31.10.2015

Lähentelee hulluutta

Ensin tuli pipo, nyt kauluri ja ihan mahdottomasti tekisi mieli neuloa pitkä villapaita tai mekko. Siis tätä WestKnitsin Askews me -sarjaa. Oijoi.


Patenttineuleen huono puoli on se, että se koukuttaa. Kun sen oppii, se on niin naurettavan helppoa ja aivotonta, että sitä tulee, kuin itsestään. Hidastahan se on - ja tämmöisellä hitaammalla neulojalla vielä hitaampaa, mutta pari jaksoa Siltaa, jokunen Solsidan ja Downton Abbey Ylen Areenalta, niin ollaan jo aika pitkällä. Oikein pitää muistutella itseään, että maailmassa on muutakin neulottavaa ja että kesken on yhtä sun toista ja että ei varmasti saa laittaa yhtään mitään patenttineuletta illalla puikolle, tuli mitä tuli. Mutta saapa nähä, kuten täällä meillä päin sanotaan.


Malli: Askews me Dickey, suunnittelija Stephen West. Ravelryssä täällä.
Langat: Ohje on DK-vahvuiselle langalle. Käytin harmaassa Dropsin alpakkaa ja Lang Yarnsin Donegalia. Donegal oli yksin liian ohkaista, joten siksi tuo alpakka mukaan. Okra-pekaani-sinappi-keltainen lanka on Oulun kässämessuilta ostettua, käsinvärjättyä mysteerivillalankaa, jota käytin myös edellisen postauksen Askews me hat -pipossa. Nyt se vyyhti on loppu.
Puikkoset ohjeen mukaan 4,5 mm.

Kauluri on ihan huippu. Tuumasin, että jos vain malttaisin, niin pienellä viilauksella saisin hyvät kaulurit tällä ohjeella myös ronkeleille tyttärilleni, jotka eivät vielä kunnon huivien päälle ymmärrä. Mutta malttaako sitä, niin se on ihan toinen juttu. 

23.10.2015

Päivä teininä

Tapasin eilen Stephen Westin. Vieläkin värisyttää.

 
Olo oli kuin teinitytöllä: punastutti, ujostutti, hikoilutti ja herraties mitä. Finnikin ilmaantui silmäkulmaan. Mutta en kiljunut, kirkunut enkä pyörtynyt. Puhua pulputtelin kaikenlaista, mutta en mene takuuseen siitä, mitä tuli sanottua. Mutta ilmeisesti joku tolkku on päässä pysynyt, koska kotiuduin yöllä ihan asiallisesti nimmareiden, Stephenin minulle (iik!) valitsemien lankojen ja autuaan ilmeen kera. Eli kaikki meni kuten pitikin. Paitsi että olen ehkä vieläkin enemmän pihkassa kyseiseen herraan - mikäli se ylipäänsä on edes mahdollista.


Stephen oli raahannut mukanaan kiitettävän määrän neuleitaan, joita pääsi ihan vapaasti sovittamaan ja tutkimaan. Minä olin "huivikurssilla", jossa neulottiin pienen niskasta aloitettavan kolmiohuivin alku. Vaikka kurssin anti meni enimmäkseen inspiraation, shown ja innoituksen puolelle, nappasin silti mukaani pari uutta kikkaa. Miehen oli ilmeisesti lyönyt ällikällä suomalaisen koululaitoksen perinteikäs ja komea tapa opettaa kansakunta neulomaan; hän siunaili, ettei ole ikinä eikä missään päässyt opettajana niin "helpolla", kuin Suomessa nyt pidettyjen kurssien aikana.

Heitä, jotka eivät kursseille tällä kertaa päässeet, voinen lohduttaa sillä, että miehen suusta lipsahteli aika kiitettävästi sellaisia ilmauksia, kuten "This is my first time in Finland" ja "next time". Rivien välistä päättelin, ettei hän laittaisi pahakseen tuleviakaan Suomen visiittejä. Titityyssä ja Kerässä ollaan varmaan näistäkin asioista viisaampia?


