29.12.2016

Kootut selitykset vuodelta 2016

Eiköhän katsota yhdessä, mitä lankaisaa täällä on saatu aikaiseksi edellisten kahdentoista kuukauden aikana? Edes suurin piirtein. Ompeluksiin en kajoa, koska niitä tuli tehtyä ehkä vain noin viisi. Vuosi 2016 ei siis ollut täällä mikään The Ompelu Vuosi. Ehei, täällä on neulottu se vähä aika, mikä leipätyöltä on yli siunaantunut. Virkkuutöitäkään ei ole valmistunut äkkiseltään pohdittuna kuin kaksi, mikä lienee jonkin sortin pohjanoteeraus tai rimanalitus. Ihan nolottaa. 

Virkkuutyöni ovat kollaasissa heti alla. Pontso lapselle sekä kauppakassi. Pontso on ollut pidetty ja käytetty, kauppakassille sen sijaan ei ole löytynyt juurikaan tarvetta. Onni-pojan hupparipaitakin on lopullista ajoa vailla, sillä kissan eläinlääkäripäivänä oli tietysti plussakeli ja kissa selvisi reissusta paidatta. Joillakin sitä riittää tuuria.


Haluan myöntää itselleni erityismaininnan siitä, että sain aikaiseksi peräti yhdet sukat, mikä on meikäläiselle lipunnoston ja jänisräikän paikka. Voi, onnea! Sitä ei tapahdu ihan joka vuosi, koska sukanneulonta on viheliäisintä pakkopullaa ja tylsyyttä, mitä tiedän. Paitsi virkkausta, saanen harrastaa tulevana vuonna myös sukanneulontaa, sillä pukki ei tuonut minulle tänä jouluna yhden yhtä sukkaparia (kuka ei ole ollut kilttinä, mitä?). Aiemmin olen voinut luottaa häneen ja nyt minut on tässä asiassa petetty. Muuta pikkuista on kyllä neulottu ihan kiitettävästi, kuten alta esimerkeistä näkyy.


Tykkään pipoista. Niitä on kiva pitää ja kiva neuloa. Niitä tarvitsee tehdä vain yksi. Kun lisäksi neuleajasta tuntuu olevan koko ajan suurempi uupelo, pipon kokoisen neuletyön saa kohtuuajassa valmiiksi. Se on hyvä asia fiiliksen kannalta. Vuoden pipohittini on ehdottomasti ollut harmaa villa-mohair-mummopipo (kollaasissa toisen rivin eka), jonka neuloin, kun en raskinut panostaa Samujin vastaavaan ostopäähineeseen. Sitä on tullut pidettyä tosi paljon. Paksummat piposet odottavat vielä talvisempia kelejä. Toinen menestys oli kuopukselleni neulottu keltainen Dropsin lettikauluri (alin rivi, ensimmäinen). Se oli niin hyvä, että samaisella kalurin ohjeella on neulottu jo useampikin vastaava, sillä neuleet eivät tunnu oikein kestävän hyvinä vekaroiden vauhdissa.


Tämän hetken lemppariasiani ovat huivit. Olen ihminen, jolla on aina jokin riepu kaulassa. On siksi oikeastaan aika hämmästyttävää, miten kauan siihen meni, että hurahdin totaalisesti huivien neulomiseen. Joskus vuosia sitten, kun ihmiset neuloivat paljon pitsihuiveja, kuvittelin, ettei semmoinen homma ole ollenkaan minua varten. Pitsihuivit tuntuvat edelleen pelottavilta, mutta onhan niitä, herranjestas, muitakin huiveja! Minulla vaan kestää joskus tajuta näitä juttuja. Noh, tälle vuodelle sain kokoon neljä Westknitsin huivia sekä joulukuussa kiireellä neulotun lahjahuivin äidille. Ja uusi huivi on jo puikoilla, joten samoissa merkeissä jatketaan myös tulevan vuoden puolella.

Muiden mielestä tämän vuoden kovin juttuni lienee ollut kesällä valmistunut Westknitsin Penguono -takki (kuva alla). Ainakin, jos uskon sitä palautetta ja kommenttien määrää, mitä yhdestä neuleesta voi ihminen saada. Itselleni kaikista merkittävintä on ollut kuitenkin se, että sain reilu vuosi sitten, lokakuussa 2015, aikaiseksi lähteä Tampereelle Hietalan Jonnan silloin luotsaamaan Lankakauppa Kerään Stephen Westin huivikurssille. Siitä alkoi aivan uusi meno ja meininki. Olen yleensä kovin laiska lähtemään mihinkään ja kieltämättä täältä välimatka etelän menoihin on jokseenkin haastava. Silloin lähdin yksin, mutta perillä ei tarvinnut olla yksin; huomasin, että minulla on yllättävän paljon tuttuja. Tänä vuonna olen tehnyt jo useampia reissuja; kurssitellut Nancy Marchantin ja Stephen Westin kanssa, villiintynyt Jyväskylän neulefestareilla ja Tampereen messuilla - ja mikä parasta, minulla on ollut tässä kaikessa mukana loistava seuranainen. Olen myös saanut tavata monia teistä naamatusten. Yht´äkkiä tuntuu, että miltei joka pitäjässä on joku neuletuttu ja menovinkkejäkin pitää tarkistaa lähialueita laajemmalla seulalla. Älkää siis luulkokaan, että pysyn poissa huudeilta tulevanakaan vuonna! 


