23.5.2015

Suuri, suurempi, valtava

Voi pojat, että minulla riittää huivia. Kun laitan sen hartioilleni valumaan suorana niin, ettei sitä ole kiepsautettu kertaakaan kaulan ympärille, se laskeutuu molemmin puolin lattialle tyylikkäästi kuin parempikin laahus. Oloni on miltei kuninkaallinen. Sääli vain, etteivät laahukset ole "se juttu" näinä päivinä.


Huivi on tottakait tarkoitettu kiepsautettavaksi, joten ei tässä hätää. Kun kiepsautan kerran, kuten minulla on tapana, huivin päät huitelevat puolessa välissä säärtä. Kun kiepsautan kaksi kertaa ja asettelen huivin löysästi, päät ulottuvat vesirajan seutuville. Olen joskus lukenut jostain, että roomalaisten toogassa saattoi aikoinaan olla pahimmillaan yhdeksänkin metriä kangasta, joten kait tämän noin kolmimetrisenkin kanssa on selvittävä. Pienen vääntelyn ja kääntelyn jälkeen lopputulos saattaisi kelvata ehkä muinaisille roomalaisillekin; ainakin jälkikasvu hiljeni kunnioituksesta, kun pyysin kommenttia äidin uudesta anacondasta. Ja totta se on, huivi on komea. Ja todennäköisesti myös erittäin lämmin kaikkien pakollisten kiepsautusten jälkeen.


Se, mikä minua tässä huivissa oikeastaan mietityttää, on oma alkava (?) tollouteni. Kun ihminen selkeästi havaitsee, että jokin on menossa pieleen, niin olisi loogista olettaa, että hän ryhtyy toimiin muuttaakseen asian tilan. Tein neuloessani mm. seuraavat havainnot:
a) jo ensimmäinen väriraita riittäisi normaalikokoisen huivin mitaksi ja
b) neuleystävältä saatu lankavyyhti (Isager alpaca 2) on samaa tavaraa, josta hän neuloi aikoinaan oman huivinsa kaikki raidat (siis yksi vyyhti per raita) ja minulla se loppui reippaasti kesken keskimmäisen raitavärin osalta. Jouduin säätämään, mutta minkäänlaisin muihin toimenpiteisiin en ryhtynyt. Olisin voinut tehdä matkan varrella yhtä sun toista hivenen lyhyemmän lopputuloksen saavuttamiseksi, mutta jatkoin härkäpäisesti loppuun ohjeen silmukka- ja kierrosmäärän mukaisesti. Tämä pöljyys huolettaa minua. Todennäköisesti myös käsialalleni on tapahtunut jotain ja sentäs se asia tässä on jossain vaiheessa selvitettävä, ennen kuin uskallan tarttua seuraavan teltan tekoon. Pitikö vielä vanhoilla päivillä ruveta opettelemaan jonkin niin vaivalloisen asian, kuin mallitilkun, väsäämistä?


Malli: Ashburn, suunnittelija Melanie Berg.
Langat: Tumman harmaa on hurmaavasti lampaalta tuoksuvaa, Vanhalan lammastilan messupisteestä Oulun kässämessuilta joskus ostettua jotakin lankaa. Hah, miten täsmällistä. Mutta ihanaa se on ja sitä jäi nöttönen. Vaaleanharmaa on sitä Isagerin alpakkaa, joka siis loppui kesken ja tästä johtuen huivin jälkiosan raidoituspolitiikka ei noudata ohjeen suosituksia. Keltainen on Rowanin Fine Tweediä sävyssä Leyburn ja sitä kului vajaa neljä pikkukerästä.
Puikot olivat 4,0 mm.

Nyt alkaa sitten kauhea miettiminen, että jos katsoisi illalla euroviisuja, niin minkäköhän keskeneräisen neuletekeleensä siihen kelpuuttaisi kaveriksi. Onhan tässä pari tuntia aikaa fundeerata.

28 kommenttia:

  1. Hieno huivi ja upeat värit! Taidat olla vain aikaasi edellä, kesällä huivi voi tuntua isolta, mutta ajattele talvea. Miten hienoa kun voi kiepsuttaa kaulan ympäri oikein monta kierrosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Kyllä talvella tulevat lisäkerrokset tarpeeseen; pitää vain huolehtia, ettei kompastu huivin liepeisiin.:)

      Poista
  2. No tulipa siitä sitten iso anaconda, ei ne mun huivit vaan…mutta komialta näyttää! Ja eikö niillä nykyteineillä ole joku myllynkivi kaulan ympärillä. Vai joko se(kin) muoti jo meni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minen edes pingottanut, kun oli mokoma niin runsasmuotoinen jo valmiiksi. Mutta ehkei olisi pitänyt edes kastella, koska siltä se nyt tuntuu, etteä ei se ainakaan pienentynyt kylpyreissulla. Ja niitä myllynkiviä olen surautellut itsellenikin urakalla, että on niitä. Vaikka trendikkyydestä en ole perillä.;)

      Poista
  3. Ajatteles, jos käsialasi on muuttunut, että miten käy kaikkien keskeneräisten neuleiden!!! Komea on huivisi! Painaako paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän tässä nyt mietitään kuumeisesti. Ajatella, jos musta on tullut ihan löysä ja löperö?:D

      Poista
    2. Niin, se painoasia unohtui. En ole punninnut, mutta Ravelryyn nakuttelemieni menekkitietojen mukaan lankaa olisi palanut semmoinoin noin 220 grammaa eli ei paha.