Askews me hat -pipon sain valmiiksi juuri ennen h-hetkeä. Siitä tuli parempi, kuin mitä saatoin odottaa. Tämä on toinen WestKnits-hattuni ja molemmat mallit asettuvat päähäni todella hyvin. Tykkään kovasti pipon reunaan tulevasta kaitaleesta, jolla saa muuteltua päähineen ilmettä moneksi. Pahoittelen kuvien vähyyttä ja harmautta. Viime päivinä valo on ollut todella vähissä ja se näkyy niin noissa Tampereella, Lankakauppa Kerässä, kuin tänä aamuna täällä kotosallakin napatuissa kuvissa. Noissa kuvissa on muuten suunnittelijalla itselläänkin Askews me hat -hattunen päässänsä.

Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, että julkaisin pipoprojektin alussa nillityspostauksen, jossa valittelin patenttineuleen tai siis briochén vaikeutta. Alun miettimisen jälkeen homma sujuu mainiosti. Todennäköisesti te muut hoksaatte juonesta kiinni minua paljon sukkelammin, koska, köhöm, on tunnustettava, että taisin yrittää useamman kerran "omin päin" ennen huolellista tutustumista ohjeeseen.


Malli: Askews me hat, suunnittelija Stephen West (Ravelryssä täällä)
Langat: mitä sattuu, esim. kasvivärjättyä messuilta, jotain tweed-pohjaista ihanaa, tummin harmaa on Dropsin Karismaa ja jotain Noroakin siellä on. Kaikki langat kutakuinkin DK-vahvuutta, silmukkamäärä ohjeen mukaan.
Puikkoset olivat 4,5 mm.

Piposesta on muuten sanottava, että pitkästä aikaan paras ja mieluisin neule. Lisäksi taisin vähän hurahtaa patenttineuleeseen, joten jään kieli pitkällä odottamaan Stephen Westin ensi kuussa ulos tulevaa brioché-mallistoa. Niin ja hei, kaikki sukanneulojat! Hän ei neulo sukkia, joten nyt olisi kaikille innokkaille joululahjaneulojille kuuma vinkki: pukinkonttiin sukkia Stephenille koossa 47! Muistinhan koon oikein? Valtavaa kokoa kuitenkin.

PS. Arvatkaapa, mitä väriä neon-Stephen valitsi mulle huiviin? Jep, harmaata. Love that man.

19.10.2015

Pyhä jysäys ja joukko muita manauksia

Ei sitä paljoa ole, mutta se on sitäkin arvokkaampaa. Siis tuo kuvassa näkyvä brioche knitting - tai niin kuin sitä täällä meillä Junttilassa nimitetään: patenttineule. Toki patenttia on neulottu ennenkin, mutta onhan siitä aikaa, siis PALJON aikaa, eikä silloin neulottu mutkia, kurveja ja kiepsautuksia, kuten näissä nykyisissä malleissa on tapana. Kun eilisehtoona selasin Ravelryssä ostamiani neuleohjeita ja tuumailin, mille ruveta, enpä tiennyt, mihin olin ryhtymässä, kun valitsin mukavaksi ja nopeaksi välipalaksi Stephen Westin Askews me hat -pipon.


Vähän ennen puolta yötä totesin, että sinnikkyydelläkin on rajansa ja menin nukkumaan. Siihen menessä olin aloittanut kahdeksan kertaa ja purkanut saman verran. Aluksi sain langat A ja B kulkemaan niin, niin että muodostuu noita kuvassakin näkyviä pystyraitoja, mutta minulla meni hyvä tovi tajuta, että neulomatta nostetun silmukan ja langankierron combo ymmärretään yhdeksi silmukaksi kavennuksia tehdessä. Kun vihdoin tajusin tämän, en saanut enää värejä A ja B mätsäämään raidoiksi, vaikka miten tavasin ohjetta. 

