23.10.2015

Päivä teininä

Tapasin eilen Stephen Westin. Vieläkin värisyttää.

 
Olo oli kuin teinitytöllä: punastutti, ujostutti, hikoilutti ja herraties mitä. Finnikin ilmaantui silmäkulmaan. Mutta en kiljunut, kirkunut enkä pyörtynyt. Puhua pulputtelin kaikenlaista, mutta en mene takuuseen siitä, mitä tuli sanottua. Mutta ilmeisesti joku tolkku on päässä pysynyt, koska kotiuduin yöllä ihan asiallisesti nimmareiden, Stephenin minulle (iik!) valitsemien lankojen ja autuaan ilmeen kera. Eli kaikki meni kuten pitikin. Paitsi että olen ehkä vieläkin enemmän pihkassa kyseiseen herraan - mikäli se ylipäänsä on edes mahdollista.


Stephen oli raahannut mukanaan kiitettävän määrän neuleitaan, joita pääsi ihan vapaasti sovittamaan ja tutkimaan. Minä olin "huivikurssilla", jossa neulottiin pienen niskasta aloitettavan kolmiohuivin alku. Vaikka kurssin anti meni enimmäkseen inspiraation, shown ja innoituksen puolelle, nappasin silti mukaani pari uutta kikkaa. Miehen oli ilmeisesti lyönyt ällikällä suomalaisen koululaitoksen perinteikäs ja komea tapa opettaa kansakunta neulomaan; hän siunaili, ettei ole ikinä eikä missään päässyt opettajana niin "helpolla", kuin Suomessa nyt pidettyjen kurssien aikana.

Heitä, jotka eivät kursseille tällä kertaa päässeet, voinen lohduttaa sillä, että miehen suusta lipsahteli aika kiitettävästi sellaisia ilmauksia, kuten "This is my first time in Finland" ja "next time". Rivien välistä päättelin, ettei hän laittaisi pahakseen tuleviakaan Suomen visiittejä. Titityyssä ja Kerässä ollaan varmaan näistäkin asioista viisaampia?


Askews me hat -pipon sain valmiiksi juuri ennen h-hetkeä. Siitä tuli parempi, kuin mitä saatoin odottaa. Tämä on toinen WestKnits-hattuni ja molemmat mallit asettuvat päähäni todella hyvin. Tykkään kovasti pipon reunaan tulevasta kaitaleesta, jolla saa muuteltua päähineen ilmettä moneksi. Pahoittelen kuvien vähyyttä ja harmautta. Viime päivinä valo on ollut todella vähissä ja se näkyy niin noissa Tampereella, Lankakauppa Kerässä, kuin tänä aamuna täällä kotosallakin napatuissa kuvissa. Noissa kuvissa on muuten suunnittelijalla itselläänkin Askews me hat -hattunen päässänsä.

Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, että julkaisin pipoprojektin alussa nillityspostauksen, jossa valittelin patenttineuleen tai siis briochén vaikeutta. Alun miettimisen jälkeen homma sujuu mainiosti. Todennäköisesti te muut hoksaatte juonesta kiinni minua paljon sukkelammin, koska, köhöm, on tunnustettava, että taisin yrittää useamman kerran "omin päin" ennen huolellista tutustumista ohjeeseen.


Malli: Askews me hat, suunnittelija Stephen West (Ravelryssä täällä)
Langat: mitä sattuu, esim. kasvivärjättyä messuilta, jotain tweed-pohjaista ihanaa, tummin harmaa on Dropsin Karismaa ja jotain Noroakin siellä on. Kaikki langat kutakuinkin DK-vahvuutta, silmukkamäärä ohjeen mukaan.
Puikkoset olivat 4,5 mm.

Piposesta on muuten sanottava, että pitkästä aikaan paras ja mieluisin neule. Lisäksi taisin vähän hurahtaa patenttineuleeseen, joten jään kieli pitkällä odottamaan Stephen Westin ensi kuussa ulos tulevaa brioché-mallistoa. Niin ja hei, kaikki sukanneulojat! Hän ei neulo sukkia, joten nyt olisi kaikille innokkaille joululahjaneulojille kuuma vinkki: pukinkonttiin sukkia Stephenille koossa 47! Muistinhan koon oikein? Valtavaa kokoa kuitenkin.

PS. Arvatkaapa, mitä väriä neon-Stephen valitsi mulle huiviin? Jep, harmaata. Love that man.

