13.5.2015

Voi pyhä Sylvi

Edelleen se sama 156 silmukkaa. Sillä erolla, että ne pahuksen nypykät ovat nyt jetsulleen eikä sinne päin. Kyllä, minä purin.


Paitsi hidas, olen nykyään siis myös takinkääntäjä. Oi, miten uhosinkaan, ettei nypyköiden heittelehtiminen heilauta minua mitenkään. Ei siihen tarvittu kuin Heidin viaton kommentti siitä, että ainakin häntä mokoma nyppisi ja miltei heti sen jälkeen muistin olevani surkea pilkunviilaaja ja nyhverö, joka ei varmaan ikinä näkisi valmiissa huivissa mitään muuta kuin heittelehtiviä nypykkärivejä. Sielunrauhani säilyttämiseksi otin, purin ja aloitin vaaleanharmaan osuuden alusta.

Nyt koetan päättää, olenko ylpeä itsestäni vai jokohan ollaan neuroosin puolella.

20 kommenttia:

  1. Kauniit on nypykkärivit. Tunnistan itseni tuosta pilkun viilaamisesta. Se nautinto tulee siitä kun lopputulos on täydellinen. Sillähän ei ole väliä miten paljon aikaa tuhraantuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ja kun aikaa tuhraantuu, niin olishan se ikävä, jos vielä lopputuloskin olisi sekundaa.:) Minä vahtasin Ravelrystä noita valmiita huiveja ja niistä valitettavasti erottuivat ne, joissa nypyköitä ei oltu laitettu linjaan. Kyllä se näkyi. Sen havainnon jälkeen oli pakko purkaa, vaikka jokin ääni sisuksista koetti huutaa, että eivät ne näy, kun huivi on tuhannella mutkalla kaulan ympärillä. Mutta ehkä parempi näin.

      Poista
  2. Ai, mää luulin että sulla ne raitapömpylät eivät kohdituneet aiempiin raitoihin. Vika ilmeisesti olikin tässä peruspympyrässä? Sitten ymmärrän purkamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin, että tuskinpa lukijat edes hoksivat mistä nypyköistä puhutaan.:) Mutta tuossa vaaleanharmaassa pohjassa tehdään välillä kierroksia, joissa joka toinen silmukka nostetaan neulomatta puikoille. Niistä muodostuu "nypyköitä". Ohjeen mukaan niiden pitäisi mennä aina lomittain niin, että katsotpa pintaneuletta mistä suunnasta tahansa, nypykät ovat suorassa viivassa. Joka toisella nypykkärivilla aloitetaan nostetulla silmukalla, joka toisella neulotulla; näin ne kulkevat linjassa ikään kuin viistossa. Ennen purkamista sotkeennuin noissa kierrosten aloituksissa. Aloittelin milloin neuloen, milloin nostaen, mikä teki sen, että nypykkärivit aaltoilivat milloin mihinkin suuntaan. Selvässä päivänvalossa se näkyi selvästi huivin ollessa leviettynä, mutta heräsin itse tosiasian häiritsevyyteen vasta nähtyäni Ravelryssä toisten versioita. Yhteenvetona otaksun, että ymmärsit aluksi ihan oikein; tuskinpa vika olisi silmään osunut silloin, kun huivi on kaulassa, että sikäli purkaminen oli turhaa, mutta onpahan muuten raikkaampi fiilis. Olisi se jälkeen päin ottanut ns. aivoon.

      Poista
  3. Neuroosia veikkaan. Mutta haitannekko tuo. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se haitanne. Tähän ikään mennessä sitä jotenkin on jo antautunut itsensä suhteen; minkä sitä vinkeilleen voi. :)

      Poista
  4. MIelummin niin, että ole ylpeä neuroosistasi. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuli hyvä diagnoosi! Tällä mennään.:)

      Poista
  5. Voit olla ylpeä itsestäsi, minä ainakin olisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luulen, että loppupeleissä olen tyytyväinen, vaikka kyllä tämä tällä hetkellä aika puuduttavalta tuntuu. Tavoitteena edetä tänään viimeiseen eli kolmanteen väriin. Jospa sitten tulisi jo pian valmista!

      Poista
  6. Auh ja auts. Kommenttini oli tarkoitettu aivan vilpittömäksi ihailuksi sellaista suurpiirteisyyttä kohtaan, että jotakuta ei haittaa, vaikka ei tullutkaan pilkulleen täydellistä. Itse kun olen juuri tuollainen, että pienetkin virheet jäävät vaivaamaan ja pilaavat ilon siitä valmiista työstä. Mutta sovitaan, että kyseessä on vain osoitus huolellisuudesta, ei neuroosista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset sinulle edellisestä, hyvä se on, että joku painaa mulle vähän jarrua silloin, kun mennään liian lujaa. :) Harmi, että tuijotin nypykkäkriisissäni Ravelrystä vain niitä nypyköitä enkä miettinyt suunnitelmia sen laajmmin; nyt kun vaaleanharmaa osuus on valmis, huomaan, että toiset ovat kivasti raidoittaneet juuri tuota keskiosuutta ja semmoinen olisi ollut tarpeen täälläkin. Se vaaleanharmaa lanka loppui nimittäin kesken. Saapa nähdä, mitä tästä tulee.:D

      Poista
  7. Miten nuo nypykät näyttävät surullisen tutuilta.Ts. saatoin itsekin urakoida moisen huivin, joka lepää nyt häpeänurkassa. Tsemppiä sinulle viimeiseen väriin! Huivisi näyttää jo nyt kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häpeänurkassa? Miksi se sinne joutui? Tuo keskimmäinen osio oli kauneudestaan huolimatta tylsänsorttinen, nyt kun loppusuora lähenee, niin neulominenkin taas maistuu.

      Poista
  8. Ihailtavaa! Tai ehkä sittenkin mielenterveyttä uhkaavan pedanttia. Koska noin mäkin olisin tehnyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olisi harmittanut jälkeenpäin. En vain tajua, miksi posotin menemään ja ajattelin, että kyllä se siitä. Miksi vasta Heidi herätteli minut järkiini? Pitäisihän aikaihmisen nämä tajuta muutenkin.:)

      Poista
  9. Ritutiinan terveiset:

    "Mulle tuli lapasen raitaan
    yksi kerros liikaa.
    Anna olla, äiti sanoi,
    ittehän sä sitä kattelet.

    - Purat, sanoi mamma,
    purat sen minkä voit.
    Elämääs et voi.
    Et silmukkaakaan."

    - Kaarina Huhtinen -

    VastaaPoista
  10. Olis se varmaan myöhemmin alkanut kaduttaa :) Kauniilta näyttää. Mikä ohje sulla on käytössä? Pintaneule näyttää tosi kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melanie Bergin Ashburn on huivi. Olen nähnyt Neulovalla Nartulla eli Soilella näitä Bergin huiveja käytössä livenä ja ovat ne ihania. Kaamea kuumotus on siis Soilen "vika" ja taidan tehdä vielä toisenkin tähän perään, kunhan saan tämän käsistäni. Langat olisivat jo valmiina. Periaatteessa nopeaa neulottavaa, mutta välillä tosiaan iski tylsyys. Purkamisen jälkeen meno parani mukavasti; olisko sitten se ei-niin-täydellinen-pintaneule sittenkin hidastanut neulehaluja.

      Poista