30.7.2016

Wanted

Koskapa jo jokusen ajan päätään mukavasti nostellut startiitti ei näytä lannistumisen merkkejä, ajattelin hivenen muistutella itseäni. Kyllä, olen tylsä jarrumies. Että ennen kuin aloitan neuletakin ja paidan ja uuden huivin ja ties mitä, niin hoidetaanpa keskeneräisiä etiäpäin. Jooko?

Tämän ensimmäisen kanssa ei ole vaikeuksia. Se etenee ja vieläpä mukavasti. Mutta se hävitön kiilasikin jonon ohi ihan puskista eikä jättänyt muille mitään tilaa. Röyhkeä kaveri, mutta kerrassaan vastustamaton. Ja kohta valmis.


Sitten on tämä kesäkuun alussa Nancy Marchantin brioché-kurssin jälkeen aloitettu mohairhattara. Helppoa ja kivaa neulottavaa, mutta hohhoijaa, että olen etana neulomaan patenttia. Vaikka kuinka tikuttelen, tuntuu, että aina puuttuu se sama 20 senttiä. Semmoinen syö kuulkaas naista ajan mittaan.


En edes muista, kauanko tämä onneton pitsitakki on ollut puikoillani - useamman kuukauden kuitenkin. Yli puoli vuotta? Tässä on sama vika, kuin mohairhattarassakin: se on helppo, periaatteessa näppärä televisioneule, mutta kun on tylsää, niin on tylsää. Ja aina puuttuu se 20 senttiä. Takki on helmaa vaille valmis, olen vyötäröllä tulossa alas. Takista saattaa olla tulossa peräti nätti ja kiva ja kaikkea ihanaa ja se on ainoa syy, miksi yritän puristaa välillä kierroksen tai kaksi. Hampaat irvessä.


Kaikkihan muistavat vanhan sananlaskun Poissa silmistä, poissa mielistä? Nyt kun kaivoin keskeneräiseni silmieni eteen ja oikein kuvattavaksi, niin josko alkaisi tapahtua. Kaivauduin jopa niin syvälle, että löysin vasta puoli toista vuotta kesken olleet sukat (tai siis sukan, tuo on vasta se ensimmäinen) kaappini vihoviimeisestä nurkasta. Nämä tuskin valmistuvat koskaan, mutta pitäähän sitä ihmisellä joitakin haaveita olla. Ja ainakin on sukkaparka käynyt nyt ns. silmissä.


Niin, että jos saa pyytää. Se startiitti saisi pikkuisen odotella tai ainakin jäähtyä hetkiseksi. Ja jos jossakin lentelee ylimääräistä, ihan vanhakantaista, suomalaista sisua, niin täällä otetaan vastaan. Ainakin parin neuleen loppuunsaattamisen verran. Tattis.

8 kommenttia:

  1. Tosi kauniita käsitöitä kesken. Mulla on sama juttu, kiva aloittaa uutta :) Noita neuleita kun teet vähän jokaista niin kohta on valmista.
    ~M~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin olen ajatellut, mutta "kohta" vaikuttaa olevan suhteellisen venyvä käsite. Peijakas. Epäilen vahvasti, että itsehillintäni ei pidä ja laitan pian puikoille uutta. Mutta kyllä, aina joskus jotain tulee valmiiksi! :)

      Poista
  2. Ajattele positiivisesti, noin monta keskeneräistä neuletta tarkoittaa sitä, että saadakseen valmista ei tarvise aloittaa alusta. Tuo pitsitakki on hieno.

    Mutta nyt on kyllä aivan liian kuuma neulomiseen (tai mihinkään muuhunkaan).

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on hivenen viileämpää kuin mitä on viime aikoina ollut. Yli kahdenkymmenen toki, mutta välillä satelee. Meillä on miehen kanssa remontti päällä ja neulonta-aika on kortilla. Mutta onpahan työt nyt listattu tänne, siitä on hyvä ottaa fiiliksen mukaan projektia työn alle. :)

      Poista
  3. Eihään tässä ollut kuin neljä keskeneräistä! :D Ei vielä hätiä mitiä, pitkästi on matkaa esim. meikäneulojan lukemiin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tosi! Jos sinä, neuleguruseni, noin sanot, niin minähän voin aivan hyvin aloittaa sitten pari uutta!:D Jotenkin se vaan TUNTUU höhlältä, kun mikään ei valmistu, mutta mutta...

      Poista
  4. Mä kärsin myös samasta vaivasta... mitään vaan ei tuu valmiiksi. Nättejä keskeneräisiä sulla on =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli sitä on liikkeellä! Pitäisköhän se sitten päästää jylläämään? Sitten kun syksymmällä on pää tyhjä, eikä syhtään muista, mitä kaikkea piti ruveta neulomaan, niin olisivathan ne startiitissa käynnistyneet alut valmiina. Ziljoona keskeneräistä?

      Poista