4.12.2016

Pitkästä aikaa, terve!

Onni täällä, moi. Sen neulovan naisen kissa. Tarkemmin: se toinen niistä. Se komeampi, linjakkaampi ja fiksumpi, jos minulta kysytään. Siltä naiselta teidän ei kannata asiasta kysellä. Sen mielestä alan tulla vanhaksi. Eikä se tykkää ollenkaan, kun herätän sen öisin naukumalla sulokkaimpia serenadejani. Harva se yö. Vei minut lääkäriinkin, koska kuulemma huudan kamalasti ja koska nyt tämä mekastus saa riittää. Se vei minut yhdelle toiselle naiselle, joka ymmärtää yleensä kehua pyöreitä poskiani. Mutta muuten se on sitä ensimmäistäkin naista kamalampi; pistelee neuloilla ja vaikka mitä. Ja käyttää puntarilla. Olin muuten laihtunut miltei kilon, mutta kukaan ei ollut painonpudotuksesta tällä kertaa iloinen. Ihme sakkia.


Se neulova nainen syöttää minulle nykyään jotain, jota se nimittää lääkkeeksi. Yleensä tykkään syödä, mutta kaikki, mitä lääkkeeksi kutsutaan, on poikkeus. Kamalaa tavaraa, mutta saan kuulemma tottua asiaan, sillä se lääkekuuri ei lopu ennen kuin tästä kissasta päättyy veto. Että on tässä ollut meikäläisellä kaikenlaista. Eikä tässä vielä kaikki, ei tietenkään. Se neulova nainen väittää, että minulta on lähtenyt korvista karva. Karva! Voitteko ymmärtää? Olen kuulemma miltei kaljukorvainen kissa. Se liioittelee tietysti, kuten aina, mutta sen mielestä tarvitsen korvieni suojaksi jotain, kun ensi viikolla taas menemme lääkäriin. Ettei pakkanen puraise.


No, se naisihminen neuloi minulle paidan. Taas! Tämä on tosin hupullinen, uutuus meikäläiselle, mutta suoraan sanottuna se ei tee paidasta yhtään sen parempaa. Puin sen toki päälleni, tottakait, jääkaapin valtiattaren kanssa on hyvä olla väleissä, mutta muuten olin oikein hankala. Kylmäkin oli, eikä se huppu edes pysynyt päässäni siinä kiemurrellessa. Nainen tutkiskelee tuolla nyt sitä huppua ja suunnittelee jotain nappisysteemiä leuan alle, jotta se pysyisi napakammin kiinni. Väittää päänaukkoa liian laajaksi. Ymmärsi kuitenkin tarjota minulle jokusia herkkunappuloita vaivan paljaksi, joten ehkä tästä selvitään. Ainakin siihen ensi viikon lääkärireissuun asti.

Sitä vielä, että nythän on taas se aika, kun on papereita mitä rapistella ja nauhoja, mitä pureskella. Keittiössä pyöritään enemmän kuin ennen ja aina sieltä kissoillekin jotain tippuu. Me ollaan Lystin (se on se toinen kissa, se pöljä, jolla on hirveän karvaiset korvat) kanssa jo vähän odoteltu, että milloin ne tuovat meille kuusen sisälle. Voi olla, että minulla on jo ikää ja karvat tippuvat, mutta odottakaas vaan, kuusi kaatuu vielä komeasti. Ja entäs ne kuusen joulupallot sitten? Ai, että! Niitä kun yöllä kaksissa kissoin irroitellaan kuusesta ja laitetaan pomppimaan pitkin portaita alakertaan asti, niin saa se neulova nainenkin öihinsä vähän vaihtelua. Se voi joulun jälkeen taas pelkkä serenadikin kuulostaa ihan eri raikkaalta. Vai?


Malli: Cat Hoodie, suunnittelija Kristin Roach. Ilmainen ohje Ravelryn kautta täällä (klik). Se neulova nainen ei tosin mennyt ihan ohjeen mukaan. Vartalo-osaa pidennettiin ja hupussa mentiin miten sattuu, mutta silmukkamäärät taisivat pitää. Hupusta tuli liian löysä, resori saisi olla napakampi. Jatkotoimenpiteitä mietitään. Sydänkuvio on pistelty selkään neulalla ja alpakkalangalla jälkikäteen.
Langat: Kolmea eri harmaata. Tumman harmaa Dropsin Nepalia, toinen vaaleanharmaa saman firman Karismaa ja toinen vaalea jotain, mitä ei voi muistaa. Ei haisuakaan menekistä, eikä ole sillä naisellakaan.
Puikkoset taisivat olla peräti 5, 5 mm. Ei se nainen muista tätäkään. Pitäisiköhän sekin viedä lääkäriin?
Kissan fiilikset: Tulee ihan Väyrysen Paavo mieleen. Eikös se miettinyt sitä, että voiko ketutukseen kuolla? Vähän on sama tunne. 

