19.11.2016

Maalaishiiret kaupungissa

No niin! Nyt, vihdoinkin, olen käynyt, nähnyt ja kokenut Tampereen paljon puhutut ja kehutut Kädentaidot -messut. Tunnustan ja totean heti, että kaikki puhe ja kehu on ollut täysin ansaittua. Oli meinaan tapahtumalla sen verran kokoa ja substanssia, että siinä meinasi pienempiin kuvioihin tottuneilla pohjoisen naisilla mennä pasmat jokseenkin sekaisin. Koetimme tietysti olla ölövinä (oululainen ilmaus), kun muutakaan emme voineet. Otimme heti kärkeen kaveriselfien ja yritimme jopa duckface -ilmettä, koska sellainen on kuulemma suuressa maailmassa tapana. Ensivaikutelma, se on tärkeintä. Bloggaaja -passit tiukasti huiveissa kiinni olimmekin sitten valmiina kierroksellemme.


Olen äärettömän kiitollinen siitä, etten ole kiinnostunut kaikesta. Jos olisin, yksi perjantaipäivä ei olisi riittänyt mihinkään. Mutta jos ihminen haluaa kaivella esim. pääsääntöisesti lankaa ja vain sivusilmäillä muuta, niin kahdeksan tuntia yhdellä teetauolla riittää vallan mainiosti. Näin siis hyväkuntoisessa seurassa, joka jakaa aika lailla jetsulleen samat intohimon kohteet. Jopa ihanaiset kangaskaupat rajautuivat toivelistaukselta pois, sillä ompelutarpeita ei juuri nyt ole. Ohitin tyynesti esim. lempparitrikookangaskauppani, Verson puodin, mistä voisin myöntää itselleni jonkintasoisen mitalin. Sen verran kuitenkin poikkesin polultani, että kävin tarkastamassa merinovillakankaat Käpysen ständillä, mutta ei, en sortunut sielläkään.

Mutta ne lankakaupat, ne ovat sitten kokonaan toinen juttu. Siellä seireenit lauloivat, eikä minusta ollut niitä vastustamaan. Titityylle oli tietysti päästävä, vieläpä ensimmäisenä, mutta toivelistalla olivat myös mm. Snurre, Kerä ja Lentävä lapanen. Voi pojat, sitä aavaa lankakarkin merta! Tuntui, että sitä jatkui silmäin kantamattomiin. Ja siellä pitäisi sitten pienen ihmisen tehdä valintoja. Vieläpä viisaasti. Syvä huokaus.


Mielihaluni vetävät sekä käsinvärjättyjen, värikylläisten merinolankojen suuntaan että rouheiden kotimaisten villojen puoleen. Niitä molempia löytyy myös ostoskassistani: kotiintuomisina oli esim. Madelinetoshia ja Hedgehog Fibersia, mutta myös täysin vastustamatonta, värjäämätöntä kainuunharmasta tuoksuineen kaikkineen. Ja TukuWoolia tietysti myös! Meillä vierähti melkoinen tovi suomenlampaiden ja alpakoiden villoja silitellessä ja ainakin perjantaina yrittäjillä oli aikaa myös rupatella asiakkaiden kanssa. Viihdyimme esim. Rintalan Tilan, Ruukin kehräämön ja Vuonue ja viipsinpuun osastoilla. Viimeksi mainitulta ostin vyyhdin käsinkehrättyä kainuunharmaskaritsan villaa, joka oli heti tänä aamuna pakko laittaa puikoille. Mitä luksusta!


Paitsi lankaa, mukaan tarttui myös roppakaupalla hyvää mieltä ja inspiraatiota. Tekisi mieli tarttua useampaankin eri juttuun heti nyt ja kokeilla paria ideaa, joita reissun päällä tuli mieleen. Tilasin messutarjouksena uudistumassa olevan Taito-lehden, jonka myötä tekemisen ilosanoma saa vastaanottaa myös jatkossa. Sen verran villiinnyin heimolaisteni parissa, että minä, musta-harmaan vannoutunut ystävä, ostaa pläjäytin Kiss Kiss -taidesukkikselta KELTAISET sukkahousut (mutta ne olivat NIIN upeat! ja olisin halunnut niitä enemmänkin!) ja minä, ikävästi minimalismiin kallellaan oleva pukeutuja, huomasin miltei huumautuvani Carla country cottagen osastolla. Carlan osaston henki oli ihan kympillä mennyttä maailmaa ja koin hänen tapansa käyttää materiaaleja ja koristeita tavattoman virkistävänä. Ja kyllä, pitsiä ja satiinia tuli hankittua. Ihan vaan pienesti, tosin, ei kait se vanha koira enee kovin hevillä uusia tapoja opi.


