyt jalkalampun valossa virheitäni ja jos tajusin jossain vaiheessa sellaisen tehneeni, en voinut olla varma, näinkö korjata sen oikein. Virheitä siis jäi, mutta kyllä sen February Sweateriksi tunnistaa, eikö? Se tosin oli lapselle sanottava, että ihan heti en tee toista. Ja kun teen, en tee pitsilangasta, vaan ohuesta sukkalangasta. Enkä pörröisestä alpakasta, vaan jostain muusta.


Malli: February Pullip Sweater, ohjeen takana Megan Nordyke (Ravelryssä täällä)
Lanka: Cascade Yarns Alpaca Lace
Puikkoset: 2,5 mm.

Vaikka lopputulosta ei voi väittää hyvällä tahdollakaan kauniiksi, niin jokunen hyvä-äiti-piste saattoi taas tipahtaa. Niiden osalta tämä vuosi on käynnistynyt hyvin.

Taidan muuten tehdä tälle blogille jotain. Tarkoitan ulkoasua. En vain vielä tiedä, mitä. Sivupalkki loistaa juuri nyt tyhjyyttään, mutta älkää säikähtäkö. Sinne tulee tavaraa takaisin, kunhan ehdin ja tästä viisastun. Se on tämä tammikuu, joka kannustaa siivoamaan niin kotona kuin näköjään jopa blogissa. Jos joku on joskus kaivannut blogiini jotain käytettävyyden parantamiseen liittyvää, niin nyt saa toivoa.

6.1.2016

Villaa ylle!

Täällä on melkolailla rapsakka keli. Vekarat saavat aamulla nousta koulutielle raikkaaseen kolmenkylmennen asteen säähän, jos ennusteita on uskominen. Minä keräsin joukon hyvä-äiti-pisteitä ja neuloin pienemmälle kaulurin lämmikkeeksi. Ja vielä toisenkin.


Isoon, keltaiseen kauluriin löytyy ilmaisohje (klik) Garnstudion sivuilta. Kauluri on ollut minulla jonossa siitä asti, kun näin siitä Tiinan tekemän version. Onneksi muistin sen nyt, sillä kaksinkertaisesta Hjertegarnin Limasta tuli kahdeksikon puikoilla paksu ja muheva lämmitin näihin pakkasiin.


Raitakauluri on Villaviidakon Emman suunnittelema Tickle-Me-Not. Vaikka jo ohjeen nimi lupaili hyvää, valitsin kaulaa vasten tuleviin osiin Neulovillalta saatua keltaista Rooster Almerino Arania, josta lapsilla on aiempia hyviä kokemuksia nimenomaan kutittamattomuusasioissa. Koska lankaa oli jäljellä vain kerä, sille piti keksiä kavereiksi valkoista Dropsin Nepalia ja pinkkiä mysteerilankaa. Puikkoset olivat 5,0 mm. Kaikki langat muuten omista jemmoista, jei.



Mekon kangas lienee kaikille ompelijoille tuttua Vimman Lettiä, mutta ehei, en ole ommellut mekkoa itse. Se on ostettu ihan itse kaupasta.

Loma on nyt kärsitty ja huomenna pääsee takaisin sorvin ääreen. Pitänee aloittaa iltasella jotakin ihan vaan pientä. Tästä se arki taas lähtee rullaamaan!

1.1.2016

Tammikuun takki

Pukki toi kirjan, puikoille nappasin ekan ohjeen Tapanin päivänä ja huolimatta kokonaisen vuorokauden kestäneestä värivenkoilusta kaarrokeosassa ohjasin neuletakin maaliinsa eilisehtoona. Kerrassaan tsäpäkkää toimintaa näinkin hitaalta neulojalta.


Päätin tämän takin myötä aloittaa massiivisen lankakaappini tyhjennysprojektin. Siellä on tavaraa, joka ei ole huudellut mitään kenellekään ikuisuuksiin. Se on semmoinen hiljainen kaappi, retriittiä pitänyt vuositolkulla. Ajatella nyt vaikka tuota Dropsin beigeä Nepalia. Beigeä, hyvät hyssykät! Muistanut koko lankaa, ennen kuin joulupukin tuomassa kirjassa näin semmoista käytetyn "Retrojakka" -nimiseen neuletakkiin. Jokunen kerä putiikista mokomaa lisää ja avot, meitsillä on ihan kelpo rotsi, jolle tulee taatusti käyttöä. Nyt vain pitäisi tajuta, millä taikuudella saisi ne loputkin unikeot herätettyä kaapin perukoilta henkiin. Koska herätä niiden pitää; haluan kaappiini ihania lankoja, enkä beigeä Nepalia. Sori kaikki beiget Nepalit, mutta niin se vaan maailma makaa.


Itse takista ei ole valtavasti kerrottavaa. Noudatin norjankielisiä ohjeita parhaan norjani (hah) mukaan enkä tehnyt valtaisia muutoksia. Takkini on ohjeen "jakkea" lyhyempi ja kaulaan tuleva pitsi vaihtui ihan vaan simppeleiksi virkatuiksi simpukoiksi, kun en saanut ohjeen pitsireunusta taipumaan mieleisekseni. Jännän äärelläkin oltiin, sillä tein elämäni ensimmäisen steekkauksen. Koska ohje kannusti reippaaseen norskityyliin ompelukoneen käyttöön, päätin olla viikinki ja surautin tuplasiksak-ompeleella aukileikattavan kohdan reunat. Hyvä tuli, tosin takin sisuspuolella on vielä siistimistä, sillä en löytänyt jemmoistani sopivaa nauhaa steekkausjälkien peittämiseen. Se työ on siis vielä odottamassa arkeen paluuta ja kauppareissua. Helppohan tämä ohje olisi ollut hoitaa myös ilman steekkausta, mutta kun tuli olo kuin Elviksen vanhassa biisissä, että now or never. Minkäs sille sitten mahtoi; steekattava oli ja hyvä niin, nyt on sekin kumma tehty.



Malli: Retrojakka, suunnittelija Kristin Wiola Odegård. Ohje Odegårdin kirjassa Lek med tradisjoner (Ravelryssä täällä)
Langat: Beige-vihreä raidoitus Garnstudion Drops Nepal, vihreää kerä ja beigeä 8. Muut värit mitä-sattuu-lankoja Outin ehtymättömästä jämälankakorista.
Puikkoset peräti 6,0 mm


Takin jokainen nappi on erilainen, koska en päässyt kaupoille. Napit siis omista jemmoista. Ohjeessa nappeja laitetaan vain tuohon kaarrokeosaan, mutta minä napitin takin vilukissana ylhäältä alas asti.

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni Hyvää ja lankaisaa uutta vuotta 2016! Olen ollut kovin tuhma bloggaaja ja päivitellyt harvakseltaan, aijai. Parempaa en uskalla luvata jatkossakaan, mutta sen lupaan, että uutta laitetaan puikoille jo tänä iltana. Taas pitäisi joku kauluri neulasta.