19.6.2015

Juhannuskukkia

Kyllä täällä neulominenkin sujuu ja etenee, mutta enimmäkseen olen ommellut. Ajatuksena oli ryhtyä ompelemaan itselle, mutta tähän asti en ole saanut aikaiseksi yhtään aikuisen vaatetta.


Yksi valmistuneista vaatekappaleista näkyy kuvissa. Tarkoitus oli tehdä alunperin pusero, jonka olkasauma oli pudotettu alas. Väljä hiha rypytettiin ylhäältä olkasaumaan ja alhaalta ranteeseen niin, että se oli melkoinen hulmu. Kokonaisuus näytti somalta, mutta lapsi sanoi heti että no no, olkasauma rypytyksineen tuntui käsivarressa hankalalta. No ei siinä mitään, purin ja leikkasin kappaleet raglaniksi, lyhensin alunperin täyspitkät hihat lyhyeksi ja jätin hulmut luomaan volyymia. Lapsen vaatimuksesta puseroa jatkettiin helmaröyhelöllä mekko/tunikamittaan. Näin jälkiviisaana kaventaisin hihoja reippaasti, mutta lapsen mielestä mekkonen on napakymppi. Ei kuulemma purista mistään. Juu, ei varmasti.


Kankaat: Hihansuissa ja kaula-aukossa malliin ja kukkakankaan kaveriksi liian paksua collegeneulosta, koska oikea sävy ja operaatio ompelemme-vanhoja-kankaita-pois-jotta-voimme-ostaa-uutta. Kukkakangas on vanha pussilakana kirpputorilta. Housut tuore Tallinnan ostos Virukeskuksen Zarasta. 
Kaava: Puseroon oli kaava, mutta koska siitä ei oikeastaan ole jäljellä muuta kuin paidan leveys, niin sanottakoon, että "omasta päästä" tämä sävellys.


Uskaltaakohan sitä sanoakaan, kun muka käsityöblogissa ollaan, minkälainen Tallinnan reissu sitä tuli tehtyä? Kiivetytin vanhoista kivistä vähemmän innostuneen perheeni joka ikiseen keskiaikaiseen torniin, joka vastaan tuli. Museoitakin koluttiin. Ja niin minä miestäni ja lapsiani rakastan, että armahdin heidät Karnaluksilta. Huhujen mukaan siellä menee helposti neljäkin tuntia nappeja ja nauhoja mittaillessa ja kassalle jonottaessa. Ampuma-aukot ja linnoitusrakenteet perhe vielä kestää, mutta että käsityökauppa? Armahdan myös teitä. En aio esitellä joka paria legginsiä ja t-paitaa, joka tulee vekaroille surauteltua. Palataan asiaan, kunhan pääsen ompelemaan itselleni tai saan aikaiseksi lapsille muutakin kuin perustrikoovaatetta. Ja valmistuu se neule!

Erinomaista juhannusta teille kaikille! Täällä on luvassa kaupunkijuhannus, joka näillä säillä ei ole ollenkaan hullumpi ajatus.

10 kommenttia:

  1. Kaunis tunika vaativahkolle asiakkaalle! Meillä myös yksi neitokainen, joka ei pidä mitään, mikä kiristää tai puristaa:). En olekaan vähään aikaan tehnyt hänelle mitään pipoa suurempaa, kun saattaisi jäädä käyttämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana, ollaan siis samassa veneessä. :) Kunhan saan nämä nykyiset lapsia silmällä pitäen hankitut kankaat ommeltua, taidan myös vetäytyä hiomaan omaa garderobiani. On tuskastuttavaa neuloa tai ommella toiselle, kun mieltymykset ja vaatimukset vaihtelevat pitkin matkaa. Mutta tämä mekkonen on lapsen mieleen!

      Poista
  2. Ihana Tallinnan reissu sulla, itselläni oli vähän samanlainen joku vuosi taaksepäin. Lisättynä kyllä kirjakaupoilla. Itsellä taas vastaavaa hupia Tukholmassa just ny. 2 Museota per päivä 3 tuntia per museo ja monta muistikorrtia kuvia. Sekä päälle vanhakaupunki ja moni muu. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukholma olisi kiva; edellisestä kerrasta on jo aikaa.:) Mukavaa reissun jatkoa!

      Poista
  3. Ihana mekko tästä tuli! Kangas on suloinen ja malliltaankin tämä on tosi kaunis. Onpa onni, että loppukäyttäjä on nyt viimein tyytyväinen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, alkaako loppukäyttäjä pehmetä vai olenko vihdoinkin saanut juonesta kiinni, mutta nyt on mennyt neidin kanssa hyvin vähän aikaa.:D

      Poista
  4. Ensisilmäyksellä vallan viehdyin tuota pääntien kaitaleesta. Kaikista selittelyistä viis, se on hieno ja kruunaa koko mekon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on napakkaa ja pehmeää neulosta, pitää jotenkin ryhdissään mekkoa, kun kukkakangas on jo sen sortin vintagea, että hyvä ettei päivä paista läpi. Olen siivonnut vaatehuonettani täällä ja tehnyt melkoisia kangaslöytöjä. Nyt pitäisi saada joku isompi ompelukärpäsen purema, että alkaisivat kasat huveta. Mutta missä välissä mä neulon?

      Poista
    2. Minua puri ompelukärpänen, ja sen seurauksena pitikin sitten kantaa lisää kangasta kotiin, koska eihän niitä jo olemassa olevia voi käytää jos ei ole sopivaa sitä sun tätä. Kotona ompelen, liikkellä ollessa neulon ;)

      Poista
    3. Se on vaarallinen kärpänen, kun ei meinaa neulomaan ehtiä. Minen osaa liikkeessä neuloa, vaan pitää olla hartaana omassa nojatuolissa. Ja nyt se aika menee koneella surruutellessa.Saasnähdä, miten sulla menee.:)

      Poista