      Poista
  4. No onpas upea huivi ja ihanaiset väri. Just sopiva vaikka viileisiin kesäiltoihin, sillä harvoin ne lämpimiä on.

    Ilkiäisköhän tuota neuloa harmahtavia villasukkia euroviisujen aikaan, siellä kun on niin prameeta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmahtavat villasukat käyvät kaikkeen. Minä päädyin teeman mukaisesti Stephen Westiin; mulla on herralta yksi projekti kesken, mutta en nyt löydä mistään paperia, johon laitoin muutokset, mitä olen ohjeeseen tehnyt. Joten voipi tulla aika villi esitys, jos pikasiivous ei tuota tulosta.

      Poista
  5. Minä haaveilin isosta huivista - siis sellaisesta, joita näkyy Jane Austen-filmatisoinneissa. Hapsuineenhaan ne huivit viistää melkein maata. Ja minusta laahuksetkin ovat tyylikkäitä.
    Minä en koskaan tee mallitilkkua. En ikinä. Mutta, isommissa töissä mittaan tiheyden esim 5cmx 5cm ruudusta työn alkuvaiheissa.
    Yleensä saan puikkosuosituksen isommalla puikkokoolla riittävän lähelle suositustiheyttä olevan lopputuloksen. Ainoa poikkeus on raglanhihaiset neuleet, joiden lopputulos on aina mallia pahemman asteinen skolioosi tai Notre Damen kellonsoittajan kyttyrä, jopa siinä määrin että koko neulepuserohökötys saattaa valahtaa hartioilta alas hameeksi. Siis siitä huolimatta, että käsialani on napakka.Ilmeisesti neulejälkeni on sitten jotenkin erikoisen muotoista.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuon käsiala-asian kanssa hiukan ymmyrkäisenä, koska minunkin jälkeni on yleensä ollut enemmän tiukkaa kuin löysää. Hamittaa, etten tutkaillut työtä tarkemmin ennen kastelua; olisi ollut kiva tietää, paljonko voin laittaa siinä tapahtuneen venymisen piikiin ja paljonko jäi itse asiassa itse neulomistilanteessa tapahtuneille "vahingoille".

      Poista
  6. Valtavuudesta huolimatta (tai sen takia) huivi on hieno! Ihanat värit ja huivi näyttää laskeutuvan kauniisti. Ei näytä anacondalta vaan tosi upealta huivilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se hyvä huivi on - kuten sanoit, valtavuudestaan huolimatta. Itse asiassa rupesi tuntumaan, että neuloisinko heti perään toisen melanie Bergin mallin. Iso tai ei.:)

      Poista
  7. Upea huivi ja kauniit värit. Hyvähän se on ,että kokoa riittää,niin kylmä pysyy loitolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Ja mulla on miltei aina kylmä, joten tiedä, miten tarpeeseen kiepsautukset tulevat.:)

      Poista
    2. Oikeassa olet. Ja mulla on miltei aina kylmä, joten tiedä, miten tarpeeseen kiepsautukset tulevat.:)

      Poista
  8. On mahottoman kaunis huivi ja ei se iso koko huono oo. Mikäs sen ihanampaa ko kääriytyä moiseen pehmeyteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei oo paha. Taisi tulla moitittua liikaa, kun olin niin ällistynyt huivin koosta. Mutta kovaan käyttöön se joutuupi; pitää vain hivenen treenata noita kiepsautuksia, jotta huivin saisi aseteltua mallikkaasti.

      Poista
  9. Aivan ihana huivi. Viileänä kesäiltana oiva lämmike ja talvella sitten tosi käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmankos se tuntui, ettei neulominen lopu koskaan...:D

      Poista
  10. Kiistattomien havaintojen kiistäminen on ihan normaalia inhimillistä toimintaa! Huivi on hurja ja hieno ja siitä riittää kieputettavaa aivan ennen näkemättömiin asukokonaisuuksiin :-D Hieno on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen näkemättömiä asukokonaisuuksia? Tässähän tulee ihan toiveikas olo!!! :D

      Poista
  11. Wau! Pitkän&ison ihmisen silmää hivelevä The Huivi :). Aivan mahtava, jonka rinnalla kerran kaulanympäri menevät kalpenevat ja näyttävät kinkkanoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä en ole ihan pieni itsekään... Mitäs jos kaikki muut näyttävät tämän jälkeen kinkkanoille? Semmoisia kinkkanoita neulasee paljon sukkelammin, kuin tämmöisiä anacondan mittaisia...;)

      Poista
  12. I-H-A-N-A
    *lähes sanaton*
    -Ritutiina

    VastaaPoista
  13. Komia huivi ja taatusti lämmin. Kauniit väritkin anacondassa =o). Mallitilkkua ei kannata missään nimessä väsätä, ellei ole aivan pakko. Kun ollaan kerran tähän ikään päästy ilman, niin porskutellaan mallitilkuitta jatkossakin. Tai no, ehkä jossain puseroproggiksessa mallitilkku voi olla just ja just sallittu... =o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet järki-ihmisiä, Hanna. Näin me teemme. Hiiteen mallitilkut!

      Poista