28 kommenttia:

  1. Mä oon kyllä kade toivottavasti tulee vielä uudestaan Suomeen mä otan siihen sit lomaa et varmasti pääsen kurssille. Pipokin on hieno. Valitsiko se sulle pelkästään harmaata ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pyörittelin käsissäni okra-harmaata comboa (eli lempivärejäni) ja Stephen valitsi siihen mielestään sopivia sävyjä. Mulla oli tavoitteena kolmen vyyhdin ja kolmen eri värin satsi, koska jonossa on useampiakin huiveja ja nyt olisi marraskuussa vielä se WestKnitsin uusi KALikin. Hän nosti esille usempia vaihtoehtoja ja siinä niitä sitten arvottiin, mutta nappasin mukaani sitten lopulta - tietysti - sen, mistä hän eniten piti eli tosi vaalean harmaan sävyn. Just tässä mietin, että lähtisinkö sillä troikalla sitten siihen KAListeluun vaiko mihin. Muut yllyttivät siinä sivussa pinkkiin, mutta Stephen totesi: No pink. :D

      Poista
  2. Yksi tärkeä unohtui!? Menitkö swantseissa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, anteeksi, en mennyt. Vetoan sateiseen säähän. Mutta nyt huomaan, että unohdin esittää herra Maestrolle yhden kysymyksen liittyen juurikin swantseihin. Omani ovat polvihousumallia, vaikka tein ne suuresta miesten paidasta. Stephen on minua selkeästi pidempi ja siksi ihmettelen, miten suuria hänen swants-paitansa ovat alunperin olleet, koska hänen swantsinsa taitavat olla täysimittaisia. Kääk. Pitää nyt jäädä odottamaan sitä hänen second time in Finland -reissuaan.

      Poista
  3. Huikea reissu! Kiitos vielä seurasta! Ja tuo sinun piposi sai minutkin ostamaan ohjeen - toivottavasti piponi valmistuu ennen gurun uutta tulemista ... ;o) Katselin muuten Stephenin villahousuohjettakin vähän sillä silmällä, on housuprojekti toisella ohjeella meneillään, jospa vaihtaisin vielä gurun malliin ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, oli todella mukava tavata! Swantsit tulevat nopeasti, tee molemmat? Minä ostin tänään sen kaulurin ohjeen ja laitoin puikoille, joten samoilla tulilla ollaan.

      Poista
  4. Stephen-hurmio valtaa koko maan! Kyllä myö Titityyssä jo pakotettiin se lupaamaan uusintavisiitin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyyhän sen tulla. Pakko. Muuten pitää lähteä Amsterdamiin kaupoille.

      Poista
  5. Jos Steppe tekee toisen tulemisen, lähden mukaan vaikka mikä olisi. Sulla on Steppen valitseat langat *en kestä*. Ja tuo pipo, kyllä se on tehtävä, kunhan ensin selätän tämä nyt puikoilla olevan pipon, joka on Steppeä sekin. Purin siitä juuri jonniinmoisen pätkän kun tajusin että jos puhutaan kierroksista 4-6 niin se EI tarkoita kahtaa kierrosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otetaan kuule hotelli ja bändäröidään useampi kurssi. Niin me tehdään.

      Poista
    2. Se on sovittu. Pitänee varmaan laittaa rahaa säästöön, kuulostaa kalliilta reissulta.

      Poista
    3. Niin pitää! Stephen-rahasto pakollisia kuluja varten.

      Poista
  6. Jaa-a. Sitä se teinirakkaus teettää. Höh ja pöh, teidän westinne; mun isän (RIP) kansakoulussa tekemät patalaput (kutoen, virkaten, miten haluat) olis ihan taattua Stephen West -kamaa, ei olleet pyöreitä eikä neliskanttisia, ja tämä siis nelkyt- ja viiskytluvuilla.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäsi on ollut avantgardisti! ;) Minä katselin illalla (kolmatta kertaa, muuten) Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueesta kertovaa dokumettielokuvaa. Löytyy Yle Areenalta, nimeltään Red Army. Siinä on komeaa videoaineistoa kylmän sodan vuosilta ja pisti silmääni, että valmentaja Tihonovin pipomalli oli kuin Stephen Westin puikoilta ja että esim. Lake Placidin talviolympialaisten tulensytyttäjän kirkkaan oranssi kokohaalari olisi sopinut kuin nakutettu Stephenin neuleiden promokuviin. Niin ne asiat toistuvat ja tulevat taas "uusina" ja "raikkaina" esiin, kun joku osaa asioita mukavalla tavalla päivittää. Mutta joo, teinirakkaus!:D

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Nyt harmittaa, etten sittenkin ottanut parempaa kameraa mukaan, vaan tyydyin kännykkään. Mutta näillä mennään! Lohdutukseksi voin todeta, että kuvia tuli otettua kuitenkin "riittävästi".

      Poista
  8. Oi, mitä ihanuutta! Alkoi ihan kutkuttaa mahanpohjaa uudestaan, kun tätä postausta luin. On se ihana. <3
    Ja joo, kyllä se kehui jalan olevan kokoa 47. Karsee kanootti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin Instassa sun pusukuvan ja nauratti kamalasti. Koetetaan nyt toipua tästä jotenkin normikuntoon.:D Nyt kyllä on se probleemi, että huvittaisi vaan neuloa kaikkia Westknitsin ihanuuksia ja monta muuta muidenkin hyvien suunnittelijoiden projektia on kesken. Ehkä tämä laskeutuminen pilvistä vähän kestää...

