20.8.2016

Tulossa syksyllä

Koti- ja ulkomailla runsaasti kiinnostusta herättänyt minisarja nyt koko illan pitkänä elokuvana. Tulossa syksyllä. Vain tällä kanavalla. Hahhah. Niin siinä kävi, että kaikkien keskeneräisten ohi kiilasi uusi projekti, Westknitsin Penguono. Ajattelin avautua aiheesta jo etukäteen, ettei kukaan vain erehdy luulemaan, että täällä olisi taas unohduttu blogitaukoja pitämään. Ehei. Täällä neulotaan sen verran, mitä työelämä antaa periksi. Laskisin, että viikko ja/tai vähän toista, niin valmista olisi.


Hirmuisen mukava neulottava tämä pingviinin kimonotakki. Suunnittelija on tavoitellut mallissa laatikkomallia, mikä tarkoittaa lyhyttä ja leveää. Arvoin aikani, paljonko rupean mallia kaventamaan, mutta plärättyäni netissä neulojakollegoiden valmiita töitä, tuumasin, että mennäänpä tällä kertaa ihan ohjeella ilman mitään ylimääräisiä säätöjä. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, päätös saattoi olla virhe. Selkäkappaleella on leveyttä kuin sillä kuuluisalla ladon ovella ja edessä on tavaraa vielä enemmän. Neuloin selkäkappaleesta aika tiiviin helmineulepinnan lörpsähtämisen pelossa, joten mistään sulavasta neuleen laskeutumisesta ei kannata puhua. Minun Penguonostani tulee siis todella "boxy".


Ostin ohjetta varten jokusen kerän mohairia ja lisäksi tilasin kaksi vyyhdillistä ihanuuksia Titityystä. Kaikki muut langat ovat niitä surullisen kuuluisia jemmalankoja omasta stashista. Olen polttanut takkiin myös kaikki Stephen Westiltä itseltään saadut kummalankanöttöset, joita kolmesta vuoden sisällä käydystä kurssista oli tarttunut matkaan. Tosin yksi nöttösistä oli Hedgehog Fibersin neonpinkkiä mohairia, jota en laske kummalankojen joukkoon. Itse asiassa se oli niin ihanaa, että lankakauppiaille voisi vinkata, että sitä ihminen haluaisi hankkia lisää.

Neulominen etenee vitosen puikoilla ja mukana on kaiken vahvuisia lankoja. Kulloisenkin langan vahvuudesta riippuen neulon kerrallaan kahdella, kolmella tai jopa neljällä langalla yhtä aikaa. Joku mohairlangoista kulkee mukana koko ajan. Selkäkappaleessa tavoittelin liukuvaa väripintaa mustasta valkoiseen ja muualla olen sekoittanut lankoja ihan sokkona. Minulla on yksi pussillinen valkoisia lankoja, yksi harmaita ja yksi mustia tai mustankirjavia. Väriä on lisänä sen verran, ettei mene yksitoikkoiseksi, mutta ideana on poltella enimmäkseen noita valko-harmaa-mustia lankoja pois, sillä niitä kuulkaa riittää.


En uskalla ajatella, miten valmis takki asettuu ylleni, mutta tätä projektia ei tarvitse jälkikäteen harmitella - meni syteen tai saveen - sen verran monta ahaa-elämystä olen neuloessani saanut. Olen kovasti innostunut useamman langan kerralla neulomisesta (voiko tuon sanoa jotenkin lyhyemmin?) ja minulla on jo mielessäni parikin mallia, joihin haluaisin jemmalankojani jatkossa upotella. Olen myös ihan lääpälläni mohairiin. Tykkäsin neuloa sitä joskus ennen vanhaan, mutta jostain syystä se on ollut ihan no-no jo vuosikausia. Olen myös äärettömän kiitollinen Stephen Westille siitä oivalluksesta, että niitä kummalankojakin voi käyttää. Tiedä sitten, mihin se johtaa. Jospa minusta tulee vielä wanna-be Irene Usvasalo? Muistatteko televisiokuuluttaja Irenen, jolla oli 1980-luvulla aina uusi neulepaita ja rakkaus efektilankoihin? Hui sentään.

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No ei, ei voi.:) Olen näin jälkikäteen ihmetellyt Irenen neulontavauhtia. Niitä aina erilaisia neulepuseroita oli paljon.

      Poista
    2. Isoilla puikoilla laatikkomalli tulee nopeasti, siinä se. Koulukaverin äiti oli samanlainen, sillä erolla, että hän myös ompeli.

      OP

      Poista
    3. Eli Irene hyvässä muistissa sielläkin! Minä innostuin niin, että kävin oikein googlettamassa, mutta aika vähän niistä 80-luvun pörröpaidoista oli kuvaa. Mikä on toisaalta ymmärrettävää, eh..

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Kirjastosta voi kysellä Irenen teosta Irenen kauneimmat neuleet vuodelta 1992
    (ISBN:951-20-4149-9). Joskus olen teosta selaillut tai sitten olen malleja nähnyt jossain käsityölehdessä. Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Tai ei sentään.. Ei saisi olla ennakkoluuloinen, tiedä mikä inspiraatio sieltä hyökkäisi!:)

      Poista
  3. Tuo pinta on kyllä niin hienoa. Ja selkäkappaleesta tulee hyvät GoT-vibat :) pitäisköhän yrittää joku kerta uudelleen tuon mallin kanssa. On vaan niin paljon muuta mitä haluaisi neuloa...ja kukapa Ireneä tellusta katellut voisi rouvaa ja rouvan neuleita unohtaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi saada vielä jostain korpin sulkia hartioille.:D Ja on muuten ihan oikeasti ihan hirveät määrät neulottavaa, ommeltavaa ja vaikka mitä tehtävää. Syksy vaikuttaa kovin inspiroivalta tällä hetkellä. Hyvä niin!

      Poista