16 kommenttia:

  1. Onnille terkkuja, että hän näyttää oikein komealta villapaidassaan! :) Taateli-kissa lähettää tsemppiä ketutukseen ja lisäksi neuvon, että ihan kaikkea jouluruokaa ja -koristeita (varsinkaan pakettinarua) ei kannata syödä, tulee muuten vatsanpuruja ja joutuu moneksi päiväksi sinne lääkäriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Taatelille! Valitettavasti täälläkin on isäntäväki kiusallisen tarkka niiden pakettinarujen kanssa. Jos ei ehdi kissa varkaisiin, niin ilman jää. Mutta kissahan on saalistaja, joten aina on toivoa..;)

      Poista
  2. Aivan ihana kirjoitus, sä oot huippu Outi. Ja Onni kans.
    T. Suhve

    VastaaPoista
  3. Kiitokset Onnille nauruista! Jos sais vielä kuvan, kun resori on kurottu kireemmälle =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, vieläköhän sitä kestäisi kissa lisää nöyryytystä?;)

      Poista
  4. Kiitos Onni raportista. Hyvää se emäntä tarkoittaa, silti. Ja on se kumma, ensin painostetaan dieetille ja sanotaan jotta ylipainoa on, ja sitten kun laihtuu, niin se onkin huolestuttavaa. Että ota noista kaksijalkaisista sitten selvää. Eikö olisi kivempaa kääriytyä vilttiin ja samalla teroittaa kyntensä kun sille toiselle tädille menet? Hyvää jatkoa, ja pidä huoli, että saat joulukalasta osasi. Kerro Lystille terveisiä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni kiittää! Ja jännittää säätilaa. Näyttää pakkanen lauhtuneen; tiedä vaikka lääkärin reissu onnistuu ilman hupparia.;)

      Poista
  5. Onnilla on hyvät suunnitelmat jouluksi. Go Onni, Go! Ja kyllä sulla näkyy karvoja korvissa olevan, nou hätä. Pyydä sitä tätiä tekemään sulle kunnon kelsipipo!

    (Bertta voisi tarvita sellaista sinapinkeltaista untuvatoppatakkia hupulla. Se varmaan pyörtyisi onnesta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tiukkaa nyöritystä Bertan untuvatakkiin. Lähtenee muuten pois neidin yltä.:D

      Poista
  6. Voi toista nappisilmää ♥ Kyllä kissan elämä joskus ottaa koville meidän jääkaapin valtiattarien kanssa. Carmenilta terveisiä, että elämä on täälläkin muuttunut varsin mutkikkaaksi. Ennen sai kaikenlaisia herkkupaloja tuosta vaan, nyt pyyhitään silmät monta kertaa päivässä keitetyllä vedellä ja kiristetään herkkupalojen avulla istumaan nätisti. Ei kyllä sovi meidän kissojen vartaloille tuollainen toiminta. Tsemppiä Onni ja varsinkin Outi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni ja Outi kiittävät. Onnilla varmaan kilot palaavat, jos ja kun lääke toimii, joten herkkusäännöstely palannee vielä joskus tännekin. Carmenille terveisiä, ei se auta kuin kestää!

      Poista
  7. Ihana tarina :) Söpö huppupaita, meillä ei liikuttais senttiäkään jos paidan pukisi kisuille päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oops, näköjään en ole käynyt blogin puolella vähään aikaan, kun sun kommentti on jäänyt julkaisematta. Anteeksi! Nämä mun pojat ovat aika kilttejä, ne eivät kauheasti paita-asioista jaksa mulle olla vihoissaan, vaikka eivät niin ihastuneita asiaan olekaan. Kuljetan kissoja yleensä bussilla, jos ja kun eläinlääkäriin mennään - nämä ovat talvikelien reissuja varten. Ihan tarpeeseen siis.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos! Siellä on sullakin kotosalla pari paidan tarvitsijaa.:)

      Poista