Näin ensikertalaisen näkökulmasta voisi todeta, että messukeskusta ennestään tuntemattomana paikat löytyivät todella helposti. Ohjeistusta ja kylttiä oli tarpeeksi, ja bussi kuljetti suoraan paikalle ja takaisin. Messukarttojen tulostaminen ja kiinnostavien osastojen paikkojen selvittäminen on etukäteen ensiarvoisen tärkeätä eikä siitä todellakaan kannata tinkiä. Homma ei ollut niin uuvuttavaa kuin mitä pelkäsin; levähdyspaikkoja oli eikä kahvilaan, vessaan tms. olevat jonot olleet - ainakaan perjantaina - hankalia. Paikalliset ja kokeneemmat messuvieraat tiesivät kyllä varoittaa meitä keltanokkia siitä, että lauantaina meno on perjantaihin verrattuna moninkertainen ja ruuhka sen mukainen. Vaikka täältä Oulusta asti järjestetään erityisiä messumatkoja hotelliöineen, taitaa omatoimimatka silti olla kaikista sujuvin - ja myös edullisin - vaihtoehto. Sen olivat laskeskelleet myös muut, sillä aamuviiden jälkeen Oulusta lähtynyt juna kuljetti perjantaina poikkeuksellisen paljon käsityötaitoista, eri-ikäistä ja neulovaa väkeä. Hyväntuulinen jutustelu käsitöistä alkoi jo junassa. Ainoa, mikä minusta näin jälkeenpäin ajatellen on harmi, on se, etten ole suunnitelmistani huolimatta saanut reissua aiemmin aikaiseksi. Messuseura aikoi onneksi startata myös ensi vuonna, niin eiköhän tämä lysti jatku taas silloin. Ja sitten me voimme Soilenkin kanssa olla ihan oikeasti ölövinä ja esiintyä coolisti, kun emme enää ole messunoviiseja vaan peräti kokeneita kävijöitä.

Matkaseurana minulla ja Soilella oli Taina, jolla veri veti itse messuilla muuhun suuntaan, kuin lankojen luokse. Minulla oli messuille messuorganisaatiolta saatu Bloggari -passi.

12 kommenttia:

  1. Voi vitsi että olen kateellinen teille :D Oulun messut oli niin pettymys olemattoman lankatarjonnan takia ja kun lankatarjonta täällä muutenkin nyt vähenee niin enstaina kyllä minäkin hyppään aamujunaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Oulun messuista. Siellä suunta näyttää olevan se, että valmiiden käsityötuotteiden määrä kasvaa ja materiaalien vähenee. Lankatarjonta oli tosiaan tänä vuonna todella yksipuolinen, Kerän varassa mentiin. Mutta Tampereella näyttää olevan kaikki toisin.

      Poista
  2. Tampereella riitti kivasti tarjontaa. Eivät suotta ole suomen suurimmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eivät tosiaankaan! Ihan harmittaa, kun ei varat veny hankkimaan kaikilta ihanilta osastoilta tarvitsemaansa. Keräsin kiitettävästi osastoilta käyntikortteja, niin jospa sitä sitten myöhemmin netin kautta.

      Poista
  3. Pusi pusi vaan sinullekin hyvästä messuseurasta! Hankitaan ensi vuodelle ne varakkaat sponsorit. Eikä ostosten kantajakaan pahitteeksi olisi :DDD Mua melekin harmittaa etten taipunut enää siihen käsinkehrättyyn alpakkaan. Se pipo keltaisine tupsuineen oli niiiin vetävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi vuonna sitten alpakan kimppuun! Mun piposta tuli melkolailla rouhea ja nyt täällä lapset kinaa, kenen se on ja kuka sitä saa pitää.

      Poista
  4. Oijoi, niin olisin kovasti halunnut myös messuille... Ehkäpä ensi vuonna. Uh, mitä houkutuksia pilvin pimein :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi vuonna sitten! Mutta kannattaa kyllä; odotukset olivat korkeat eikä tarvinnut pettyä. Jännää, kun nyt on somessa nähnyt toisten ostoksia ja bongauksia, niin paljon on jäänyt huomaamatta, vaikka mekin aika tarkalla seulalla aamusta aloitettiin. Ehkäpä se seula väljeni sitten iltaa kohti?;)

      Poista
  5. Joo, ei Turunkaan messut ole enää yhtään mitään sen jälkeen kun on ekan kerran ollut Tampereella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, johan nyt! Sitä voisi kuvitella, että Turussakin riittäisi kokoa ja volyymia, mutta uskottava kait se on. Omia paikallisia ei taida Tampereen jälkeen viitsiä edes messuiksi nimittää.. :D

      Poista
  6. Hienoa kun hurmaannuit keltaisiin sukkiksiin :-D! Vaan näyttäis, että ei ollut ensimmäinen kerta, kun keltaista lähtee sun matkaan. Kiitos kun kävit kiss kiss-kojulla, sillä niinkuin puhuttiinkin, olen blogisi ihailijoita, vaikka laiska kommentoimaan. Hillitöntä syksyä :-)! T: kiss kiss-maakari Maiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ihan hillittömän hienoja sukkiksia! Minusta tuli fani.:)

      Poista