Mitäpä suunnitelmia ensi vuodelle? Aikoinani, kun aloitin blogini pidon, tuumasin, että jos yhdenkin projektin ja postauksen saisi kuussa valmiiksi. Se tavoite on nykyisessä elämäntilanteessani ihan passeli. Sillä mennään. Olen nykyään pitkälle fiilisneuloja enkä suunnittele projektejani kauhean pitkälle, joten tässä saa ihan itsekin jännittää, mitä tuleman pitää. 

Haluan kiittää teitä kaikkia kuluneesta vuodesta. Kiitos jokaisesta kommentista ja yhteydenotosta! Ja anteeksipyyntö hänelle, joka haastoi minut mukaan johonkin haasteeseen nyt syksyllä (muistin juuri tätä kirjoittaessani) - olen unohtanut. Tämän vuoden kolme huikeinta ja hauskinta neulemaailman asiaa minulle olivat Jyväskylän neulefestarit, Tuin ja Laikan podcast sekä nyt vasta ilmestynyt ihana Laine Magazine. Panehan paremmaksi, 2017, maltan tuskin odottaa!

10 kommenttia:

  1. Neulominen on hyvästä. Pakko olla, jos se saa vuoden 2016 näyttämään hyvältä. Go neulominen! Olipa kyllä huisin hauska törmätä Tampereella Nancyn kurssilla. Toivottavasti törmäillään jatkossakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oli hauskaa, vaikkakin jännittävää. Sinä kun olet yksi lempparibloggaajistani, niin meinasihan siinä hiukan mennä naama vakavaksi. Jospa todella olisi mahdollisuus vielä törmäillä!

      Poista
  2. Nyt on pakko tänne kommenttiboksiin kirjoittaa iso KIITOS inspiraatiosta tämän vuoden varrella. Neuletyylisi ja värisommitelmasi natsaavat niin hyvin omaan makuuni, että olen saanut täältä valtavasti hyviä ideoita, iloa ja visuaalista silmäkarkkia. Ei se määrä, vaan se laatu <3 Intoa ja tekemisen riemua sinulle myös ensi vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tällä mennään taas pitkälle!:)

      Poista
  3. Kiitos kaikesta inspiraatiosta! Sukat kuuluu täällä myös niihin vihonviimeisiin - onneksi äiti huolehtii niistä. Kutominen muuten ja toisinaan myös virkkaus on ihan parasta. Sain kunnian pitää työpaikallani pienimuotoisen näyttelyn töistäni vuosien varrelta, omakin arvostus nousi saamani palautteen myötä. Kiitos kuluvasta vuodesta ja innostusta tuleviin kädentöihin - ei paineita ;). T. Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Juu, ei oteta paineita eikä ruveta himmailemaankaan, harrastusten kimppuun aina vain kun on mahdollista. Kuulostaa hyvälle tuo näyttely; siinä näkee itsekin työnsä tulokset varmasti ihan eri tavalla kun ovat kokonaisuutena esillä.

      Poista
  4. Tätä oli ihana lukea! Ja kivasti muistutteli niistä ihanuuksista, joita olet tehnyt ja joita piti minunkin sitten perässä tehdä, mutta unohdin tai en kerennyt:) Tuossa neulomisen sosiaalisessa puolessa olisi minulla opettelemista. Jospa siitä tavoitetta ensi vuodeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä järin sosiaalisia olla yleensä oltu, mutta nyt nämä viimeisen vuoden pyörähdykset ovat kyllä olleet niin positiivisia kokemuksia, että tällainen jäyhempikin uskaltaa suositella. Neulojat tuntuvat olevan toinen toistaan upeampia tyyppejä. Paljon naurua, inspiraatiota ja houkutuksia on mahtunut noihin reissuihin. Ensi vuonna sinäkin!

      Poista
  5. Kiitos itsellesi seurasta neuleriennoissa. Ihan parasta oli, että houkuttelit mukaasi Tampereelle. Vaikka ei se houkutteleminen tainnut kauhean vaikeaa olla, olen helppo :) kuvista voisi päätellä, että Steppe-setä oli vuoden sana ja Pengueno takkisi on kyllä hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut hankalaa ei!:D On se vaan ihan parasta, että samoilla kulmilla asuu muitakin samalla tavalla hurahtaneita ihmisiä. Kyllä tämä kaikki olisi yksikseen niin paljon kurjempaa. Eiköhän keksitä jotakin tänäkin vuonna!

      Poista