20.12.2015

Tulkoot vain hillitön talvi

Pimeää ja märkää. Mutta niin vain urheasti astelimme siipan kanssa pihamaalle nappaamaan jokusen kuvan neuletakista, joka vaatisi pakkasta, puhuria ja kunnon hankia. Jep, vuosi sitten aloitettu Nanook on vihdoin valmis.


Malli: Nanook, suunnittelija Heidi Kirrmaier (Ravleryssä täällä)
Lanka: Ìstex Léttlopi, sävy 0056. Summittaisesti arvioitu kerien määrä noin 10.
Puikkoset olivat 4,5 mm 

Koko projekti lähti siitä, että näin Ravelryssä yhden Léttlopista neulotun Nanookin ja se oli minusta niin taivaallinen, että halusin samanlaisen. Olin samoihin aikoihin keksinyt, että täältä Oulustakin saa joitain Ìstexin lankoja rajoitetuissa sävyissä, joten asia oli sillä selvä. Lèttlopi on yksi lempilangoistani, vaikka se ei ihan kaikista liukkainta lankaa puikoilla olekaan. Tällä kertaa neulominen kävi erityisen hitaasti ja se hidastui entisestään, mitä pidemmälle takki eteni. Paitsi että takkini vaatisi pakkaskelejä pitämiseen, se näyttää vaativan niitä myös neulomiseen; sen verran lämmin neuloessa tuli. 


Seurasin ohjetta aika lailla uskollisesti, vaikkakin joitakin muutoksia tuli tehtyä. Koko on S, mutta lisäsin hihan ja helman mittaa reilusti. Ohjeen 2x1 -ribbi on korvattu 2x2 -ribbineuleella. Nanook neulotaan ylhäältä alas. Helmapuolella takin etuosasta vähennetään silmukoita, mutta tein siinäkin oman pääni mukaan ja vähentelin harvemmin ja loppua kohti vähemmän, koska en erityisesti toivonut pitkää takkia, jossa etukappaleen kaitaleet jäisivät liian kapeiksi ja huomio kiinnittyisi kiusallisesti vesiraja-alueisiin. Kuten kuvista näkyy, en ihan onnistunut, sillä jonkinlainen halkio tuohon eteen jää, mutta onneksi se on kuitenkin ns. kriittisiä kohtia ajatellen säällisesti alempana.


Kiinnityssysteemiä pitää vielä miettiä. Tuikkasin takin kiinni kauneimmalla virkkuukoukullani, koska varsinaisia kiinnityspuikkoja tms minulla ei ole. Ajattelin, että mahdollisten nappien tai nauhojen paikat ja tarve ilmenee varmaan parhaiten käytössä ja käytännössä, joten aluksi jätän takin ihan näin. Nyt pitäisi vain saada niitä pakkasia.

5.12.2015

Hyvin kävi

Lopussa kiitos seisoo, näemmä. Kun sietää aikansa epävarmuutta, sitä huomaa olevansa onnellinen uuden huivin omistaja.


Matkassa oli totisesti mutkia. Projektin aikana tuntui, että huiviin tulee yksinkertaisesti liikaa "kaikkea". Varsinkin lopussa, jossa neulottiin aaltomaista reunaa ja nypyköitä, luottamus lempisuunnittelijaani oli kovilla. Kyyti oli simppelin rakastajalle liikaa heti toisesta vihjeestä lähtien, vaikka juurikin tuo kakkosvihjeen löysä kelta-oliivi letti on huivissa nyt valmiina ehkä juurikin se, josta pidän eniten. Reunukseen oli tarjolla useampiakin vaihtoehtoja, mutta epäilin huivin tulevaisuutta sen verran vahvasti, että päätin vetää överit surkeaan loppuun asti ja lakkasin taistelemasta vastaan. More is more and less is a bore, siksi nypykät. Muokkasin niitä kyllä mieleisekseni; ne eivät ole pitkiä laiheliineja, kuten WestKnitsin ohjeessa.


Malli: The Doodler, WestKnitsin tämän syksyn mysteeriohje (Ravelryssä täällä)
Langat: Madelinetosh Merino Light sävy Tern (vähän reilu vyyhti) ja Astrid grey (vajaa vyyhti). Hillittömän upea kelta-oliivi on The Uncommon Threadin sävy Meadow grass (kulutus puolisen vyyhtiä). 
Puikkoset olivat 3,5 mm
Poikkeuksia ohjeeseen sen verran, että kolmosvihjeessä neuloin vain 3 kiilaa neljän sijasta (lanka ei olisi riittänyt) ja nypykät tein lyhyemmiksi ja paksummiksi.


Minusta on jotenkin kiehtovaa, että huivista, johon äkkiä ajateltuna on tungettu liikaa kaikkea ja jossa on kaikki katastrofin ainekset, ei tulekaan valmiina levotonta ja räikeää. Että suunnittelija saa loihdittua kakofoniasta jotain näin harmonista. Neuloessa tuntui, että osat eivät sovi yhteen, mutta valmiissa huivissa ei ainakaan minun silmääni mikään riitele minkään kanssa - vai mitä te sanotte?

Tämä oli minun ensimmäinen mysteerineulontani. En selvästikään ole ihan riehakkainta mysteerineulojatyyppiä, mutta sen verran kivaa oli, että ensi vuonna aion ottaa uudestaan. Joten kiitos taas, Stephen - marraskuu ei ole koskaan kulunut näin jouhevasti.