      Poista
  9. Mahtava pipo!! Ja voi kun olis ollut huippua tavata tämä herra. Minä kun olen vaan tällainen sunnuntaineuloja, niin en uskaltautunut mukaan, mutta ehkä sitten ens kerralla. Mutta jonkun Stephenin suunnitteleman jutun haluan kyllä nyt neuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin olisit joukkoon mahtunut ja sopinut! Stephenin mallit näyttävät hulluilta - ja ehkä välillä vähän ovatkin sitä, mutta eivät ne mitään rakettitiedettä ole. Mies itse korosti kurssilla moneen kertaan tykkäävänsä simppeleistä jutuista ja että hänen designinsa on "mostly color and stripes".:) Olethan sinä neulonut vaikka mitä ihanuuksia! Käypä Ravelrystä katsomassa, miehen tuotanto on valtaisia ja varmasti löydät heti jotain. Osa ohjeista on myön ilmaisia, että jos yhtään epäilee, niin ei tarvi olla heti euroja levittelemässä.

      Poista
  10. Ihana pipo ja ihana postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipo on loistava! Patenttineule on kivaa ja koukuttavaa. Ainoa, mikä mua harmittaa koko hommassa, on se, että olen niin luokattoman hidas neuloja. Tuossa kaksivärisessä briochéssa kun neulotaan kaksi kierrosta (yksi molemmilla väreillä), jotta saadaan yksi "oikea" kierros eli siis neulomista tulee tavallaan tuplaten. Siinä hitaampaa vähän hirvittää.

      Poista
  11. Nyt on hobitti pudonnut kärryiltä ja pahasti. Yliopisto haittaa harrastuksia selvästi, kun en tiiä kuka tämä tyyppi on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hobitti ottaa selvää. Uskoisin, että ymmärrät herran huumorin päälle.;)

      Poista
  12. Säkin olet ollut siellä! Kukaan ei usko jos kerron, että kävin pyörähtämässä Titityyssä sattumalta yhden kurssin aikana ja näin vilauksen tyypistä, mutten käynyt edes ovelta kurkkimassa. Mikä on varmaan 2010-luvun pahin neulekulttuurimoka, jonka ansiosta saan armotta lemput neulojien hc-sarjasta. Jos nyt koskaan kuvittelin sinne kuuluneeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vilauskin Stephenistä on parempi kuin ei mitään.;) Neulojien hc-sarjasta en tiedä, mutta jospa me saataisiin mies tänne toisenkin kerran, sitten on sulla uudet mahikset.

      Poista
  13. En tiennyt kyseisestä herrasta entuudestaan, mutta mallit ovat todella mahtavia ja inspiroivia. Mä tykkään luonnonläheisemmistä väreistä, mutta raidat on ihan mun lemppareita ja toi pipo on ihan ykkönen :)
    Luuletko, että ihan noviisi neuloja osaisi tehdä tuon pipon? Vähän niinku sellaisella mentaliteetilla, että kerrankin kun puikkoihin tarttuu, niin tuloksena saisikin olla jotain noin hienoa ;)
    t. Pipoton

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stephenin neulemallit eivät ole vaikeimmasta päästä, moni on kovinkin simppeli. Ohjeet on selkeästi kirjoitettu. Mallit näyttävät äkkiseltään erikoisilta, mutta kaikki neulomani mallit ovat olleet kovassa käytössä ja kuuluvat lempivaatteisiini. Suosittelen siis tarttumaan WestKnitsin ohjeisiin. Brioché eli patenttineule saattaa tuntua alkuun takkuiselta - kuten minullakin, mutta kun sen oppii, kyse on ihan aivottomasta neuletekniikasta, jota neuloo vaikka silmät kiinni. Eli jos sinulla on sinniä tuskitella hetkinen pipon alkuun saattamisen kanssa, niin sen jälkeen sen neulominen on ihan laskettelua. Tarvitset oikean ja nurjan silmukan, langankierron ja ohjeesta löytyvät kavennuksen ja silmukoiden lisäämisen. Avuksi voit ottaa vaikka YouTube-videoita; sieltä löytyy hyvää tavaraa hakusanoilla brioché ja brioché-knitting. Myös suomen kielellä löytyy apuja, kun etsii patenttineuletta. Taisi olla jopa uusimmassa (tai aika uudessa) SuuriKäsityö -lehdessä patenttihuivin ohje. Se tosin neulottiin tasona eikä pyörää, eikä siinä lisätty silmukoita ja saatu aikaan pipossa olevaa "kierrettä", mutta perusidea siitäkin selviää. Rohkeasti vaan. Minulla itselläni oli jotakin häikkää niin tämän pipomallin kuin samalla tavalla aloitettavan Brioché-kaulurin kanssa: en saanut väriraitoja asettumaan ns. aloituskierroksilla oikein. Pulma ratkesi sillä, että neuloin aloituskierrokset tasona ja jatkoin pyörönä vasta niiden jälkeen. Rohkeasti vain, koetan puhaltaa täältä myötätuulta hankkeellesi!

      Poista