20.11.2016

No, nyt on rouheata!

Olen tänä vuonna ollut kiitettävän reipas laittamaan hankkimiani lankoja puikoille perinteisen kaappimarinadin sijasta. Esimerkiksi kesällä Jyväskylän neulefestareilta hankitut vyyhdit ovat toimeentuneet kahdeksi huiviksi eikä niistä ole jäljellä kuin jämänöttösiä. Ja eilen sain valmista eniten poltelleen Tampereen messuostoksen kanssa - olkoonkin, että lanka oli paksua ja projekti pieni. Vielä kun ne kaikki keskeneräiset ja aloitetut neuloontuisivat sopuisasti maaliinsa..


Tampereen messuilla osuin Vuonue ja viipsinpuu -nimisen yrityksen osastolle. Jumitin ensin tuijottamaan maatiaiskanan höyhenistä tehtyjä korvakoruja, kunnes äkkäsin, että pöydiltä löytyi myös alpakkaa ja kainuunharmasta. Käsinkehrättyä ja käsittämättömän pehmeätä. Minäkään en ole niitä naisia, joilla on tapana hieroskella vyyhtejä poskiaan vasten, mutta tässä kohdin ymmärrän, että sellainen mielihalu saattaa jollekulle tulla. Sitten näin ne kainuunharmaksesta neulotut pipot. Harmaita, rouheita, maailman yksinkertaisimpia - ja jotenkin kovin suomalaisia. Minuun iski mieliteko. Sen nimi oli Copycat.


Malli: Peruspertsapipo 66:lla silmukalla ohutta 1x1 -ribbiä. Ei kavennuksia ennen viimeistä kierrosta.
Lanka: Käsinkehrättyä karitsan villaa kainuunharmaslampaasta. Ostin Vuonue ja viipsinpuun messukojulta 110 gramman vyyhdin, sitä jäi pallero paijattavaksi. Käsinkehrätyn langan epätasaisuus tuo hauskaa rosoa pintaan.
Puikkoset: Loin silmukat 4,5 mm:lla ja neuloin niillä yhden kierroksen, minkä jälkeen vaihdoin kutosiin.
Ongelma: Kaikki haluavat tämän pipon, jopa kissa. 
Plussaa minulle: Mallasin silmukat oman pääni mittojen mukaan.
Miinusta minulle: Ribbi-juutas joustaa ja myötäilee niin, että pipo mahtuu/sopii muillekkin hakukkaille.


Muistan kyllä vakuuttaneeni paluumatkalla junassa Soilelle, että neulon kesken olevan briossihuivini loppuun ennen kuin korkkaan yhtään messulankaa. Mutta aijai, anteeksi Soile, se lupaus ei kantanut pitkään. Nyt on pipo, mutta se, saanko sitä itse pitää, on toinen juttu. Sympaattinen piponen iski jostain syystä taloutemme nuorisoon samalla voimalla kuin Antti Tuiskun Sata salamaa. Täällä pidetään tästä harmaksesta vielä kisat, sanokaa mun sanoneen.

8 kommenttia:

  1. Onpas kivannäköinen pipo! Tupsu kruunaa kokonaisuuden :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pipo on simppeli, mutta tupsu on kirjaimellisesti se piste iin päälle. Keltainen ja harmaa toimivat aina.:)

      Poista
  2. No ei ihme, että iski nuorisoon! Ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti nuorisoon vetoaa huumoripuolen päähineet. Tämä harmashan on lasten päässä aika korkea, ikään kuin tonttulakki, koska korkeus on mitoitettu minulle. Pari päivää sitten näin kaupassa yläkouluikäisiä poikia, joilla oli päässään valtavan leveät kettuturkishatut - semmoiset, mitä miehet pitivät ehkä joskus 70-80-luvuilla. Käänsi päitä ja pojilla oli hauskaa. Mutta hyvä, että on päässä jotain. Minun nuoruudessa mentiin paljain päin.

      Poista
  3. Annetaan anteeksi, pipohan on sen verran kiva ja neulomisessa kyllä pitää niitä mielihaluja kuunnella. Kuuntelin itsekin ja päätin haudata sen junassa neulomani paidan tekeleen. Sen neulominen tuntuu niin kamalan tylsälle ettei jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli kyllä hurja päätös! Jotain uutta viihdyttävämpää sitten tilalle?

      Poista
  4. En ihmettele, että tästä piposta tapellaan, siinä on sitä jotain! Vaikea tosin sanoa tarkalleen, että mitä :D Miekin hipelsin lauantaina noita vyyhtejä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on tuo räikeän keltaisen tupsun ja pässinharmaan perinteen yhdistelmä? Minusta se on hiukka vitsikäs.

      Poista