27.11.2016

Harper

Olen monesti pohtinut sitä, mihin oikeastaan tarvitsen ns. neulejonoa. Onko siitä mitään hyötyä? Ei puhettakaan, että sieltä ottaisin järjestyksessä neuleita puikoille. Että eniten mieltä kuumottavat ja kiireisimmät mallit olisivat siellä piikkipaikoilla. Että siellä voisi huonomuistinen ja hektisen elämän tylsyttämä ihminen virkistää muistiaan tyyliin Ai niin! Tuohan mun piti!. Kissan viikset! Neulominen näyttää olevan intohimolaji. Jos jokin malli kuumottaa, se lähtee puikoille aika lailla pian. Jos kuumotus kestää minulle tyypilliset (ja hölmöt) neulon keskeneräisen ensin loppuun -tyyppiset aatokset, silloin se on totisesti ansainnut tulla neulotuksi. Tämmöiset kuumottavat mallit tulevat aina jonon ohi, puun takaa, syöksyen sivusta.

Tunnustan toki selaavani joskus myös jonoani. Yleensä minulla on silloin jokin lanka, jolle etsin mallia, mutta näin päin toimin hyvin harvoin. Tällä kertaa aloitin kuitenkin juuri näin: minulla oli Tampereen messuilta ostettu yksi vyyhti BrooklynTweedin Loftia (ah, miten tunnistinkaan itseni Hannen blogista, jossa hän kertoi ns. yhden vyyhdin ongelmasta), josta ajattelin pyöräyttää piposen, nyt kun vielä muistan. Ei löytynyt jonosta sopivaa mallia, ei tietenkään. Mutta sieltä jonon vierestä, puun takaa, syöksyi aivan uusi tuttavuus: Harper. Sellainen tuli neulottua, mutta ei kylläkään siitä Loftista. Välissä piti vähän purkaa ja vaihtaa lanka.


Malli: Harper, suunnittelija Julie Hoover, maksullinen ohje Ravelryn kautta täällä (klik). Ohje julkaistu BrooklynTweedin Winter15 -kokoelmassa. 
Lanka: Suomenlampaan villaa mustana ja valkeana. Langat ostettu paikallisista myyjäisistä vuosi sitten, toisessa vyyhdissa lukee Pukin tila, toisessa ei mitään. Langoissa on vahvikkeena nylonia, joten sukkalankaa, tosin paksuhkoa sellaista.
Puikkoset: Aloitus ja ekat kolme senttiä 3,5 mm ja siitä sitten maaliin saakka 4,0 mm. Pienemmilläkin olisi pärjätty.


Harperissa oikeat ja nurjat silmukat neulotaan kiertäen silmukoiden takareunoista. Tuloksena on erittäin joustavaa neulosta; tässä mallissa ei pään ympärysmitoilla ole minkäänlaista merkitystä - jos ja kun ollaan alle 60 senttisissä mitoissa. Jouston varjopuolena on neuloksen verkkomainen pinta, mikä ei välttämättä ole se fiksuin juttu meikäläisille leveysasteille ja varsinkaan tuulisen merenrantakaupungin asukkaalle. Alkuperäinen ideani oli sotkea harmonisesti okran sävyistä Loftiani ruskeaan TukuWooliin, mutta aika pian huomasin, että fingering-vahvuisella langalla verkkopinta jäi turhan reikäiseksi. Ohjeessa suositeltiin vieläpä 5,0 mm:n puikkoja, mikä tuntuu täältä pohjoisesta katsottuna suorastaan kahelilta. Päätin vaihtaa paksumpaan lankaan ja pienempään puikkokokoon. Siinä meni samalla myös harmonia, lopullinen väriyhdistelmäni lienee enemmänkin graafinen. Mutta se reikäongelma pieneni lupaaavasti.


Mutta annas olla, hyvä piponen siitä tuli. Tykkään kovasti pinnan ulkonäöstä ja myssyn muoto on hyvä. En kostuttanut pipoa enkä tehnyt mitään muutakaan, otin suoraan pitoon. Ilokseni muistin vielä kaivella kaapista vanhan, musta-valkoisen Frieze shawlini pipon kaveriksi ja tadaa: mullahan on setti! Kuvan neuletakki on vuoden alussa valmistunut retrotakki, jos jollakulla se kiinnostaa.

Niin, siitä neulejonosta vielä. Se Loft etsii edelleen malliaan, yhdet kivat lapaset kekkasin ja jostain sain päähäni neuloa yhden joululahjankin. Sanomattakin lienee selvä, että mikään näistä puikoille tulossa olevista asioista ei ole jonossani. Täytynee putsata koko jono. Sillä on selvästi intohimo päässyt pahasti väljähtymään.

6 kommenttia:

  1. Mulla on ihan yhtä hyödytön jono:) kummasti sitä neulottavaa keksii muutenkin. Mutta hieno pipo tuli ja oikein tyylikäs setti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajoitetulla värimaulla settejä pitäisi tulla helposti, mutta ei se ihan niin ole. Mutta nämä mätsää mun silmään!

      Poista
  2. Hieno pipo, mutta vielä hienompi takki: ohjetta?
    Täällä on ollut Edith-täti kylässä taas.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takki on nimeltään Retrojakka, sen suunnittelija on Kristin Wiola Odegård. Ohje on Odegårdin kirjasta Lek med tradisjoner. En tiedä, läytyykö muualta, takki on kyllä Ravelryn tietokannassa, mutta enempiä en tähän hätään muista.

      Poista
  3. Juu ei toimi jonot täälläkään! Onpa ovelan näköinen tuo pipon neulepinta. Tosi hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika simppelillä kikalla saa ihan uuden näköistä pintaa.

      Poista