Aamulla kävin uuteen taistoon. Neuloessa ja purkaessa olin tullut sen verran tutuksi tekniikan kanssa, että jätin kirjoitetun ohjeen vähemmälle ja neuloin, niin kuin silmä sanoo. En edelleenkään tajua, missä kohti minulla virhe toistui, mutta nyt pipon alku näytää siltä, miltä pitääkin. Toivottavasti loppu sujuu lasketellen, aivojumppa riittää tältä osin. Ilmeisesti tuli myös jonkin verran irvisteltyä, sillä mies kuului jossain vaiheessa selventävän ärtynyttä olotilaani lapsille sanomalla, että "Äitinne on lomalla, hän rentoutuu".

Kaikesta huolimatta on tunnustettava, että minulla ei ole pitkään aikaan ollut neuloessa näin kivaa. Pelkät ns. televisioneuleet näköjään hyydyttävät kokeneemmankin konkarin, haastetta sitä pitää olla. Koetetaanpa muistaa tämä tulevia projekteja suunniteltaessa. Mutta nyt, kuten suunnittelija itse asian ilmaisee: more stripes, please. Menen jatkamaan rentoutusharjoituksia. 

3.10.2015

Lokakuu

Jep, tunnustan heti. Olen vain surkea copycat.


Ihastuin netissä Rosemaling Mitts -kämmekkäisiin, mutta perehdyttyäni hieman tarkemmin aiheeseen, tulin nopeasti johtopäätökseen, etten tekisi kämmekkäitä silviisiin, kuin ohjeessa ilmeisesti neuvottiin. En neuloisi tasona. En virkkaisi joustavan neuleen jatkoksi jäykkää pylväsriviä ja nypyköitä. Enkä siis hankkisi ohjetta, vaan kopioisin ihan härskisti niiltä osin, mitä kuvien perusteella ihminen irti saa ja säveltäisin loput.


Aloitin neulomalla resoria 2 oikein - 1 nurin. Jokaisella neljällä puikolla oli 9 silmukkaa. Riittävän pitkän resorin jälkeen aloin neuloa nurjaa, koska kirjailujen kanssa on mukavampaa pelata nurjalla kuin oikealla pinnalla. Peukkuun asti neuloin pyörönä. Peukun kohdalla vaihdoin ns. tasoneulontaan niin monen kierroksen ajaksi, kuin mitä meikäläisen peukku vaati. En tehnyt siis mitään hienoja peukalokiiloja, vaan kämmekkäässä on peukun kohdalla pelkkä reikä. Kun peukun reiälle oli tarpeeksi korkeutta, jatkoin eteenpäin pyörönä. Tässä vaiheessa, ennen työn päättämistä, kaventelin parin-kolmen kierroksen aikana 4 (tai 6, en muista) silmukkaa pois, koska en kestä sormien kohdalla löysästi lerputtavia kämmekkäiden reunoja ollenkaan. Päättelin kämmekkäät neulomalla samalla nypykät. Tekniikan nimi taitaa olla picot bind off, jos joku haluaa Youtubesta tai jostain ohjetta katsoa.


Kirjailut ovat miten sattuu, mutta haitanneeko tuo mitään. Riittävän symmetriset minulle. Värejä käytin viittä erilaista; kahta eri vihreää, kahta punaista ja luonnonvalkoista. Kämmekkäät on neulottu Novitan Suomi-villasta kolmipuolosen puikoilla. Kirjonnassa käytetyt langat ovat vyötteettömiä jämälankoja, joten niistä en osaa sanoa.

Lokakuu on nyt siis polkaistu käyntiin. Harrastusten kannalta luvassa on mukava kuukausi: Oulun käsityömessut ovat ihan justiinsa ja suunnitelmissa on myös erään suuresti palvomani neulesuunnittelijan tapaaminen. Pitäisköhän mulla laittaa swantsit jalkaan?